Huomenna vietetään Suomen itsenäisyyspäivää 95:ttä kertaa, vaikka Suomen kohdalla ei enää täydestä itsenäisyydestä voida puhua. Suuri osa päätöksistä tehdään Brysselissä ja pienten EU-maiden ääni tahtoo hukkua suurten maiden äänten peittoon. Neuvostoliiton korskeimpina aikoina Suomen oli jossakin määrin kuunneltava isoveljen ääntä, mutta Kekkonen taitavana poliitikkona osasi kuitenkin pitää pintansa. Noihin aikoihin Suomi oli paljon itsenäisempi kuin nykyään, vaikka maailmalla puhuttiinkin suomettumisesta. Miksei nykyisin puhuta monien maiden natottumisesta, vaikka Natolla on suurempi merkitys Nato-maissa kuin Neuvostoliitolla oli Suomessa.

Itsenäisyyspäivän vietto huipentuu linnanjuhlin . Noissa juhlissa kansamme kuohukerma kekkaloi pompööseissä asuissaan hikisen kuumassa juhlasalissa ja tekee itseään tykö. Linnanjuhlat keräävät taas televisioiden ääreen suuren osan Suomen kansasta. Melankoliseen kansanluonteeseen taitaa paremmin sopiakin television tuijottelu ja pukujen arvostelu kuin riehakkaampi kaduilla juhliminen. Minusta linnanjuhlat ovat Suomen rahavarojen tuhlaamista. Pienempimuotoinenkin juhliminen riittäisi.

Toinen asia, mikä minua ihmetyttää itsenäisyyspäivän vietossa, on Suomen sotimisen merkityksen korostaminen toisessa maailmansodassa. Väinö Linnan romaani Tuntematon sotilas on hieno kirja, mutta jokavuotinen Edvin Laineen ohjaaman elokuvan esittäminen on minusta lähes mautonta. Aika moni nuori suomalainen kuvittelee, että Suomi sai itsenäisyytensä Talvisodan päätyttyä, vaikka Suomi oli ollut itsenäinen jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Kaikki kunnia pakosta sotineille suomalaisille sotilaille, mutta sotien kiehtoa ja tenhoa minä en oikein ymmärrä.

Vantaan Tikkurilan torilla on huomenna Suomen itsenäisyyden muistopäivän Torijuhlat kl 12.00-21.00. Sen jälkeen taitaa osa mennä jatkoille johonkin lähipubiin. Usea facebookkaverini aikoo mennä ja jotkut kauempaakin. He ovat niitä jotka laskevat itsenäisyyden menneen perustuslain muutoksen mukana. Persuista kommunisteihin asti ja siltä väliltä eri puolueiden kannattajia, zeitgeistiläisiä myöten.
Hernekeittoakohan oli ja kahvia lisukkeineen mitä aikoivat tarjota ja jokunen musikanttikin paikalla.

Kiasman aukiolle kokoontuu myös porukkaa Itsenäisen Suomen puolesta kl 13 - 15 välisenä aikana huomenna.

Kaikki eivät siis vielä ole unohtaneet Suomen itsenäisyyden aikoja.

Olisi mielenkiintoista osallistua noihin itsenäisyyden vaihtoehtojuhliin, mutta olen lupautunut olemaan huomenna töissä. Juomisen jättänyt alkoholisti Veikko Hursti järjesti aikanaan jonkinlaisia köyhien linnanjuhlia tai itsenäisyyden varjojuhlia, joissa tarjottiin ruokaa asunnottomille rappioalkoholisteille ja muille laitapuolen kulkijoille tai vähäosaisille. Hänen poikansa jatkaa johtaa Veikko Hurstin säätiötä, mutten tiedä, järjestääkö hän noita köyhien linnanjuhlia tänä vuonna. Veikko Hurstin jyhlista ei loppunut ruoka kesken, kuten viime vuoden linnanjuhlissa kävi.

Viime vuonna linnanjuhlien yhteydessä pidettiin mielenosoituksia, jotka olivat melkoisen rauhallisia ja vaisuja mielenilmauksia. Tosin poliiseja on presidentinlinnan ympärillä ja lähistöllä pilvin pimein aina itsenäisyyspäivänä. Takaamassa itsenäisyyttämme.

Tässäpä taas yksi itsenäisyyden merkkipäivä on kääntynyt hiljalleen yötä kohden. Ihminen ei kummoista tarvitse juhlistaakseen näinkään suurta asiaa.. ainakin minulle riittää hyvä ruoka, läheiset, kynttilät ja kurkistus linnan juhliin television kautta

Hakaniemen torilla eilen:


http://www.youtube.com/watch?v=OhL9sEcpvkE

Mielestäni aika apaattinen tunnelma

Kyllä itsenäisen Suomen tulisi kyetä huolehtimaan kaikista kansalaisistaan siten, ettei kenenkään tarvitsisi värjötellä yksityisten järjestöjen ja yhteisöjen leipä- ja ruokajonoissa. Hienoa joka tapauksessa on se, että Veikko Hurstin perinne ja toiminta jatkuu.

Taitaa Veikon poika jatkaa tuota toimintaa, ellen ihan väärin muista. Veikko Hursti on sittemmin tullut tunnetuksi myös erittäin väkivaltaisena ja ankarana isänä. Noista asioista poikansa on kertonut isän kuoleman jälkeen.

Suomessa asuvat ulkomaalaiset kummastelevat suomalaisten itsenäisyydenviettotapaa . Minulla on sellainen käsitys, että virolaisilla on samantapaiset "linnankutsut", eikä sielläkään itsenäisyyttä juhlita railakkaasti kaduilla. Virolaisillahan on peräti kaksi iseseisvuspäevää. Ensimmäinen itsenäisyys julistettiin 24.02.1918 ja toista, uutta itsenäisyyspäivää vietetään 20.08.1991. Ehkä tuo rauhallisempi tapa sopii muutenkin rauhallisemman oloisiin pohjoisten kansojen luonteeseen.

Olen ollut kerran Ranskassa ja kerran Hollannissa heidän kansallispäivinään ja noissa maissa meno on tuolloin toista luokkaa kuin täällä. Raketit paukkuivat ja kansa juhli kadulla.

Meillä jo pelkkä ilmasto, joka yleensä Itsenäisyyspäivänä vallitsee, estää enimmät hihhuloinnit kaduilla. Tampereella oli sotilasparaati eilen, ja ilotulituskin. Tuhannet ihmiset olivat keskustassa juhlimassa.

Itsenäisyys on suomalaisille kai kuin koti. Siksi juhlintakin tapahtuu pääsääntöisesti kotona, sukulaisissa, ystävien luona jne. Syödään hyvin ja nautitaan läheisten kanssa. En käsitä miksi pitäisi riehua? Harras, rauhaisa tunnelma kynttilänvalossa on paljon mukavampaa ainakin minun mielestäni. Jos meillä suomalaisilla ja ehkä virolaisillakin on tapana olla riehumatta juuri tämän juhlan aikana, niin se vain kertoo herkistymisestä itse asialle, ja kunnioituksesta meille vapauden taistelleita kohtaan.

Täna täitub Eesti esimese Wabariigi sünnist 94 aastat. Otsisin oma lõbuks youtubes mingeid kauneid laule ja lugusid kuulata selle päeva puhul ja leidsin ühe pea-aegu dokumentaalfilmi, kus olemas ka soomekeelne tekst. Kuigi see kestab mõnda aega ja vaatasin isegi täitsa huviga, sest nii mõndagi isegi mina, eestlane ei teadnud ja nii mõnigi asi pani mind mõtlema meie väikse, kuid sitke rahva ellujäämispüüdlustest sügavamalt .. Ehk pakub huvi ka mõnele foorumlaselegi?

Kaua elagu meie kallis iseseisev Eesti Riik!

Kiitos tästä Agnes! Aion katsoa kyllä vielä kunhan sopivasti aikaa on, koko videon koska on jopa suomeksi teksti.

Onpas ne vuodet vierähtäneet, ihan tuntuu kuin eilen olisi ollut se Eestin itsenäistyminen, mutta kahden vuoden kuluttua jo 20 vuotta. Aloin tuossa miettimään että vanhin poikasikin oli silloin vielä kovin pieni ja tuskin edes muistaa sitä aikaa, ja nuorempi poikasi taisi vasta syntyä noihin aikoihin,,,,
Molemmat ovat kuitenkin kasvaneet aikoina jolloin ovat kuulleet aikuisten jakavan ajan Neuvostoliiton- ja Itsenäisyyden aikaan, ikäänkuin kahteen eri maailmaan. He eivät pysty ihan oikeasti sitä vanhaa aikaa mieltämään vaikka se vahvasti heihin vaikuttaakin.

Aloin miettimään että oma isäni oli syntynyt 4 vuotta Suomen itsenäistymisen jälkeen. Se vaikutti koko hänen elämäänsä ja sai hänet erittäin kiinnostuneeksi politiikasta. Itse synnyin 5 vuotta viimeisen sodan jälkeen ja siinä valossa ei ole ihme että koko lapsuuteni sain kuunnella kylän miesten sotakertomuksia rintamalta. Sehän olikin vasta sitä aikaa jolloin he olivat saaneet juuri sen verran välimatkaa tapahtumiin että ylipäätään pystyivät puhumaan niistä yhtään kenellekään.

He kertoivat detaljoidusti niistä "läheltä piti" tilanteista ja muistivat niiden viereltään kaatuneiden nimetkin. He kertoivat niistä hetkistä jolloin valtava kuolemanpelko iski heihin ja teki mieli karata koko rintamalta. Isänikin oli vain 23 vuotias noihin aikoihin ja haavoittuihan hänkin siellä. Sirpaleita kantoi lopun ikäänsä nilkassaan.
Ei ollut psykologeja noiden miesten kokemuksia helpottamassa, mutta olivat toinen toistensa psykologeja koska keskenään pystyivät niistä puhumaan vaikka toisinaan jopa äänikin särkyen kun eläytyivät tilanteisiin niin vahvasti.

Eestissähän on vielä niitäkin hengissä jotka muistavat itsenäisyyden menetyksen, naapurimaiden petoksen/pelon balttien venäläisten käsiin luovuttamisen muodossa. Se on katkeraa muisteltavaa pikkuiselle kansalle.
Nyt kun sentään on vielä toistaiseksi rauhan aika, pitäisi kyllä meidän muiden pohjoismaiden mielestäni olla enemmänkin kiinnostuneita olemaan eestiläisille avuksi kuin mitä olemme.
Se apuhan on tähän mennessä ollut sitä että

pankkimme ovat menneet voitontavoitteluissaan tyrkyttämään rahaa latvialaisille ja eestiläisille saaden heidät entistäkin suurempaan ekonomiseen ahdinkoon ja heidän perintötilansa haltuunsa. Eipä paljon hurraamista sellaisesta avusta. Suuret firmat ovat myös vieneet työpaikkoja sinne, mutta ainoastaan saadakseen halpatyövoimaa. Ei se mitään hyväntekeväisyyttä ole vaikka väliaikaisesti joku nipinnapin elantonsa noista firmoista saakin. Osakkeenomistajille voitoiksi sekin eestiläisten hiki on mennyt.

Minä joka vieläkin elättelen toivetta pohjoismaisesta valtioliitosta, olen saanut todeta että tanskalaiset ovat niitä jotka vahvimmin puhuvat nimenomaan eestiläisten puolesta. He toteavat että Eesti kuuluu meidän pohjoismaiseen perheeseen ja että Eesti pitäisi ottaa mukaan jo alunalkaen kaikkiin keskusteluihinkin koska koko Baltian kerralla mukaan ottaminen kuolettaisi koko keskustelun täysin mahdottomana. Tanskalaiset keskustelijat toteavat Suomen haluavan sukulaiskansansa mukaan ja omalta osaltaan sen historiallisen skandinavisen vaikutuksen Eestissä olevan niin vahvan että heidän mielestään Eesti olisi aivan ok pohjoismaiseen perheeseen.

Vaikka pohjoismainen valtioliitto olisi kuinka utopiaa, niin aion lopun elämääni olla niissä piireissä mukana jotka haluavat edistää sitä. Erään yhdistyksen fb-sivustollekin olen alkanut kirjoittamaan, koska se on sulkenut ulos vallankahvasta skandinavistiset rasistit. Sain lämpimät taputukset ruotsalaisilta kun kirjoitin vähän änkyrästi "kallonmittauksista."