Meidän tuntemamme elämänmuodon vähimmäisedellytyksiin tarvitaan hiiltä, vettä ja energiaa esimerkiksi jonkin tähden säteilynä tai jotakin muunkaltaista kosmista energiaa. Vaikka pitäydyttäisiinkin tässä meidän tuntemassamme elämänmuodossa, niin kiistaa käydään siitä, miksi elämä on järjestynyt siten kuin se on. Materialistit ja suuri osa tiedemiehistä on sitä mieltä, että järjestynyt elämänmuotomme on onnellisen tai onnettoman sattuman tulos. Minua ihmetyttää, kuinka järjestynyt elämänmuoto voi olla järjestynyt sattumalta, ilman elementtiä, joka ohjaa tuota sattumaa. Kuinka nuo elämän edellytykset järjestyvät esimerkiksi siksi ihmiseksi, joka ihmettelee tätä kaikkea?

Ihmiskunta tuntee monenlaisia uskontoja, joihin kuuluu jonkinlainen sattuman syrjäyttäjä, luoja, joka ohjaa materiaalisen maailman järjestymistä sellaiseksi kuin me tämän maailman fyysisillä aisteillamme koemme. Minusta näyttää siltä, että ihminen on luonut luojan omaksi kuvakseen, eikä päinvastoin. Uskonnoista eikä tieteestä ole minulle suurtakaan apua sattuman osuudesta tässä kaikessa, jonka ymmärrän maailmankaikkeutena. Ikävä kyllä tässä minun on turvauduttava intuitioon ja omiin omituisiin kokemuksiini ja kuvitelmiini sattuman osuudesta maailman järjestymisessä. Minusta tuntuu vankasti siltä, että sattumaa ei ylipäätään ole, vaikken nyt sentään mikään fatalisti tai uskovainen olekaan. Mielestäni jossakin on oltava jokin, kutsuttakoon sitä vaikka järjeksi, joka ylittää kirkkaasti nämä kaikki alkeelliset pähkäilyni ja syrjäyttää sattuman mahdollisuuden ja mahdottomuuden. Toivottavasti joskus myriadien tuntemamme aikakäsityksen vuosien kuluttua edes hiukan valon pilkahdusta on näköpiirissä.