Kyllä se valitettavasti on niin, että nähdään vain sitä huonompa puolta. Meillä oli koulussa tunti siitä, miksi ulkomaalaiset eivät halua tulla Suomeen.Toisissa pohjoismaissa on ulkomaalaisten prosentti kovasti isompi, kun täällä. Ruotsissa jo 50% koko kansasta. Suomessa se on vain noin 15. Opettajan mielestä se on niin, koska Suomi on rasistinen ja ei hyväksy "muukalaisia" helposti.

Kiitos Urpo siitä tiedosta, mutta mä olen jo selvittänyt kaikki mahdollisuudet ja velvollisuudet, mikä koskevat yrittäjyyttä. Lopetin juuri yrittäjä kurssin.

Surramurra. Ei sentään 50% ole ulkomaalaisia Ruotsissa. Vuonna 2010 oli 19,1% joko ulkomailla syntynyt tai vähintään toinen vanhemmista ulkomailla syntynyt. Noin 1,4 miljoonaa ihmistä kaikenkaikkiaan.

Kyllä se Ruotsissakin on aikanaan ollut kova vastustus ulkomaalaisia kohtaan. Kun maahan on nyt yli 50 vuoden aikana valtavasti tullut muualta väkeä, niin ovat tottuneet koska ei täältä montaakaan ihmistä löydy joka ei henkilökohtaisesti tunne yhtään ulkomaalaista.

Aivan varmasti olisi ulkomaalaisia tulossa Suomeen vaikka kuinka paljon, mutta luultavasti tarkoitatkin sitä että jos valita saisivat, niin mieluummin muuttavat johonkin toiseen maahan. Niin minäkin uskon että tekisivät.
Onhan toki niitä rasisteja ja kovaäänisiä ovatkin, että näkyvät ja kuuluvat. Kuitenkaan suurella valtaosalla kansaa ei ole mitään maassa eläviä ulkomaalaisia vastaan. Monet haluavat pienentää vuosittain maahan muuttavaa ulkomaalaisten määrää mutta se mielipide ei sellaisenaan ole kyllä mielestäni rasismia.

Erikoisia asioita on opettajasi opettanut, surramurra. Kaikkea ei kannata niellä totena. Opettajasi mahdollisesti sulkee silmänsä siltä asialta, että maahanmuuttokriittisyyteen on aika pitkälti syynä kylmät faktat: ulkomaalaisten varsin korkea rikollisuusaste Suomessa. Myös virolaisten, vaikka itse en tuttavissani ainakaan huomaa varsinaista virolaisvastaisuutta edes siihen tosiasiaan nojaten. Ehkä opettajasi on rasisti ulkomaalainen, tai suomalainen, joka pelkää vaikuttavansa rasistilta?

Viime vuosilta oikeastaan ainoa kohtaamani virolaisuuteen kohdistunut typeryys, joka oli peräisin ennakkoluulosta ja ihmisen suoranaisesta umpimielisyydestä oli menneenä kesänä. Tulimme lomareissulta, ja pikkumies kopsautti isänsä Viron rekisterissä olevan auton oven naapureideni vieraan auton kylkeen. Asiaa nuo osapuolet selvittelivät pitkään, kun vahinkoa kärsinyt ei millään suostunut uskomaan saavansa korvauksen toisen liikennevakuutusyhtiön kautta. Ei meinannut homma selvitä, vaikka tuolle yksinkertaiselle naiselle näytettiin auton haltijan passi ja annettiin kopio liikennevakuutuksesta, ja soitettiin poliisille. Poliisi vakuutti kaiken olevan kunnossa, eikä moisen pikkujutun (maalipintaan tuli väriä) vuoksi viitsinyt paikalle tulla. Nainen vain intti, että "Kun ei teillä siellä Virossa ole edes vakuutuksia..".

Jos Suomeen ei kukaan ulkomaalainen haluaisi muuttaa, niin mielestäni maamme olisi tuhansia hienoja ihmisiä vajaa.. mutta myöskin vailla niitä tuhansia ulkomaalaisia rikollisia. Tuolle jälkimmäiselle ryhmälle tulisi järjestää pääsy vaikeammaksi, mutta ihmisten vapaa liikkuvuus on nykyisin mahdollistettu ihan laeilla, eikä henkilön taustoista tiedä. Siinä vaiheessa kun rikollisuus tulee ilmi ja rikollinen jää kiinni, tulisi saada mahdollisuus nopeaan maastapoistoon ja maahantulokieltoon, mutta niin sivistynyt yhteiskuntamme kuitenkin on, että myös rikollisilla on uskomattoman hyvä oikeusturva. Valitettavasti joskus jopa parempi kuin vahinkoa kärsineillä

Suomen vankiloissa istuu koko ajan enemmän ulkomaalaisia vankeja. Tässä otteita artikkelista menneeltä kesältä.

Lainaus:

Samaan aikaan kun ulkomaalaisten vankien osuus vankimäärästä on noussut, on vankien kokonaismäärä laskenut jyrkästi vuoden 2005 jälkeen. Vuonna 2010 vankien päivittäinen keskimäärä oli 3 291 vankia, mikä oli 15 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2005.

Siis suomalaisia istuu vankiloissa yhä vähemmän.

Lainaus:

Ulkomaalaisten vankien määrä on yli kaksinkertaistunut 2000-luvun aikana. Ulkomaalaisten osuus kaikista vangeista on noussut vuonna 2010 12 prosenttiin. Tiedot ilmenevät tuoreesta Rikosseuraamuslaitoksen tilastollisesta vuosikirjasta. Ulkomaalaisista vangeista yli 40 prosenttia on virolaisia tai venäläisiä. Pohjoismaalaisia on vain 6 prosenttia.

Eli kymmenessä vuodessa ulkomaalaisten vankien määrä on meillä kaksinkertaistunut. Ei se mitään rasismia ole, jos tosiseikkoihin nojaten suhtautuu ulkomaalaisten maahantuloon varauksella.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/113346-uusi-tilasto-ulkomaalaisten-vankien-maara-kaksinkertaistunut

Nyt täytyy muistaa se, että Venäjä ja Viro ovat Suomen rajanaapureita ja heidän on nykyisin paljon helpompi tulla Suomeen kuin muutama vuosikymmen sitten ja heitä käy myös Suomessa paljon enemmän kuin aikaisemmin. Suomessa käydään noista maista myös "keikoilla" ja kun rikos on tehty Suomessa, miltei poikkeuksetta myös rangaistus kärsitään Suomessa.

Onhan tuo ulkomaalaisten vankien osuus suhteettoman suuri verrattuna ulkomaalaistaustaisten määrään ( 3 % ), mutta Suomi lienee Baltian ja Venäjän rikollisille houkuttelevampi vaihtoehto kuin kotimaa.

Yleensä ne "virolaiset" rikolliset on nimeltä Sergei, Nikolai jne. Ehkä heillä on Viron passi, mutta silti he ovat veneläisiä. Aina kun uutisistä lukee, että Suomessa taas pidätettiin virolaiset rikolliset, selviä myöhemmiin, että oikeasti heillä on venäjän nimi. Toki on niitä virolaisiakin täällä varastamassa, mutta aika vähän verratuna venäläisiin.

Opettajani oli suomalainen nainen ja mä en tiedä, miksi hän semmoista sitten puhui, kun se ei ole totta.

Varmasti pitää paikkansa niin Urpon kuin surramurrankin kannanotto.

Tuo ulkomaalaisten rikollisten määrän kasvu on sikäli huolestuttava, että kaikki Suomessa rikoksista tuomion saaneet ulkomaalaiset eivät edes istu suomalaisissa vankiloissa. Eikä kaikkia saada tuomiollekaan.

Kuitenkaan ketään ei tulisi leimata pelkän kansallisuuden perusteella rikollisiksi, vaikka suomalaisista iso osa toivoo maahanmuuttoon erilaisia kriteereitä, ja lisää resursseja valvontaan.

Ulkomaalainen voi aina joutua kuulemaan jotain rasistista joka on siihen omaan kansaan suunnattua kuten surramurrakin, ja se se ikävä puoli onkin että yleistetään. Sitä ei yksilönä ihan helpolla unohda vaikka se olisi itsensä takia viisainta. Kenenkään ei tarvitse hävetä omanmaalaisiaan mutta niin se vain on että joskus hävettääkin. (Juuri äsken oululainen sanoi että taas on suomessa joku hiihtäjä narahtanut dopingista! Minua hävettää nyt sitten taas olla suomalainen, tuollaiseen fuskarikansaan kuuluva!)

Tuo opettajakin on mielestäni ihan väärällä tiellä ja täysin väärässä paikassa koskapa kylvää ennakkoluuloja ulkomaalaisiin, sen sijaan että kannustaisi kotoutumaan mahdollisimman nopeasti ja pyrkimään yhteyksiin kantaväestön kanssa. Jos ulkomaalainen näkee opettajan kuvan mukaan jokaisessa vastaantulijassa potentiaalisen rasistin, niin eihän sitä tohdi suutaan avata,,,,

Tämä haastattelu kyllä nostaa suomalaista itsetuntoa lisää, onhan haastateltu Suomessa 30 vuotta elänyttä virotarta, Malle Saarilehtoa:

Lainaus:

„Keskkooli ajal olin ma täiesti kindel, et mina siit Eestist kuskile ei lähe! Aga kui Hannu tuli mu koduuksest sisse, siis ma oleks kas või Hiinasse läinud,“ kirjeldab Kagu-Soome rannikulinnas Kotkas elav eestlasest õpetaja Malle Saarilehto 30 aastat tagasi alguse saanud tutvust oma mehe Hannuga. 1982. aastal sai 26-aastane värske abikaasa nõukogude võimult loa seoses abiellumisega emigreeruda. Eestiski õpetajana töötanud Saarilehto jättis toonase kodumaa suvevaheajal, viivitades lahkumisega peaaegu loa kehtivuse viimaste päevadeni. Uus kodu ootas Kotkas, mis isegi tollastes oludes käis Tallinnaga läbi palju aktiivsemalt kui ükski teine Soome piirkond — oli ju tegemist Eesti pealinna sõpruslinnaga. Sellisena see ka püsis, mis siis, et okupatsioonivõimu kulm tõmbus Kotka merepäevadelt 1984. aastal Rootsi põgenenud Leila Milleri ja Valdo Randpere juhtumi peale vägagi kipra. „Mina olen kõik kolmkümmend aastat elanud siin Kotkas ja siin on eestlastesse alati väga hästi suhtutud. Siin on omad ajaloolised traditsioonid — seprakauppa [sõbrakaubandus], mida peeti saarte rahva ja Eestimaa põhjaranniku inimeste vahel. Siinsetel inimestel on mingid suhted Eestiga olnud juba ammu-ammu,“ meenutab Saarilehto. „Mind võeti väga hästi vastu, ma ei mäleta mitte midagi negatiivset. Oli muidugi Raivo Roosna juhtum [Raivo Roosna ja Aleks Lepajõe olid eesti pagulased, kes Soomes 1985. aastal juveeliäri ja panka röövisid] ja hoopis mul oli endal selline tunne, et nagu oleks ise midagi valesti teinud (kusjuures sama ütlevad tänapäeva eestlased, kui kaasmaalased midagi halba teevad).“ „Laske soomlastel ja venelastel eesti keelt rääkida!“ 1990. aastate algus ei muutnud vähemalt Kotkas suhtumist eestlastesse, kuigi Eesti ja selle elanikud näitasid end Soomes ka kuritegelikust küljest. „Soomlased olid siis hirmsasti õnnelikud eestlaste pärast ja kui ma nüüd mõtlen, et mida kõike ära tehti, just väikseid asju… Mida koguti, korjati ja viidi! Ja millesse eestlased pärast isegi kriitiliselt suhtusid.“ „Kui Estonia õnnetuski oli, siis oli konkreetseid inimesi, kes võtsid konkreetse pere ja aitasid neid. Nii et ma ei usu, et 1990. aastad eestlaste kuvandis kuidagi negatiivsed olid. Vastupidi, taheti hirmsasti aidata. Ma ei tea, kas eestlased saavad sellest aru, kui palju soomlased nende heaks ära tegid. Osa saavad aru küll, aga kas nad tahavad seda tunnistada või ei…“ Saarilehto õpetab eesti ja inglise keelt Kotka ja selle naaberlinna Hamina rahvaülikoolides, nagu on teinud alates 1986. aastast. Lisaks on ta ka Lõuna-Kymenlaakso [Kymenlaakso on maakond, kuhu Kotka kuulub] Tuglase seltsi juht. Tuglase selts on järgmisel aastal 30-aastaseks saav ühing, mis tegeleb eesti keele, kultuuri ja ühiskonna tutvustamisega Soomes. Kas huvi eesti keele vastu on Soomes jätkuvalt kõrge, kuigi kõige suurem Eesti teemaline vaimustus on asendunud rahuliku argise eksisteerimisega? „On küll,“ kinnitab Saarilehto, kelle juhtimisel omandab ainuüksi praegu eesti keelt sadakond inimest. „Ainult üks kurb asi on. Kui mu eesti keele õppurid lähevad Eestisse ja püüavad keelt rääkida, siis /-/ kui nad seda veel väga hästi ei oska, hakkab eestlane nendega siiski ruttu ruttu soome või inglise keeles rääkima. Selsamal põhjusel olen ma mõnele eestlasele Eestis öelnud, et kui te kurdate, et venelased ei räägi eesti keelt — te ei anna neile võimalust rääkida eesti keelt! Ma käisin Narvas ja sain seal hakkama ilma sõnagi vene keelt rääkimata.“ Kui Soome tuled, jäta eelarvamused maha Soomlane on harjunud pidama ennast virgaks, tragiks ja kohusetundlikuks. Ja samas on pidanud end sellisteks ka eestlased. Kas meil tõesti ei ole mingeid erinevusi? „Mina olen soomlaste juurest õppinud ausust. Eestlaste juures on aga veel natuke praegugi tunda see nõukogude aegne nihverdamine — kõik, mis ei ole keelatud, on lubatud. Selline…“ Rehepaplus? „Jah, Kivirähk tuleb kohe meelde!“ Omamoodi töökad on Malle Saarilehto hinnangul mõlemad rahvad, aga soomlane on täpsem. „Kui soomlane midagi lubab, siis ta ka seda teeb. Eestlastel on kombeks, et (ma ei tea, võib-olla on see muutunud) alati ei helistata, kui hiljaks jäädakse või asi ära jääb. Ma olin ise vanasti ka kange hilineja, aga kui ma isegi natuke hilinen, siis ma juba helistan, et ma jään hiljaks.“ Milliseid soovitusi annab 30-aastase Soomes elamise staašiga eestlanna aga oma kaasmaalastele, kes tahavad Soomes edukalt kanda kinnitada? „See oleneb väga palju sellest inimesest, kes siia tuleb — millised eelarvamused tal on ja kuidas ta soomlastesse suhtub. Laeva peal kahjuks kuuleb ehitajate suust, mida nad soomlastest räägivad…“ „Kui tuled ausalt ja tuled tööd tegema ja suhtud soomlastesse samamoodi, siis pole mingit problemi. Keelt peab muidugi oskama. Lisaks peab teadma, millisesse riiki ja millise rahva hulka sa tuled. Mina ka ei teadnud, kui ma siia tulin. Aga nüüd saan hakkama,“ lisab Malle Saarilehto naeratades.

http://www.delfi.ee/news/paevauudised/eestlasedsoomes/delfi-soomes-video-soomlased-on-ausad-ja-tapsed-eestlased-on-tookad-aga-rehepaplusele-kalduvad.d?id=62036228&l=fplead

Surramurra, elätkö Suomessa vai Virossa?
Mikä kaikessa oikeasti harmittaa. Olemmeko me suomalaiset niin hirveitä vai mitä? En oikein ymmärrä.
Olen elänyt siellä teidän Virossa jo useamman vuoden. Minun rahani menevät sinne. Suomi ei saa mitään.
Ostan vaatteet ja elintarvikkeet ynnä kaikki palvelut sieltä Virosta.
Tuen siis Viron taloutta parhaalla mahdollisella tavalla. Muuhun en enää pysty.
Mikä oikein harmittaa???

Täällä me suomalaiset vaan ollan ja elellään.
Nautimme elämästä ja toivomme, että meiidän virolaiset rakkaamme myös nauttivat omasta elustaan. Sinäkin Surramurra.

Toivottavasti sinun Surramurra ei tarvitse usein sellaista huutelua kuunnella kuin mistä ylempänä kerroit. Ne huutelijat ovat niitä ihmisiä jotka haluavat syytää muiden päälle katkeruuttaan. Itseensä lienevät eniten pettyneitä sellaiset. Toivottavasti yrittäjyytesi onnistuu Suomessa! Olisi mukavaa kuulla millä alalla yrität.

Eilen katsoin TV dokumentäärin missä ajattelen että ehkä se perhe jota se käsitteli, olisi säästynyt pilaamasta monen ihmisen elämää jos ei koskaan olisi tullut Ruotsiin. Se oli italialainen perhe joka tuli melkein 70 vuotta sitten.
Isä oli saanut työtä Ruotsista ja pikkuriikkisen yksiön vuokrattua. Perhe tuli perässä, mutta koska viranomaiset katsoivat ettei perhe voinut asua niin pienessä asunnossa niin lapset huostaanotettiin jo samana päivänä kun tulivat. Ensin lastenkotiin ja sitten sijoitettiin ruotsalaisiin perheisiin.

Vasta viiden vuoden jälkeen perheen isä onnistui saamaan isomman asunnon ja sitten tuli lapsille muutto takaisin perheeseensä. Perheen isä pahoinpiteli vaimoaan ja sillointällöin lapsiaankin, aivan kuin traditio perheessä oli ollut jo Italiassa useamman sukupolven ajan. Kaksi eri ruotsalaisperheistä kotiin haettua veljestä eivät tulleet toimeen ollenkaan keskenään vaan alkoivat vihaamaan toisiaan. Toisesta tuli rikollinen ja toinen teki ahkerasti töitä. Se ahkera veljes joka dokumentäärissäkin luetteli mihin kaikkiin luottamushommiinkin hän oli työn lisäksi ylettynyt halveksui ja vihasi sitä rikollisveljeään koko elämänsä. Hän oli naimisissa vieläkin ja heillä oli hyvin hoidettu kaunis koti, mutta kävi ilmi että hänkin pahoinpiteli vaimoaan sillointällöin eikä osannut selittää miksi. Vaimo sanoi että miehellä on "sielu rikki."

Kun veljesten äiti oli joku 10 vuotta sitten kuollut ja veljekset kohtasivat toisensa hautaustoimistossa niin ahkera veli hyökkäsi rikollisveljen kurkkuun kiinni kuristaen tätä. Joku meni väliin ja sai erotettua heidät toisistaan.

Rikollinen veli vaikutti paljon sympaattisemmalta ja kypsemmältä ihmisenä vaikka vielä eläkeiässäkin istui vankilassa josta vapautui tuossa filmissä. Hän oli narkootikan salakuljetuksesta istumassa. Kun hänet silloin lapsena haettiin siitä hyvästä ruotsalaisperheestä viisi vuotta siellä oltuaan, niin se oli katkera pala hänelle.
Hän kertoi että kun hän yksin istui junassa matkalla biologiseen perheeseensä, niin hän ajatteli että nyt tulee hänen elämänsä menemään päin helvettiä ja että hänestä varmaan tulee rikollinen.

Hän totesi että hän ei ollut oikea isä pojalleen tämän tarvitessa häntä lapsena. Luultavasti syystäkin hän syytti itseään siitä että pojasta tuli narkomaani ja kuoli 25-vuotiaana 6 vuotta sitten. Hän tilitti myös sitä että hänellä narkootikarikoksia tehdessään ei käynyt mielessäkään että edesauttoi pilaamaan muidenkin nuorten elämiä.

Noilla kahdella veljeksellä oli sisariakin ja koko dokumentääri oli tehty sisarentyttären toimesta joka kaikin keinoin halusi että nuo veljekset tekevät sovinnon vanhoilla päivillään. Siihen dokumentääri päättyikin että molemmat tulivat sisarentyttären luo syömään ja halasivat toisiaan tehden sen sovinnon.

Opetus tuossa aika vahvassa filmissä oli mielestäni se, että MIKÄÄN ei saisi olla niin vahva syy että pilaa oman elämänsä menneisyydestä johtuvasta katkeruudesta. Ajattelen että ihminen jossakin vaiheessa elämässään kuitenkin kaikesta huolimatta pystyy itse valitsemaan jättääkö sen katkeruuden taakseen. Onhan valtavasti ihmisiä joilla aivan uskomattomat elämäntarinat mutta eivät ole antaneet valtaa katkeruudelle, vaan käyttäneet nekin kokemukset hyödykseen.

Tuossa kärsi koko suku. Veljien sisaret, heidän kaikkien lapset, se jo kuollut äitinsä ja nyt jo dementoitunut isänsäkin. Rikollisuutta, pätemisen tarvetta hintaan mihin hyvänsä, lapsilla hajanaiset itsekkäät isät ja naispuolisten sisartenkin elämänikäinen kärsimys perheriidoista. Veljeksistä rikollinen ei syyttänyt Ruotsin valtiota "koska ajat oli sellaiset."
Se työteliäs vanhempi veli oli kuitenkin ilmeisesti ollut niin herkässä iässä että hän tavallaan meni rikki jo siinä että hänet kauhukseen erotettiin perheestään muitta mutkitta jo Ruotsiin tulopäivänä. Toinen puoli hänessä valtavan vastuuntuntoista, kunnollista ja säntillistä mutta todellista sympatiaa hän ei vaikuttanut pystyvän tuntemaan oikeastaan muita kuin itseään kohtaan.

Olipas melkoinen tarina tuolla perheellä, ja seuraamukset kantoivat sukupolvien päähän.

Lainaus:

Opetus tuossa aika vahvassa filmissä oli mielestäni se, että MIKÄÄN ei saisi olla niin vahva syy että pilaa oman elämänsä menneisyydestä johtuvasta katkeruudesta. Ajattelen että ihminen jossakin vaiheessa elämässään kuitenkin kaikesta huolimatta pystyy itse valitsemaan jättääkö sen katkeruuden taakseen. Onhan valtavasti ihmisiä joilla aivan uskomattomat elämäntarinat mutta eivät ole antaneet valtaa katkeruudelle, vaan käyttäneet nekin kokemukset hyödykseen.

Tuo onkin hyvä opetus.