Tämä on Urpon aloittama ketju.


Urpo kirjoitti:

Soomest on peaaegu traditsiooniline teadmine looduslikusest ravimist kadunud, aga mõni rahvaarst siiski veel on. Ma olen pand tähele, et Eestimaal seda teadmist ja oskust on veel alles. Igal suvel on näha, et eestlased korjavad maarohiseid, kuivatavad neid ja kui talve jooksul on vaja, siis kasutavad rohtu näideks tee kujul.

Mu naine on allergine ja korra suvel ta jõi purgist siidrit. Oli palav suvepäev ja ta võttis lonksu purgist ja äkki sinna oli roninud herilane ja torkas naist kurku. Häda oli kohe käes, et hingamine saab vaevaliseks ja peab arsati juurde kiirustama. Meil oli üks kohalik noormees ja ta läks ruttu koju. Kohe tuli tagasi koos saialiiledega ja ta küsis, kas meil on viina. Ikka oli siis surusime saialilled viina sekka ja määrisime naise kaela selle rohuga ja valasime veel viina juurde. Siis naine pidi selle vedelikuga kuristama ja hetke pärast paistetus oli kadunud.

Meie õues on suur pärn ja naabrid noppivad pärna öied talveks grippi vastaliseks rohiks ja paistab, et igaüks teadab mitagi looduslikusest ravimisest. Mina olen öppinud Eestimaal viheldama erinevade vihdadega. Helekene kirjutas juba sellest teemast oivalise jutu. Kas keegi teab mingi raamatuid Eesti rahva maarohist ja rahvaarstist?




Alma kirjoitti:

Mielenkiintoinen aihe!
On asioita, joita voi todella hoitaa ilman apteekista saatavia, tai lääkärin määräämiä lääkkeitä. Ennaltaehkäisy on avainsana, eli yrttejä ja rohtoja kannattaa nauttia erilaisten vaivojen ehkäisyyn. Minulla on tuo Toivo Rautavaaran mainio kirja yrttien keräämisestä ja niiden käytöstä.
Jos taas "vahinko" pääsee tapahtumaan, -kuten tuossa Urponkin kertomassa tapauksessa-, voi yksinkertaisella tavalla pelastaa tilanteen. Myrkyllisten hyönteisten pistoihin auttaa myös sokeripalan laittaminen pistokohdan päälle. Myrkky imeytyy siihen, mutta painaminen täytyy aloittaa välittömästi.




Urpo kirjoitti:

Tätä kasvia meillä siellä maalla kasvaa pilvin pimein. Eräs naapurin mummo kertoi juoneensa naistepuna-teetä talvella niin paljon, että muuttui itsekin kasvoista keltaiseksi. Mäkikuisma on oikeastaan viroksi liht-naistepuna ja se on ollut tunnettu lääkekasvi jo vuosisatojen ajan. Minun ymmärtääkseni Suomessa mäkikuismavalmisteita käytetään lähinnä masennuksen hoitoon.




Hypericum perforatum L
Mäkikuisma

Mäkikuisma (Hypericum perforatum) kasvaa luonnonvaraisena lähes kaikkialla Länsi-Euroopassa. Suomessa sitä tapaa vain maan eteläisissä osissa kuivahkoilla kedoilla ja lehtometsissä.

Mäkikuisman lehdet ovat soikeat ja niiden kärjessä on läpinäkyviä pisteitä. Kukat ovat kullankeltaiset ja mustapilkkuiset.

Mäkikuismasta käytetään monissa kielissä juhannukseen viittaavaa nimeä (ruots. Johannisört, engl. St. John´s Wort). Myös Suomessa mm. mäkikuismaöljy tunnetaan johannisöljynä. Nimi selittyy kasvin tavallisesti juhannuksen aikoihin alkavalla kukinnalla. Mäkikuisman komeita, kirkkaan keltaisia kukintoja voi poimia aina heinäkuun lopulle saakka.

Kasvin sukunimen ”Hypericum” arvellaan tarkoittavan kreikkalaista titaania Hyperionia, auringonjumala Helioksen isää. Lajinimi ”perforatum” puolestaan tarkoittaa lävistettyä, joka viittaa lehtien läpinäkyviin pisteisiin.

Hypericum-lajeja tunnetaan yli 60, mutta ylivoimaisesti eniten on tutkittu lääkkeeksi käytettyä Hypericum perforatumia.

Historia
Mäkikuisma mainitaan useissa vanhoissa kirjoituksissa. Jo Dioscorides kuvailee neljä eri Hypericum-lajia ja suosittelee niitä lonkkahermo- eli iskiassärkyyn. Antiikin ajoista lähtien kasvilla on ollut merkittävä asema eurooppalaisessa kasvilääketieteessä, ja sitä on käytetty monien erilaisten vaivojen hoidossa. Paracelcus suositteli mäkikuismaa mm. hallusinaatioihin ja haavoihin.

Keskiajalla Euroopassa mäkikuisman uskottiin omaavan suojaavia voimia. Juhannuksen kerätty kuisma suojeli pahoja henkiä ja melankolian demoneita vastaan. Oven ja ikkunoiden päälle ripustettuna, tai taskussa kuljetettaessa se suojeli noitia ja ukkosta vastaan. Mäkikuisman lehdissä olevia läpinäkyviä pisteitä pidettiin paholaisen pistoina. Kasvia käytettiinkin mm. paholaisen karkoittamiseen ja siitä tuli kasvin nimi ”fuga demonum” , paholaisen pako. Myöhemmin on todettu, että nuo maagiset pisteet ovat haihtuvan öljyn täyttämiä soluja, jotka valoa vasten näyttävät läpikuultavilta.

Lääkkeellisiin tarkoituksiin kuismaa käytettiin mm. ripuliin, hysteriaan ja hermostuneisuuteen.




Käyttö rohtokasvina
Rohdoksi käytetään kukintansa alkavan kasvin versoja ja kukintoja.
Suomessa mäkikuisma kuuluu lääkeluetteloon. Lääkelaitoksen hyväksymä käyttöaihe mäkikuismalle on rohdosvalmiste lievän masennuksen ja alakuloisuuden lievitykseen tai hoitoon aikuisille.

Mäkikuisman vaikuttavat aineet ovat punainen hyperisiini-niminen väriaine sekä floroglusinoli hyperforiini. Niiden teho on osoitettu lukuisissa kliinisissä testeissä. Mäkikuisma näyttää estävän monoamiini-oksidaasi-entsyymiä (MAO). Tämä ominaisuus tekee siitä tehokkaan lääkkeen endogeeniin (sisäsyntyiseen) masennukseen ja vähäisemmässä määrin myös eksogeeniin (ulkosyntyiseen) masennukseen. Mäkikuismavalmisteiden masennusta torjuvat vaikutukset tulevat yleensä esiin 10-14 vuorokauden käytön jälkeen. Mikäli vaikutusta ei havaita 6-8 viikon käytön jälkeen, käyttö on syytä lopettaa. Mäkikuismassa on myös aineita, jotka vaikuttavat rauhoittavasti. Joidenkin tutkijoiden mukaan Hypericum toimii serotoniinin takaisinoton estäjänä kuten monet mielialalääkkeet.

Mäkikuismauutteen on todettu vaikuttavan myös antibakteerisesti, tulehduksia hillitsevästi, verenkiertoa edistävästi ja haavoja umpeuttavasti.

Mäkikuismaa suositellaan käytettäväksi lievään ja keskivaikeaan masennukseen sekä torjumaan bakteereita ja viruksia.Ulkoisesti mäkikuismaa käytetään ihoöljynä kuivalle, haavaiselle iholle.
Mäkikuisma on yleensä hyvin siedetty. Sen sisältämän hyperisiinin tiedetään kuitenkin aiheuttavan herkistymistä auringonvalolle etenkin vaaleaihoisilla. Riskiä lisää mäkikuisman (johannisöljyn) ulkoinen käyttö. Öljyä ei tule sivellä iholle silloin, kun oleskellaan auringossa tai solariumissa, vaan vasta auringonoton jälkeen lievittämään mahdollista punoitusta ja kirvelyä.

Mäkikuismavalmisteita ei tule käyttää raskauden ja imetyksen aikana. Koska mäkikuismalla saattaa olla yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa, sen käytön aloittamisesta tai lopettamisesta tulee keskustella ensin hoitavan lääkärin kanssa, mikäli samanaikaisesti käytetään muita lääkkeitä.




Urpo kirjoitti:

Kannattaa ottaa selvää kasveista, joiden avulla aikoo itseänsä lääkitä. Ihminen on osa luontoa ja luulenpa, että luonnosta löytyisi vieläkin moniin vaivoihin synteettisiä lääkkeitä parempia luonnonlääkkeitä.

Elelin kauan sitten jonkin aikaa Göteborgissa ja eräs ystäväni opiskeli siellä opettajaksi. Hän järjesti eräänä viikonloppuna juhlat kotonaan ja juhlat olivat sikäli onnistuneet, että lähes kaikki juomat tulivat juoduiksi. Minulta unohtui juhlapaikalle jotakin, en nyt muista mitä, ja läksin seuraavana päivänä tuota unohtunutta tavaraa hakemaan. Juhlakalu makasi vuoteessa potemassa mm. ankaraa korvakipua. Kipu oli alkanut yöllä ja potilas oli kuullut sipulin lääkinnällisistä vaikutuksista. Yhdessä humaltuneen tyttöystävänsä kanssa he olivat sitten pohtineet, että kyllä se sipuli varmaankin korvakipuunkin tehoaa. Opettajanalku ei ollut sallinut raakaa sipulia tungettavan särkevään korvaansa, joten he olivat sitten keksineet paistaa sipulia voissa. Jäähtynyttä paistettua rasvaista sipulia he olivat sitten yksissä tuumin tunkeneet tulehtuneeseen korvaan. En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, mutta komensin kaverin heti ylös vuoteesta ja kaivoimme korvasta muussaantunutta sipulia pois niin paljon kuin taisimme. Arvelin kuitenkin olevan parasta tuossa tapauksessa turvautua koululääketieteeseen ja vein hänet lääkäriin.




Alma kirjoitti:

Huvittava tarina, Urpo, vaikka kaverisi varmaan ehti kärvistellä tuskissaan korvakäytävät täynnä sipulia liiankin kauan.
Tuohon olisi nyt auttanut sukkahousuvinkki: hakattu raaka sipuli sukkahousujen kärkiosiin, sipuleineen siihen korvien suulle ja lopuilla pöksyillä kiinni pään ympäri pannaksi

Minä laitan joskus oikein kovassa flunssassa muovipusseihin hakattua sipulia tai valkosipulia, jalat pusseihin ja sukat päälle. Helpottaa nopeasti nuhaa, mutta voi pitää vaikka yön yli.

Puhelin äskettäin täällä Suomessa asuvan virolaisrouvan kanssa. Hän ei tunne täällä sienimaastoja ja kyseli, voisinko syyslomalta lokakuussa tuoda hänelle Saarenmaalta kanttarelleja. Niitä on vielä tuolloin siellä paljon, joten lupasin tuoda.

Hän kehotti kuivaamaan kanttarellit lankaan pujotettuina uunin muurin seinustalla, etteivät ne menettäisi tärkeitä hivenaineita, vitamiineja ja terveyteen vaikuttavia ainesosia. Kuivattu kanttarellijauhe kuulemma viinaan sekoitettuna puhdistaa maksan ja mahdolliset loiset suolistosta. Näytin vähän epäilevältä, joten hän kysyi, olinko koskaan nähnyt kanttarelleissa matoja. Pakko myöntää, etten ole nähnyt. Siis niissä sienissä täytyy olla jotakin, mikä estää toukkien ja matojen invaasion herkulliseen sieneen. Kunhan saan tarkemman reseptin, niin liitän sen tähän viestiin.

Kantarellien terveellisiä ominaisuuksia en epäile lainkaan. Mutta että viina maksan puhdistajana...

Kyllä sitä on monta flunssaa parannettu viskillä, myönnetään pois. Kuulosti vain niin hauskalta kolminaisuudelta tuo maksa-viina-parannus etten voinut olla kommentoimatta.

Meillä oli eilen pienimuotoiset kutsut ja eräs Kainuusta tänne etelän hulinaan muuttanut ystäväni kertoi äskettäin sattuneen tapauksen, jonka hän tunsi oikein hyvin. Joku kainuulainen vanha rouva oli saanut jalkaansa pahan kuolion ja lääkärit eivät keksineet enää muuta ratkaisua kuin amputoida jalan. Rouva ja rouvan omaiset eivät olleet antaneet lupaa amputoida jalkaa ja he päättivät kokeilla viimeisenä keinona paikallista pihkasalvaa. Se sisälsi kuulemma ainakin tervaa, kuusen pihkaa ja mehiläisvahaa. Tuolla salvalla sitten amputoitavaksi määrätty jalka oli kuin olikin parantunut.

Sadeca on muistaakseni kertonut jonkun sukulaisensa (mummonsa?) sekoittaman voiteen reseptin jossakin, mutta ikävä kyllä en löydä sitä nyt tähän hätään. Mahtoiko olla kyse pihkasalvasta?

Tällaista tuotetta http://webshop.frantsilankehakukka.fi/product/109/Lemminkaisen_aidin_terva_pihkasalva/ saa luontaistuotekaupoista.

Kun rouva Taunola oli suolistonsa kanssa oikein huonossa kunnossa muutama vuosi sitten toi eräs suomalainen ystäväni Suomen matkaltaan juuri pihkasalvaa, en muista oliko tuote tuo Urpon linkittämä. Mutta jonkin verran tämä lievitti kipuja täysin tulehtuneeseen paksusuoleen josta sittemmin leikattin metri pois.

Onhan näitä "kansanparantajia." Arvelen että tämä on todella joskus ollut maksettuna ilmoituksena jossain lehdessä.

http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=11621&c=5

Olen törmännyt tuohon mainokseen joskus. Sanoisin, etten tilaisi tuonnäköiseltä kaverilta aikaa mihinkään..

Vai ettei tohtorin olemus Almaakaan vakuuta.

En niinkään epäile miestä hänen ulkoisen olemuksensa vuoksi, sillä olen itsekin ruma mies. Mutta nuo muut meriitit, "Voodoopapittarien kouluttama" jne.

Erityisesti menetelmä Laser-clitori stimulance + hypnoosi kuulostaa mielenkiintoiselta.

Uittoneuvos. Joka armiaan rivi tuossa ilmoituksessa saa villiä naurua aikaan kun sitä ajatuksella lukee. Ei taida kannattaa tilata aikaa, vaikka niin sopivasti siinä matkan varrella mökille Turusta ajaessa onkin.

Tällaisena hieman kokeneempana potilaana ei tohtorin tarvitsisi uhrata edes tuohon hypnoosiin kallista aikaansa vaan voisi hoidella suoraan estottomasti. Vaikka tuossa niitä nuoria tyttöjä ja naisia potilaikseen haikaileekin, niin jos tuosta turhasta ajankäytöstä hypnoosiin säästyisi niin voisi ne mahikset olla vanhemmalla tädilläkin.
Takkuhan tarvitsee ulkoilua matkan varrella muutenkin jotta oululainen voisi tehdä sellaisen puistokierroksen sillä aikaa kun vaimo saa woodooinspireerattua hoitoa.

Niin Sadeca, jospas kokeneena ja estottomana potilaana ehdottaisit Dr Rauhalalle että suostuisit hänen potilaakseen ja ehdottaisit että hän jättäisi paitsi hypnoosin, myös sen kalliin laaserin käytön pois ja antaisit tohtorin hoitaa sinut niin sanotusti "sormituntumalla" niin tiedä vaikka saisit alennusta...