Hui kamala millaista tuhoa. Ei voi muuta kuin sanoa että kyllä se melkoinen järkytys on nousta aamulla tuollaista katsomaan. Iso työ laittaa piha kuntoon taas, ja jos siitä hommasta alkaisi joka vuotinen tulla niin kylläpä siinä taitaisi tolkkua aitaa alkaa suunnittelemaan. Kauriiden tulppaaninsyönnit on vielä pientä tuohon verrattuna.

Ruotsissahan villisika hävitettiin sukupuuttoon 1700-luvulla, mutta 1940-luvulla villisika tuotiin takaisin Ruotsiin, kun sitä alettiin tarhata. 1970-luvulla villisikoja pääsi karkuun tarhasta ja vuonna 1987 Södermanlandissa oli satapäinen villisikalauma. Ruotsin valtiopäiviä on kiittäminen nykyisestä arviolta 80 000-päisestä villisikalaumasta, koska 1987 valtiopäivät päätti, että villisika kuuluu Ruotsin luontoon. Siltähän tuo nyt näyttää.

Oikein Tauno, Virossa on paljon villisikoja ja siellä se kuuluu luontoon paitsi saaristossa. Saksalaiset kartanonherrat toivat villisikoja Saarenmaalle, että sittemmin saisivat niitä metsästää. Noita saksalaisia metsämiehiä ei oikein ole viime aikoina näkynyt ja villisiat ovat levinneet kuin kulovalkea Saarenmaalla, sillä niillä ei ole siellä luonnollista vihollista. Tuo näky, minkä Tauno laittoi liitteenä viestiinsä, on Saarenmaalla nykyisin arkipäivää. Tässä yksi villisika Saarenmaalta, joka ei mitä ilmeisimmin osannut uida ja hukkui ja ajautui rantaveteen, josta joku on kiskonut sen sorkkaan sitomallaan köydellä maihin. Otin kuvan kännykkäkameralla, mutta kyllä tuon elukan kuvasta tunnistaa:

Raju kuva, täytyy sanoa...

Urpo tuntee näköjään paremmin Ruotsin villisikahistorian kuin minä. Tuo Södermanlanti pitää paikkansa, sillä juuri sieltä ne ovat tulleet naapuriin, eli tänne meille Itä-Göötanmaalle,. Täällä niitä on sitten jopa ruokittu eräitten isäntien taholta, ja kuten Urpo rivien välistä toteaa,kuuluvat ne nykyään vähän liikaakin Ruotsin luontoon.

Tulin Suomenlinnasta 24.00:n lautalla ja hieman viileältä ilma merellä tuntui. Nyt mittari näyttää -8 astetta, joten melko talvinen lämpötila on ulkona tällä hetkellä. Sunnuntaiksi on luvassa kuitenkin jo muutamia lämpöasteita.

Meillä pakkasta tällä hetkellä -3 astetta aamupäivällä klo 10 maissa. Tuossa nollan kieppeillä on menty viime päivät. Kunnon talven alkukin alkaa olla. Lunta on maassa runsaat viisi senttiä ja puut metsässä ovat aika raskaan lumikerroksen peitossa. Oikein hyviä postikorttikuvia olisi jo saatavissa. Saa nähdä vieläkö lämpiää vai alkaako se oikea talvi nyt tästä.

Meillä paistaa aurinko. (25 °C) Hikihatussa korjailin nyykähtänyttä porttia, kun piti ensin hakata pari litraa kivikovaa betonia pois, että pääsi portin ylimpiin kannatinrautoihin käsiksi ja sitten pölyä niellen ajaa kulmahiomakoneella parin sentin kolo, johon portinpielen saattoi upottaa syvemmälle. Sitten vain kiilaten portin yläreunasta portteja erilleen. Nyt on porttien välillä sentin rako ja sementit kuivumassa kiinnikkeissä. Onneksi on toinenkin portti kulkea, kun vinkojen pitelemästä portista ei paljon kuljeta. Portti kellahti, kun naapuri istutti fiikuksen tontilleen ja se nosti juurillaan tuon aidan vieressä olevan työkalukopin kallelleen. Onneksi huomasivat itselleenkin isosta puusta putoavien lehtien jatkuvan haitan ja pihalaattojen pullistelun. "Antoivat minulle luvan" kaataa puun ja kaivaa juuret yös. Nyt paikalla on Yucca eli jukkapalmu. Itse olivat "mökissään" vain kuukauden keskikesällä.



(yllättävän paljon saa kiroitusvihreitä sopimaan pieneenkin tekstiin. Aikanaan innostuin ikihyviksi, kun CP/M koneisiin sai tekstinkäsittelyohjelman, jossa sai korjata virheet ennen tulostusta)

Pysähdyin kerran levähtämään Malesiassa metsittyneen puiston penkille nauttimaan kylmän oluen. Katselin sitten tarkemmin valtavaa puuta, joka loi niin miellyttävän varjon levähdyspaikkaani. Sehän oli meidän kotoinen fiikuksemme, huonekumipuu. vähän samanlainen kuin tämänkin:

Onpa faarilla upea talviasunto! Ja suorassa näyttää portti olevan .

Talvinen kylmyys on vaihtunut täälläkin jälleen syksyksi. Ulkona + 5 astetta. Nämä Etelä-Suomen talvet (tosin tähän aikaan vuodesta ei ennenkään vielä kunnon talvea ollut tullut) ovat tällaisia. Välillä on lunta ja sitten taas ei. Kunnon luminen talvi olisi paljon mukavampi minusta, etenkään kun itse ei tarvitse lumitöitä tehdä. Luontoonkin on ilmaantunut muutamia uusia kasvi- ja eläinlajeja. Tänne villisiat ovat tulleet itärajan yli. Tosin niitä on vielä vähän, mutta nekin jäävät luultavasti pysyvästi Suomen luontoon. Toinen ainakin kalastajien mielestä kiusallinen uusi tulokas on merimetso. Talvikanta on n. 1000 yksilöä, mutta Suomessa pesii kesäisin yli 10 000 merimetsoa.

Tämä puheenvuoro sopisi myös ketjuun roskat ja lajittelu sekä lemmikkieläimet mutta laitetaan tänne. Aiheena on rotta. (Rattus rattus latinaksi jos en väärin muista).

Rotat ovat nimittäin yleistyneet omalla asuinalueellani. Ja siitä pääsemme joustavasti aiheeseen lemmikit, ei siksi että haluaisin sellaisen lemmikikseni vaan siksi että nykyinen lemmikki, löytökissa Yong, josta olen kertonut lemmikkiketjussa, on alkanut tuoda niitä pihallemme melkein joka ilta. Alussa se halusi näyttää kykynsä ja toi meille muutaman pienen metsähiiren ihailtavaksemme, onnistui huomaamattamme saamaan ne jopa sisälle asti, elävänä tietenkin. Muutama kerta jahdattiin hiirtä sohvien ja hyllyjen takaa...

Mutta nyt ollaan viisastuttu ja kun kissa yrittää päästä sisään, katsomme takaoven ikkunasta ensin onko sillä mitään mukanaan. Ja useampana iltana on mukana ollut valehtelematta 15 cm pitkä rotta kun häntää ei lasketa, häntä puolestaan tekee toiset 15 senttiä. Nämä eivät sentään ole enää eläviä. Olen myös illalla ulkona liikkuessani nähnyt rottia alueellamme.

Ja nyt tullaan aiheeseen roskien lajittelu. Ennen kun saimme nämä lajittelupisteet, ei rottia juuri havaittu, uskon että nämä roskamajat ovat vaikuttaneet niiden elinolosuhteisiin huomattavasti, aiemminhan roskat olivat maan alla sementtiputkien sisällä.

Toinen ilmiö on tietenkin lämpimät ilmat, ruokaa löytyy luonnosta rotillekin.

Taitaa tulla talvi. Äskettäin Helsingissäkin satoi lunta, itse asiassa sataa vieläkin ja maa on valkoinen. Minusta maisema on paljon mukavampi nyt, kun musta märkä maa korosti vielä muutenkin synkkää pimeyttä. No, kohtahan päivä alkaa jälleen pidetä ja valon määrä lisääntyä. Talvipäivän seisaus ajoittuu tänä vuonna hetkeen 21. joulukuuta kello 19:47.

Täällä on -6 ja lunta tupruttaa taivaan täydeltä. Olenkin jo odotellut koska pääsen nappaamaan ensimmäisen muhkean lumihiutaleen kielelleni

Tauno, meidän pihassa juoksee rottia pimeällä, kun täällä ei ole vielä niitä Molokeja. Entisessä pihassa oli. Loistava keksintö.

http://www.molok.com/fin/main.php