Että jaa. Mitenköhän paljon sinä rakas Sadeca nyt noita värejä ajattelit.
Halusit kertoa mistä et pidä ja piste.
Ei sen niin väliä. En minäkään jaksa loputtomia jorinoita. Vanha kun on niin mitä väliä mistään.

Sukulaistyttösi elämä täällä Helsingissä varmaan soljuu hyvin. Noita vaaranpaikkoja kyllä tiedän. Kaisaniemenpuistoon ei pidä mennä yöllä. Se on fakta. Siellä väijyvät ne kaikki hirviöt mitä pienen ja kauniin tytön elämässä voi olla.

Ensin tuohon kommenttiisi aliel jonka olen jotenkin missannut enkä edes lukenut. En toki ole värikiihko mitenkään enkä edes näe mitä ihmisillä on päällään jos ei ole oikein extreemejä pukuja. En myöskään edes viihdy oikein viimeisen päälle perfekteissä asunnoissa koska niissä on jotenkin jäykkä tunnelma.

Kaikilla on oma makunsa värien suhteen ja se mikä sopii itselle saa luvan sopia muille ja sillä siisti. On niissä väritesteissä hyvinkin paljon ideaa koska vivahteet eri väreissä ovat niissä tärkeitä. Ei kai kukaan ole ketään nähnyt esimerkiksi oikein räikeän vihreässsä asussa viimeiseen 10-15 vuoteen.

Toivottavasti tosiaan neitonen pärjää siellä pääkaupungissa. "Sinisilmäinen" hän ei ehdottomasti ole ja temperamenttia löytyy! Monena vuonna hänellä oli koulussa käytös 7 kun vissiin se "taiteilijaluonne" esittäytyi melkoisen epäsopivasti. Näin sen jo hänen ollessaan kolmivuotias notta siinähän se vasta änkyrä onkin kasvamassa joka vielä minutkin voittaa.
Äitinsäkin oli jossain mielessä epeli ja rebelli lapsena mutta aikuisena aina ollut valtavan fiksu ja tasapainoinen ihminen. Saattaisi olla joku sukuvika kun tiedän että kaikki olemme isäni suvun puolelta olleet niitä näkyviä ja kuuluvia rebellejä hyvin nuorina, mutta hyvin nopeasti ja varhain järkiintyviä ja myös erinomaisen hyvin olosuhteisiin sopeutuvia. Tuon neitosen suhteen asiaa ei tee paremmaksi se että myös isänsä ja äidinisänsä puolelta suku on sitä aika vilkasta sorttia.

Pari vuotta sitten tuo neitonen oli poikaystävänsä viemänä päätynyt lapsuudenaikaisen lähes lähikyläni taloon vieraaksi. Pojan ukki oli kysellyt sen verran että oli todennut tuntevansa minut kouluajoilta ja kertonut olleensa oikein valtavan ihastunut minuun silloin 60-luvun alkuvuosina. Vaikka kuinka yritin nimen perusteella muistella niin en vain saa päähäni sitä kuka hän on. Näin sitten että hän kävi useita kertoja Netlog saitin profiilissani lukemassa sitä. Muistaisin jos olisin ollut jossain tekemisissä kanssaan, mutta ilmeisesti en ole ollut, vaan hän muistaa vain sen aika sosiaalisen eläväisen tytön sieltä koulusta.
Me sen aikaiset nuoret olemme mummuja ja ukkeja, omalaatuisia ja itsepäisiä. Kuitenkin meillä on ollut mahdollisuus elää aivan mahtava elämä kukin tahollamme ja ennen kaikkea mahdollisuus vaikuttaa itse omaan elämäämme.
Minua huolestuttaa se miten mahdollisuudet ovat näille jotka nyt ovat nuoria. Se himo elämän mahdollisuuksiin ja optimismi siihen että jos tosissaan itsekurilla yrittää niin onnistuu, on aika valheellinen nykyisin ja nuoret ovat sen tajunneet.
Näinä vuosikymmeninä se markkinatalous ja aivan älytön luonnonrikkauksien riisto on luotu, ja nekin voitot menevät yksien taskuun. Yksien valta toimii ja demokratiakin on vain nimellisesti olemassa, käytännössä se ei toimi, sen näimme jo hallituksen muodostuksessa.

Sanonpa tähän Sadecan mausta sellaisen asian, että sain viime vuonna häneltä kauniin tunikan. Se siis oli mielestäni kaunis, mutten olisi itse osannut kaupasta sellaista valita. Jännittyneenä kokeilin sitä ylleni, ja katsottuani peilistä olin aivan äimistynyt siitä kuinka hyvin se minulle sopi! Aivan nappivaate! Samainen tunika on ollut minulla ylläni aina, kun haluan pukeutua nätisti. Pidin sitä taannoisella teatterikäynnilläkin.
Erikoisen monipuolinen vaate se on: sopii erilaisten housujen ja hameiden kanssa, on rento ja nykyaikainen, mutta myös hienostunut. En tiedä millaisia vaatteita Sadeca itselleen valitsee ja millaisia pitää, mutta minulle häneltä saamani tunika sopii uskomattoman hyvin

Hihhihhii, Sadeca se osti viime viikollakin velttopuvun kotioloihin LIDLILTÄ ihan summanmutikassa paketissa koon perusteella. Oululainen esteli mutta sanoin että koetahan kestää, tai lähde itse sovittelemaan vaatteita ympäri kaupunkia itsellesi niin teen sillä aikaa pari mutkaa ja tulen parin kolmen tunnin kuluttua hakemaan.

Sinun väreistäsi Alma olin niin varma kyllä että ehdottomasti tiesin sen sopivan perfektisti sinulle, mutta koosta voin vain toivoa että sopisi. Minunkin mielestäni se oli jotenkin ihana se tunika.
Aika lähellä sitä väriä minulla oli itselläni nuorena sellainen aidosta nahkasta tehty verkkopaita missä silmukat olivat noin 4x4 senttiä ja nahkan leveys noin 1 sentti. Se verkko ei ollut katsojan silmissä neliöitä vaan enemmänkin sen alla näkyvä paita tähtiä. Sitä voi käyttää lähes minkä värisen paidan päällä hyvänsä, kauluspaidan, t-paidan ja monen muunkin kanssa. Se ei ollut mikään vaate vaan vaatelisä ikäänkuin joku kaulaliina vaikka siinä oli pitkät hihatkin. Se ulottui sinne hiukan pepun alapuolelle ja oli suora muttei mikään löysä malli siltikään. Eihän se likaantunutkaan samalla tavalla kuin ihoa vasten olevat vaatteet, mutta jouduin sen noin 12 vuoden käytön jälkeen heittämään kun en sitä millään aineilla saanut enää mieleiseeni kuntoon. Varmaa on että vielä tänäkin päivänä ostaisin sellaisen uudestaan jos olisi kaupan. Sen allahan voi käyttää ihan mitä vain itselleen sopivia värejä koska sen pohjavaatteen väri voitti aina. Muodot ja vyötäröt näkyivät läpi joten se todellakin oli vain sellainen piste iin päälle.

'Värien sopivuuskin muuttuu iän mukana ja niin tyylikin. Joskus on oikein ilo nähdä sellaisia vanhempia ihmisiä jotka uskaltavat käyttää värejäkin ja melkein poikkeuksetta ne värit sopivat heidän persoonallisuuteensa ja muusta niin suurta väliä olekaan. Eivät joudu nurkkaan, vaan heidätkin nähdään ja siitä sitten iloisena ovat oikein hauskoja ja osallistuvia.

Joitakin vanhoja vaatteitaan jää kaipaamaan sitten, kun niistä ei enää pidettäväksi ole. Minä kaipaan vieläkin yhtä parikymppisenä saatua trikoopaitaa. Siinä oli lepakkomallin puolihihat, kauniisti kaartuva pääntie ja kuosi raidallinen, tummansinistä ja valkoista. Helmassa kuten hihansuissakin oli leveät resorit, ja se korosti kauniisti myös vyötäröä.

Lidlin olovaatteita olen monesti itsekin kuvastoissa silmäillyt sillä mielellä, että voisin jotain joskus hankkiakin. Näyttävät niin mukavilta päällä

Pukisitko nämä housut yllesi ja maksaisitko niistä 119 €? Liikuttelemalla hiiren avulla suurennuslasia housuja pitkin näet tarkemmin vaatekappaleen ornamentit.