Kieli on ehdoton osa kulttuuria ja mikään kulttuuri ei säily täysin omaleimaisena ilman omaa kieltä. Me elämme aikaa, jolloin miltei kaikki kulttuurit saavat vaikutteita muista kulttuureista. Näin on toki ollut aina, mutta tahti on nykyisin paljon ripeämpää, koska tämän päivän mahdollisuudet liikkua sekä fyysisesti, että sähköisesti ovat aivan muuta kuin muutama tuhat, sata jopa kymmenen vuotta sitten.
Kielten köyhtyminen ja katoaminen sukupuuttoon on minusta tämän ajan ilmiö, joka ei oikein ajatuksena ja tosiasiana viehätä. Toki kielet ovat kehittyneet ja uudistuneet aina, mutta esimerkiksi englannin kielen vaikutus muiden länsimaiden kulttuuriin huolettaa minua. Oma kieli on ydinosa omaa identiteettiä ja vaikka oppisi ja omaksuisi kuinka monta kieltä, mikä sekin on kieltämättä hieno asia, syvimpien tuntojen kieli on äidinkieli.
Itämerensuomalaisista kielistä yhden kielen äidinkielenään puhujat ovat kaikki manalan majoille menneet. Viimeinen liivinkieltä äidinkielenään puhuva 100-vuotias naine eli Kanadassa vielä 2010. On perin surullista, että tuota kaunista kieltä ei enää kukaan puhu äidinkielenään, vaikka liiviläiset ja liivin kieli olivat voimissaan vielä muutama sata vuotta sitten erityisesti Kuurinmaalla. Onneksi innostus liivinkieltä kohtaan on Latviassa lisääntynyt ja monet latvialaiset nuoret opiskelevat tuota kieltä innostuneina.
Suomen, Viron ja liiviläisten kansallislaulun on säveltänyt Fredrik Pacius. Tämä kertoo jotakin siitä, että itämerensuomalaiset kansat ovat joskus olleet yhtä ja samaa kansaa. Liiviläistenkin jälkeläisiä elää edelleen Latviassa ja toivottavasti he eivät unohda juuriaan. Liitän tähän liiviläisten kansanllislaulun sanat liiviksi ja heti perään suomeksi, niin voitte halutessanne tutkia, kuinka lähellä suomen ja viron kieliä tuo toivottavasti uudelleen elpyvä kieli on.
Min izāmō
Sanat liiviksi
Min izāmō, min sindimō,
ūod ārmaz rānda sa,
kus rāndanaigās kazābõd
vel vanād, vizād piedāgõd.
Min ārmaz īlmas ūod set sa,
min tõurõz izāmō!
Min izāmō, min sindimō,
ūod ārmaz rānda sa,
kus lāinõd mierstõ vīerõbõd
un rāndan sūdõ āndabõd.
Min ārmaz īlmas ūod set sa,
min tõurõz izāmō!
Min izāmō, min sindimō,
ūod ārmaz rānda sa,
kus jelābõd īd kalāmīed,
kis mīer pääl ātõ päävad īed.
Min ārmaz īlmas ūod set sa,
min tõurõz izāmō!
Min izāmō, min sindimō,
ūod ārmaz rānda sa,
kus kūltõb um vel pivā kēļ
- min amā ārmaz rāndakēļ.
Min ārmaz īlmas ūod set sa,
min tõurõz izāmō!
Sanat suomeksi
Mun isänmaa, mun synnyinmaa,
oot armas ranta sä,
miss’ rannan ääress’ kasvavat
viel wanhat, viisaat petäiköt.
Mun armas ainut oot tääll’ sä,
mun kallis isänmaa!
Mun isänmaa, mun synnyinmaa,
oot armas ranta sä,
miss’ laineet merest’ vierivät
ja rannall’ suuta antavat.
Mun armas ainut oot tääll’ sä,
mun kallis isänmaa!
Mun isänmaa, mun synnyinmaa,
oot armas ranta sä,
miss’ elävät kalamiehet,
jotk’ merellä ovat päivät, yöt.
Mun armas ainut oot tääll’ sä,
mun kallis isänmaa!
Mun isänmaa, mun synnyinmaa,
oot armas ranta sä,
miss’ kuuluu vielä pyhä kiel’
– mun oma armas liivinkiel’.
Mun armas ainut oot tääll’ sä,
mun kallis isänmaa!
_________________
Huru-ukko
Pääsivu 
Galleria 
