No pakkohan se on kertoa myös minun lemmikeistäni kun on kerran aloitettu ketju.

Kun olin 10-12 vuotias asuttiin maalla ja meillä oli lehmä, sika ja kaksi kissaa.
Se toinen kissa tuli siten että tuli poikaset jotka emo teki minun sänkyyn ja ne piti hävittää.
En muista miten ne toiset hävitettiin mutta tämä jäi vähän erikoisella tavalla.
Asuimme omakotitalossa lähellä pientä järveä. Uimapaikalle missä oli syvää johti pitkä laituri
ja sinne sitten isä vei kissan pennun säkissä hukuttaakseen sen, mutta kissa parka
repi säkin kauhuissaan ja vähän ajan päästä kuului naukumista laiturilta ja niin ei sitä
sitten enää raaskittu hävittää. En muista miten niille kahdelle katille kävi kun muutimme muualle.
Ei niitä kuitenkaan ollut enää muissa paikoissa mukana. Kai isä hävitti ne ennen muuttoa.

Täällä Göteborgissa asuessa otimme kissanpennun naapurista kun heidän kissansa oli
saanut monta. Ensimmäinen kuva siitä on jo poikani sylissä kun ei ollut vielä silmiäkään.
Muutimme sitten pois kauaksi täältä ja kissa tuli tietenkin mukaan. Naukui surkeasti koko
matkan 300 km:ä. Se oli minulla viisi vuotta. Kun poikani muutti kotoa niin muutin hyvin
pieneen yksiöön. Laitoin Kissan kuvan yhden kaupan seinälle koska en halunnut pitää sitä
niin pienessä asunnossa. Yksi suomalaistyttö otti sen hoiviinsa.

Muita lemmikkejä on ollut pari undulaattia. Ensimmäisen tappoi pojan isä ja toinen menehtyi
palovammoihin kun lensi keittokattilaan, jalat paloivat.

Akvaario tuli minulle kun poikani kaveri ei sitä huolinutkaan. Poikani rakensi itse suolavesi
akvaarion. On tosi hienoja koralleja ja kaloja. Hänkin kasvatti undulaatteja jonkin aikaa.

Niin ja sitten tuohon minun Avatareen. Sen hommasin kesällä 2007. Lapsenlapseni oli sitä
valitsemassa ja antoi sille simen Tige. Se oli aika villi jo pienenä. Nukkumapaikat oli tarkkaan valittu.
Ensimmäinen oli nojatuolin selkänojan päällä sitten sohvan selkänojalla, oli kiva ottaa kuvia
kun se kasvoi. Nukkui aina pitkin pituuttaan (puoli metriä kissaa). Minulla on tämä tietokone
sellaisessa nurkkahyllyssä jonka ostin Jyskiltä. Ylähyllylle piti tehdä nukkumapaikka. Makoili myös
usein tuossa akvaarionkin päällä siinä kun on lämmin.
En muista olenko jo kertonut että häntä ei enää ole koska kiipesi tonne katolle, ei tiedetä
mistä sinne pääsi kun on verkko edessä. Kävi usein muttä kerran ei kuulunut takaisin.
Aamulla etsi mutta en löytänyt.Laitoin laput taloihin. Kaksi vuorokautta oli kateissa. Satoi koko
ajan. Naapuri löysi pensaikosta. Oli pudonnut kai linnut hätyyttivät, lokit kun on niin isoja.
Pojan kanssa vietiin se sitten lääkärille, hän totesi että oli aika pahoin loukkaantunut ja olisi
pitänyt kuvata mutta se oli tosi kallista joten päätettiin antaa nukutuspiikki.
Se oli leikattu ja merkattu. Ei siitä kai olisi koskaan tullut kunnon sisäkissaa, oli liian villi
ei auttaneet vesisuihkut eikä etikka tai muutkaan poppakonstit. Vuoden sain nauttia siitä.

Suunnitelmassa on uusi tai kaksi kissaa ensi kesänä. Kertokaa sitten jos jostain saa pentuja.
Ehkä siellä Sadecan naapurustossa on.

No täällä Tallinnasta saa ihan vapaasti kissanpentuja. Täällä mun kerrostalon ympärillä näki kesällä muutamia kissanpentuja ja ne kissat yleensä aiheuttivat meidän talolle ongelmiakin. Elokuussa ei voinut kellariin mennä kuin vain pitkät housut ja puserot päällä, koska ne kellarit oli kirpe (suomeksi?) täynnä. Siis talomme johto päätti kutsua kirbu torjunta firman paikalle ja myös Kassiabi http://www.kassiabi.ee/ , mutta jostain ihme syystä, ennen kuin Kassiabi tuli paikalle, niin ei näkyny enää yhtään kissaa. Välillä nyt syksyn alkuna näin taas kissanpentuja, mutta nyt taas "karannu" johonkiin.

Lemmikkieläimistä puheenollen, tai oikeasti perheenjäsenistä, niin haluaisin kertoa meidän uudesta "vauvasta".
Poikani kotiin tuli pari päivää sitten uusi koira - perheenjäsen. Raukka ulisi ja kuljeskeli koko yön ympäriinsä.
En tiedä miten kauan koirilla menee sopeutuakseen omaan kotiin. Tämä on pentu ja tuli heti, kun oli luovutusaika, Mahtaa se eroprosessi olla kuitenkin aika vaikea. Minä ilmeisesti kuitenkin tulen hoitamaan otusta (Kaapo nimeltään) aika paljon. Poika kävi jo Virossa katsastamassa millaisia aitoja on olemassa Kaapoa silmällä pitäen. Meidän papukaija voi olla ehkä eri mieltä näistä järjetelyistä.

Ramo. Tämä on erittäin hyvä järjestys. Mikään eläin ei saa olla vain tilapäisen kiinnostuksen kohde ja näitä kodittomia koiria ja kissoja kyllä riittää. Vaikka en suoranaisesti ole koskaan kuulunut mihinkään eläinsuojeluyhdistykseen niin väkisinkin olen sitä kautta tutustunut ihmisiin ja lähes joka-ainoa kymmenistä eläimistäni on saapunut minulle kodittomana hylkiönä. Se että hankitaan eläimiä lasten jankutusten mukaan tietämättä millaisen ekonomisen loven ne vievät, on mielestäni isona syynä siihen että nelijalkaiset saavat lähdön kodistaan kun "ei enää kiinnosta" ketään. Itse olen ehkä enemmän elukka kuin ihminen siinä mielessä että tämän eläinkunnan asiat ovat minulle korkeammassa priorisoinnissa kuin jopa ihmiset koska näillä eläinkunnan yksilöillä ei ole sanallisia puolustajia kovinkaan paljon.

Ota kiltti Klassmormor tämä villikissamme sinne hooitoosi. Tämä on yksilö joka on pyörinyt nurkillamme jo 5-7 vuotta. Ikävä kyllä Pirrekissamme alkaa merkkailemaan paikkoja jos tämä sosiaalinen villikissa otetaan sisälle. Tämä katti on syliin oitis hyppäävä ja selvästikin rakastaa ihmisiä. Sen rakkaudenosoitukset voivat olla hieman kovakouraisiakin kun se ei tiedä miten nämä pitäisi ilmentää ja yrittää omalta puoleltaan "kasvattaa ihmisiä" paremmin ymmärtäviksi.

Joskus 80-luvun puolivälissä jätin muuten mielenkiintoisen kurssin jatkamatta vain siitä syystä että tämä kurssin pitäjä mielestäni ei ymmärtänyt eläinkunnasta yhtään mitään. Kun hän sanoi että eläimet olisivat ihmislasten harjoitusmateriaalia sosiaalisuuden ja sympatian kehittämiseksi niin minun niskakarvani nousivat pystyyn ja hänen tasonsa sen aiheisessa kurssin ohjaamisessa koki kovan inflaation. Eläimet ovat täällä oman kehityksensä takia eivätkä mitään ihmisten leluja joista tykätään jos sattuu huvittamaan ja nakataan menemään jos ei enää kiinnosta.

No voi voi Sadeca se on varmaan niin paljon villi ettei tänne yläkertaan sopeudu, koska
ei enää pääsisi ulos. Kävisi vielä samalla lailla kuin entisellekin. Sitten se on vähän liian vanha.
Haluan opettaa ihan pennusta.

Niin ja sitten olen vielä aika paljon pois kotoa juuri nyt. Ensi syksynä en enää aio ottaa kursseja
vedettäväksi kun tulee se varsinainen eläkeikä täyteen mutta nyt on vielä tämä talvi
tehtävä bisnestä.

Olen monta kertaa ajatellut tuota asiaa. Tämä kissa on tosiaan niin tottunut vapauteensa että olen taipuvainen uskomaan että jonkin verran se kärsisi johonkin kaupunkiasuntoon sulkemisesta. Sille pitäisi löytää joku paikka maalla missä se olisi ainoana talonkissana, ulkona ja sisällä mielensä mukaan. Olen onnistunut siltä kerran vuodessa ajamaan madot vaikka se toimenpide vaatii että se tulee kolmena perättäisenä päivänä syömään. Villimme on jatkuvasti hyvässä ja vankassa kunnossa, ulkokissanturkkinsa oikein hieno. Jo nyt näkee että talviuntuvaa kehittyy karvojen alle paksusti.
Ota Klassmormor tosiaan kaksi kissaveljestä jostakin hyvästä pentueesta. Kun meillä oli kaksi tuollaista veljestä niin ne nukkuivat usein kaulakkain vielä vanhuksinakin, sitä oli aika hienoa katsella.

Tänään piti suuttua koiralle.

Äitini halusi lähteä käymään lenkillä ilman koiraansa, kun tuo ilmakin sitten aamun harmaudesta kirkastui kauniiksi ja aurinkoiseksi. Piirsin hänelle kartan kivasta reitistä, ja jäin koiran kanssa kotiin. Pentu asettui ovimatolle ja alkoi uikuttaa äitini lähdön jälkeen. Kävin lohduttamassa sitä ja houkuttelin leikkiin, mutta se ei oikein innostunut. Palasin omiin hommiini, mutta pian alkoi eteisestä kuulua: HOUUUVOUUVOUUUH!! HOIJOIIIJOIUIIH! VOUVOUUUHHH! No, otus ulisi ikäväänsä.. Juttelin että emäntä on kaupassa, koska sen se tajuaa ja rapsuttelin. Jossakin vaiheessa pentu sitten rauhoittui.

Myöhemmin olin olohuoneessa ja kävin välillä katsomassa eteiseen. Pentu oli rauhallisena eteisessä. Ajattelin, että se nukahtaa pian, mutta kuulin ihmeellistä järsimisen ääntä. Muistin, ettei sillä ollut siellä kovia leluja ja menin katsomaan: tuo penteleen hyväkäs järsi parhaillaan MINUN KENKÄÄNI, niitä toisia ainoita joita voin tässä tilassa pitää ja jotka saan helposti jalkaan (ne lenkkikengäthän jo menivät roskiin..)! Nappasin saaliin sen suusta ja toruin tosi vihaisena. Läpsäisin takamukselle ja komensin sen omalle paikalle makaamaan, johon se sitten jäikin pitkäksi aikaa nolona.

Nyt olemme jo lepytelleet ja olemme jälleen kaverit. Kenkääkin voi vielä käyttää, onneksi. Mietin vain, että mikähän oli viesti tällä kertaa? Huomiota ja lohtua se sai, eikä tarvinnut olla yksin. Lisäksi kenkäni eivät ole talon kengistä kaikkein pahimman hajuiset..

Hihhii Alma, naersin nii, et pisarad silmas. Loodetavasti saad neid kingi veel kasutada? Need koerad on ju nii truud oma emandatele ja kurbus paneb neid igasugu asju tegema. Vähemalt püüdsid olla sa hea asendaja kuigivõrd ka õnnestus Muide koerad ja ka kassid on ju suured stressimaandajad, vaatad suuri koerasilmi ja mure on pühitud peast..

Juu Agnes, kyllä minuakin jo naurattaa tuon pennun touhut.. ja voin eilen järsittyjä kenkiä käyttää. Ne lenkkarit kyllä menivät roskiin viime viikolla ja se harmittaa, koska en uskalla lähteä mihinkään kauppoihin ostoksille. Ties jos synnytän jonnekin marketin urheiluosastolle. No, pojasta voisi tulla sitten urheilusankari

Hienoa Alma että olet noin positiivinen.
Tuskimpa poika haluaa vielä tulla urheilijaksi vai nyrkkeileekö ja juoksee ihan tosissaan.
Jos sairaala on siinä lähellä niin ei hätiä mitiä ei kun kengän ostoon.
Sittenhän on uudet heti käytöön kun pääsee kotimatkalle. On uudet kengät ja uusi ihminen.

Kissi on praegu vana kassikene, kes ammu tuli meie esikusse Saaremaale sünnittama pojad. Ta on veelgi loll ja mängib nagu kassipojad ikka ja reisib koos meiega maale ja tagasi. Vanaproual on aastaid juba 12.

Nii nunnu, Urpo, tahaks teda kohe paitada!
Kas vanaproua või mitte, minul koer kunagi veel 14-aastaselt tahtis mängida kuigi see vanus on koerale juba märkimisväärne.

Meil on töökohal nii vana kiisuke et on ju 17 aastat vana. Noored kutsuvad teda nimel "Oranssi kissa". Tema magab ikka soojas kohas aknalaual. Talle enam mängud ei meeldi ja kui meie noorem must-valge kassike tahab mängida temaga nii tema näitab kergesti omad künned.





Oranssi kissa



Must-valge

Voi että teillä on ihania kissoja.
Käy ihan kateeks, mutta ensi kesänä on kai mullakin pari kissanpentua.