Saarenmaalla Laimjalan kunnan Ruhven kylässä supikoira pelasti nahkansa, kun se leikki kuollutta. Talon isäntä perheineen oli lomailemassa Espanjassa ja siksi ajaksi heidän ystävänsä pitivät huolta huushollista. Talon iso koira Roope oli tuonut hampaissaan supikoiran pihapiiriin.

Ystävät olivat soittaneet isännälle ja ihmetelleet, oliko supi kuollut ja mitä nyt tehdä. Isäntä oli vastannut, että supikoira vain näyttelee kuollutta ja kehottanut makkaranpalalla houkuttelemaan Roopen sisään, että supi saisi rauhassa pötkiä pakoon. Ystävät olivat todenneet kaiken menneen hyvin, supikoiran kadonneen ja kiittäneet isäntää. Tässä tuo Saarte Häälessä oleva alkuperäinen uutinen.

Meidän nuori kissamme käyttäytyy samalla tavoin kuin edesmennyt mirrikin teki, kun se istuu ikkunalaudalla ja katselee lintuja, joita tekisi mieli mennä pyydystämään. Se pitää erikoista naksahtelevaa ääntä ja välillä päästää lyhyitä inahduksia. Olisi mukava tietää, onko se kissoilla yleinenkin tapa ja mistä se johtuu. Missään muussa yhteydessä nämä kissamme eivät ole sellaisia ääniä päästelleet. Mahtaisiko tuo naksutus imitoida joidenkin lintujen ääniä, että kissat pääsisivät lähemmäs saalistaan?

Eivät ne kissat metsästysvietilleen mitään mahda. Muistan, kun vanhempi kissa söi tallin ylisiltä pääskysenpoikaset parempiin suihinsa. Sen jälkeen olen ottanut aina tikkaat pois, kun on heiniä pitänyt tallin vintiltä hakea.

Juuri sellaisia naksahtavia ääniä, lyhyitä matalia mäkätyksiä ja hännällä voimakkaasti lyöntejä turpa täristen niillä on kaikilla. Ulos pääseville kissoille se ei ole enää yhtä jännää kun pääsevät katsomaan, mutta sisäkissalle riittää kärpänenkin syyksi kun se metsästysvietti herää jo siitäkin. Juuri noiden takia pitäisi parvekkeetkin olla jotenkin suojattu kun ne saattavat unohtaa että ovat siellä ja loikata yli reunan kun joku lintu lentää ohi tai istahtaa parvekkeen kaiteelle.
Kissoilla on tosiaan vähän erilaisia äännähdyksiä eri tilanteita varten, yksilöllisiäkin. Naaraskissoilla hieman erilaiset vinkeet muuten kuin uroskissoilla mielestäni.

Naapurin kissaa ei ollut aikoihin näkynyt ja aloimme jo ihmettelemään olisiko se jäänyt auton alle, mutta eilen sitten näin sen taas. Kyllä me tässä pihapiirissä yksi kissa tarvitaan että pysyisi hiiret loitolla. Jos olemme vain joitain tunteja poissa niin jätämme autotallin ovenkin auki siinä toivossa että kissa kävisi pistämässä vähän hiiriä ruotuun.

Harmi se on tosiaan se linnunpoikasten syöminen niillä ja kyllä ne joskus onnistuvat aikuisen linnunkin ottamaan. Toisinaan olen onnistunut ihan vahingoittumattoman aikuisen linnun saamaan kissalta pois suusta vuosien varrella. Västäräkitkin kun ovat vähän kuin perheenjäseniä niin ei niiden millään soisi joutuvan kissan syömiksi. Ne tikapuut on tosiaan aina muistettava kesäaikaan ottaa pois.

Tämä uutinen on sellainen, etten oikein tiedä mitä tuosta ajattelisin.. ehkäpä vain en tajua jotakin olennaista

Lainaus:

HS: Koirien masennuslääkitys lisääntyy Suomessa Julkaistu: 31.01.2012 08:00 Masennuslääkkeitä on määrätty Suomessa tuhansille koirille. Helsingin Sanomien haastatteleman Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan farmakologian professorin Outi Vainion mukaan koirien mielialalääkitys tulee lisääntymään selvästi lähivuosina. Koirien mielialalääkkeet ovat yleisiä Yhdysvalloissa. Suomessakin masennuslääkkeitä on määrätty jo tuhansille koirille. Koirien mielialalääkitys liittyy lähinnä häiritsevään käytökseen, joka voi olla vihaisuutta, ylikierroksilla käymistä tai eroahdistusta, jolloin koira esimerkiksi tuhoaa kotona yksinollessaan kotia. Eroahdistuksen hoitoon on Suomessa hyväksytty koirille ainakin kaksi lääkettä: fluoksetiini ja klomipramiini. Kliinisissa tutkimuksissa on saatu näyttöä mainittujen lääkkeiden tehosta silloin, kun lääkitys on yhdistetty käyttäytymisterapiaan. Klomipramiinia annetaan myös kissoille. IS

Lie niillä koirillakin masennuskausia, etenkin jos niillä ei ole tarpeeksi paljon tekemistä. Nyt kun on ollut muutamia vähän kevään olisia päiviä, niin ainakin nämä meidän koiramme alkavat ulkonakin pitämään juoksukilpailuja keskenään ja yllyttämään toinen toistaan kaikenlaiseen peliin.

Kumpikaan ei syönyt raakoja porkkanoita tänne tullessaan, kuten monet entisistä koiristamme on tehnyt. Smilla halusi leikkiä omenoilla syksyllä ja söi joka päivä vähintään yhden. Keksin niiden loputtua pihalta että kuorinkin porkkanaa tilalle ja heitän pihalla kilpaa juosten haettavaksi niin josko sitten kelpaisi. Nyt ne jakavat keskenään porkkanan joka päivä ja kumpikin on keksinyt että se on hyvää syötävää. Ajattelen että se raa´an porkkanan jyrsiminen puhdistaa myös hampaita niiltä, vaikka joka ilta saavat myös sellaisen herkkupuikon joka on nimenomaan sitä varten tehty että estäisi hammaskiven muodostumista.
Koska koiran ruoissakin on porkkanaa, niin luulisi että ne pystyvät siitä muutankin ravintohyötyä saamaan.

Sepä se. Koirille pitää antaa niille luontaista aktiviteettia, ettei tarvitse mömmöjä syöttää. Koirathan ovat monessa suhteessa tunne- elämältään ihmisten kaltaisia, joten varmasti masentaa jos eivät tarpeet täyty. Se ero, että ihminen päättää koiran aktiviteetit ja hoidon eikä eläin itse, on varmaan juuri syy noiden lemmikkien masennukseen. Eivät voi hakea itselleen niitä harrastuksia ja toimintoja, vaan omistaja tekee valinnat. Varmaan minäkin masentuisin, jos en pääsisi halutessani lenkille, vaan pitäisi odottaa koska isäntä/ emäntä päättää sinne lähteä. Ei se kivaa sekään olisi, että lyhyen hihnan päässä kiireesti vain ruikkaistaan pissat ja väännetään kakat puolijuoksua jalkakäytävälle.. Kiva kun olisi juuri vaikka sitä porkkanaa noutaa ja leikkiäkin

Koirillekin on kehitetty trendikäs uusi ruokailutermi barffaus. Se tulee lyhenteestä BARF (bones and raw food, eli luita ja raakaa ruokaa). Itse barffaaminenhan ei ole uusi keksintö, vaan paluuta vanhaan teollisen kuivamuonan sijaan. Kun minä olin lapsi, meillä koirat järsivät luita ja ruokatorvea, söivät raakaa lihaa ja elimiä sekä sitäkin, mitä jäi ihmisten ruokapöydästä tähteiksi. Jonkin verran niille annettiin myös teollisesti valmistettua koiranruokaa, joka ei ollut kuitenkaan tuolloin kuivamuonaa. Kissoille annettin usein keuhkoa, jauhelihaa, ruokatorvea ja sisäelimiä. Eläimet voivat hyvin, eikä niitä tarvinnut käyttää eläinlääkärillä. Lieneekö kyse siitä, että ne saivat sitä ravintoa, mikä oli niille luonnollista. Maalla nuo naapureiden koirat tuntuvat voivan oikein hyvin ja ne syövät myös luita ja sekaravintoa ja jonkin verran koiranruokaakin.

Sadeca tekee ihan oikein, kun hän leikkii koirien kanssa porkkanoilla ja ne oppivat sitä syömään. Kyllä ne koiratkin tarvitsevat hivenaineita, vitamiineja ja mineraaleja, joita kasviksissa on. Meillä täällä Suomessa oli naapurissa koira, joka söi tuoretta kurkkua, appelsiinia ja mansikoitakin.

Tuota raakalihan antamistakin olen harrastanut 80-luvulta asti kun eräs kennelin omistaja neuvoi. Hän sanoi että koira ei paljoa sudesta eroa, ja koska ne syövät raakaa lihaa niin silloin se on terveellistä koirillekin. Siispä koiramme saavat aina klöntin jauhelihaa jos paketissa lukee että se on ruotsalaista eläintä. Ulkomaalaisia en uskalla antaa koska pelkään salmonellaa. Sama luiden kohdalla.
Koirat saavat ne oikeat bakteerit suolistoonsa siitä raakalihasta. Jos ei liian mausteista ole, niin kyllä vain koirat voivat syödä ihmisten ruoanjätteitä ja sitäpaitsi yleensä niistä tykkääävätkin. Liika vilja ja peruna eivät varmaan hyvästä ole eikä niillä pidä korvata koiranruokaa, lihovat vain liikaa.

Tosiaan ennen muinoin meidänkin Musti piilotti luita syksyllä maahan ja keväällä kun maa suli, niin kaiveli ne esille ja söi. Mitä pahemmalle ne haisivat, niin sen mieluisampia olivat. Se oli sitä Mustin rosvopaistia se.

Niillä koirilla, jotka kaivavat maasta luita, on varmastikin parempi vastustuskyky kuin pelkkää kuivamuonaa syövillä koirilla. Siellä Saarenmaalla se naapurin lähes 20-vuotiaaksi elänyt Bimbo, joka kieri paskaläjissä, kaiveli kompostia ja söi ikivanhoja maasta kaivamiaan luita, oli terve koko ikänsä.

Lemmikkieläinten on todettu Japanissa tekevän hyvää sydämelle. Lemminkin helliminen varmaan vähentää stressiä ja yksinäisyyden tunnettakin ja tuottaa muutenkin iloa omistajilleen. Tuosta tutkimuksesta voit lukea lisää täältä.

Onpa taas aivan mahtava tämäkin video!

http://www.youtube.com/watch?v=P3SbjjMChqw

Kissa on yleensä herra tai kuningatar talossa, eikä se paljon muiden edessä nöyristele tai kumartele. Kissa on omien teittensä kulkija, joka ei erityisemmin välitä muiden käskyjä noudattaa. Koirakin voi joutua joskus kissan palvelijaksi ja käskynalaiseksi http://www.youtube.com/watch?v=u5Om6rym_1c&feature=player_embedded .

Tämä pikkupoika pitää vuohia rakastettavina lemmikkeinä. Voin vakuuttaa, että vuohiinkin voi kiintyä.

Aina kun on jossain eläinpuistossa käymässä, näkee että nimenomaan vuohiaitaus on pikkulapsia täynnä ja että se on heille kaikista suosituin paikka. Tuostakin oikein paistaa se pikkupojan mielihyvä kun saa mielinmäärin halata vuohia ja hän ei vain käsin iloissaan koskettele, vaan painaa sen päänsä niitä vasten - kokee silminnähtävää tunnetta niitä kohtaan.

Ilman muuta niihin kiintyy ihan kaikkiin ja Urpokin varmasti jopa niihin kilpikonniinsa. Joskus takavuonna minä tunsin suurta sympatiaa yhtä sinitiaista kohtaan. Siitä näkyi että se oli vanha ja viisas, ei enää yhtä ketterä kuin muut, se tuli aina lähimmäksi ja oli peloton. Kokonaisen talven se kuitenkin jaksoi olla syötettävänä mutta keväällä löysin sen kuolleena.