Näin on kuin sanot Tauno. Muistan oikein hyvin sen miten kummallista suomea ne jo 50-luvulla tulleet suomalaiset puhuivat silloin 1970 kun itse tulin tänne. Sen verran outoa että sen pisti erityisesti merkille. Juuri ne ruotsalaiset suomalaisittain väännetyt sanat sen kummalliseksi tekivät.

Aika usein käy nykyisin niin että jotain sanaa ei yksinkertaisesti muista, sitä että käytetäänkö sitä samaa sanaa suomenkielessäkin, niin ruotsalainen kuin onkin. Ei viitsisi sanakirjaa selailla kun se on niin tympeää touhua, mutta toisinaan senkin joutuu tekemään kun on epävarma. Tapahtuu myös melko usein että suomalaisten tekstejä lukiessa havahtuu jonkun sanan kohdalla "ahaa tuota ruotsalaista sanaa käytetään siis noin" ajatukseen ja yrittää pistää sen mieleensä että muistaisi.

Toissapäivänä soitti 70-vuotias mies Suomesta. Hän muutti jo 10 vuotta sitten Suomeen 35 ruotsinvuoden jälkeen. Hän kyllä pärjäsi ruotsinkielellä täällä vaikka suuria puutteita siinä oli ja usein hoitelin puhelinasioitaan koska hän oli eräs niistä "suojateistani" aikoina jolloin olin "ison talon emäntä."
Hän pyysi nyt minua hoitamaan hiukan eläkeasioitaan koskien Ruotsista tulevia eläkkeitä. Huomasin siinä puhelimessa että minulla oli ihan vaikeuksia keksiä noille kaikille eri eläkkeille suomalaisia ymmärrettäviä vastikkeita ja jouduin omin sanoin selostamaan mistä mikin eläke syntyi ja siinäkin oli tekemistä. Tosihan on se että ruotsalainen eläke koostuu niin monista osista että niissä menee keskiverto ruotsalainenkin sekaisin. Hän tietenkin oli jo unohtanut ne eri nimet jos lie alunperinkään ihan selvillä niistä ollut.

Kyllä se pistää monta kertaa ihan hämilleen kun ei niitä oikeita vastineita sanoilleen ihan sujuvasti suomenmatkoilla löydy. Ihan varmasti joku vieraampi ihminen voi arvella sitä joksikin pelaamiseksikin, mutta sukulaiset ovat jo niin tottuneita ettei heidän kanssa puhuessa tarvitse vahtia itseään.
Yhden sanan olen pistänyt merkille. Suomalaiset käyttävät harvoin nykyisin kiva sanaa kirjoituksissaan. Olisiko siksi että sen ovat suomenruotsalaisetkin omineet itselleen? Se kun oli ainakin puhekielessä aika tavallinen 60-luvulla.

Aivan varmasti suomenkieli täällä kuolee parissa sukupolvessa mutta suomalaisten geenit ruotsalaisissa eivät häviä ja niitä on todella paljon. Erään Espoossa asuvan nuoren miehen tunsin jo muista nettiyhteyksistä ennen facebookia. Tiesin hänen muuttaneen Jämtlandista aikuisena Suomeen ja olen seurannut hänen rohkeaa suomeksi kirjoittamistaan. Virheitä vilisee mutta mitäs siitä, hyvä että uskaltaa. Lähetin hänelle tässä taannoin yksityisviestin ja kysyin oliko hänellä mitään suomalaistaustaa koska oli Suomeen muuttanut. Oli toki, hänen äitinsä on supisuomalainen jostain pohjoisesta. Hän harmitteli kovasti että kotikielenä oli ollut yksinomaan ruotsi koska koko ympäristö oli täysin ruotsinkielinen ja että nyt hän joutui aikuisena kamppailemaan Suomessa tuon vaikean kielen kanssa.

Hän on perustanut facebookiin Nordsnakk ryhmän. Hän pitää skypen avulla live tunteja kielen harjoittamiseen. Jonakin iltana kerran kuukaudessa puhuvat norjan- tanskan ja ruotsinkieliset keskenään yrittäen ymmärtää toistensa puhetta.
Toisena iltana hän on lupautunut puhumaan ruotsia niiden suomalaisten kanssa jotka tarvitsevat ruotsinkielessä käytännön harjoittelua. Ovat ehkä unohtamassa sen opitun tai vasta opiskelevat ruotsia.
Minusta hänen ideansa on aivan loistava. Itse poistin skypen joitain vuosia sitten koneelta kun se vei niin paljon muistia mutta harkitsen nyt uudelleen sen asentamista koska ihan hauskaahan noihin molempiin iltoihin olisi osallistua.
Hän tietää miten vajavainen oma suomenkielensä on joten ihan varmasti ymmärtää sen että ei sitä virheetöntä ruotsiakaan voi suomalaisilta odottaa. Jos joku haluaisi noihin ryhmiin, niin ei tarvitse facebookilla edes olla koska skypellähän ne käydään. Tarvitsee vain ne yhteystiedot ja ne voin jopa minäkin kysellä tältä Markukselta.