Nyt ei olekaan kiukuttanut aikoihin, mutta tänään kiukutti kyllä hieman.. toisaalta huvittikin.

Minun piti mennä vielä Työvoimatoimistoon ilmoittautumaan. Palvelupiste sijaitsee 2. kerroksessa. Asiat sujuivat hienosti, sillä tavanomaisen tunnin jonotuksen sijaan pääsin suoraan virkailijalle.. kai kaikki ihmiset olivat puistoissa ja rannoilla. Siinä kerroksessa on vessat ja vahtimestarit ovat ennen avanneet ne, sillä niissä on sähkölukot. Nyt tuli pissahätä, ja pyysin vahtimestaria avaamaan vessan. Hän sanoi, että vartijat avaavat ne nykyisin, pitäisi mennä pyytämään ALAKERRASTA vartijalta.. Kysyin että ihanko todella joudun ison vatsan kanssa kipittämään alakertaan ja sitten vartijasaatossa takaisin ylös.. niin kyllä! Niinpä sitten tein. Ja otti päähän

Enpä muista milloin viimeksi oli näin v-mainen olo.. Tampereen sähkö ei ole laittanut vieläkään sitä korjauslaskua, olen odotellut jo kolme viikkoa.. Noinkohan unohtivat asian ja pian katkeaa sähköntoimitus kun luulevat että olen jättänyt laskun tahallani maksamatta...

Lisää käyrää kuumentavat lapset. Tytär huiskautti lattialle pari desiä hienosokeria.. ja toinen teki 20 euroa lisää puhelinlaskua. Ja minä olin niin tyhmä, että imuroinnin sijaan vedin lattian puhdistusaineella ja kostealla pesimellä.. sokeri tietty suli kosteudesta ja nyt on kaikki paikat aivan tahmeina. Noinkohan tiskiekspertit voisi laittaa vielä lattioita jynssäämään...

.. niin, ja se uusi virtajohtokin kirvelee vielä..

Leivänpaahdin meni eilen rikki, takuuaika juuri umpeutunut. Mutta se ei niinkään kirvele tällä hetkellä, raha- asiat ovat toissijaisia..

Lapset olivat odottaneet puoli vuotta isänsä lupaamaa lomaa. Heidän oli tarkoitus lähteä asuntoautolla viikoksi ja ihan kolmisin reissuun. Lapsethan eivät saa olla keskenään oman isän kanssa niinäkään harvoina tapaamisviikonloppuina, kun isin uusi kieltää moisen paheen. Sillä tavalla pääsevät vaikkapa kauppaan ilman isin uutta kumppania, että ottavat tuon uusperheen nuorimmaisen mukaan. Tuolle naperolle pitää toki muutenkin olla lastenvahtina ja seuralaisena..

Meillä on reissukamppeet eteisessä pakattuna. Lapset aivan innoissaan kun saisivat olla oman isän kanssa lomamatkalla ilman ketään muita. Isä soitti juuri ja kertoi perheen nuorimmaisen (4v.) lähtevän mukaan ja hän tulisi hakemaan iltapäivällä. Se oli yhteisille lapsillemme niin katkera pettymys, että 11v. poikakin purskahti itkuun, isä oli jälleen valehdellut ja petti viime tipassa lasten odotukset. Minäkin aloin itkeä, kun tuntui niin pahalta lasten puolesta. He sanoivat etteivät lähde mihinkään, kun eivät saa olla keskenään isän kanssa. Poika haistatti isälleen puhelimessa, ja minä sain syyt niskoilleni, kuulemma minulla on asennevamma. Minä haistatin lasten isälle sen jälkeen, kun hän syytti minua kaikesta.

Kun lasteni isä soitti sen ensimmäisen kerran, kysyin tietävätkö lapset nuorimmaisen mukaantulosta.. isän mukaan ei, ja lapsetkin tietysti yllättyivät kun viime tipassa se haave kariutui. Kysyin lasten isältä miksi hän pettää ja valehtelee, ja hän sanoi ettei voi tuottaa nuorimmaiselle pettymystä. Totesin kuivasti, että näille isommille voi, -kerta toisensä jälkeen-, ja että nuorimmainen saa olla hänen kanssaan joka päivä.. vain kaksi päivää kuukaudessa on meidän lapset "häiritsemässä".

Sellainen "mies" ja "isä".

Tuo edellisen kertomuksen "mies" ja "isä" on kummasti petrannut taitojaan ja asennettaan. Nyt on kovin touhukkaasti järjestelemässä synnytykseni ajalle lapsille hoitoa, ja kyytejä mahdolliselle hoitajalle. Toinen mummoista siis tulee vaikka lyhyellä varoitusajalla. Osallistumisesta iso kiiton lasteni isälle.

Mutta ärsytykseen.. potkaisin tässä aamusella kaksi varvasta oikein kipeästi sohvan jalkaan. Nyt ne ovat turvoksissa ja tosi kipeät. Ilmeisesti murtuneet. No, varpaita ei käsittääkseni kipsata, vaan ne paranevat sitten itsestään. Toivottavasti

Harmin paikka, et olisi tosiaan tarvinnut noita kipeitä varpaita nyt, vaikka ei niiden kyllä murtuneita tarvitse olla. Kestävät silti oman aikansa parantua. On käynyt itsellä monta kertaa tuo ja ei kyllä kärsi oikein mitään kenkää laittaa jalkaan, ehkä ei sandaaliakaan. Nopeaa toipumista!

Jostain syystä tuo edellinen kommenttisi on mennyt sivu silmieni kuten usein voi käydä. Siinä kyllä oli sinulta ihan oikein riidellä puhelimessa. Melkein uskomatonta että voi tehdä tuollaisen jutun, kuten sanoit tapaa hän nuorimmaista joka päivä ja ero siihen mitä kaikkea isompien kanssa voi tehdä asuntoautolomalla ilman pienintä, on mitä melkoinen. Eikä siihen suurta mielikuvitusta sivullinenkaan tarvitse ymmärtääkseen lastesi pettymyksen. En ole edes lukenut miten meni silloin, pieninkö oli mukana?

Hienoa että mummu tulee tarvittaessa äkkiä, hänen seurassaanhan nuo isommat hienosti viihtyvätkin. Saanut kuvan että jopa lähes paremmin kuin isänsä seurassa koska mummu ei petä. Mummon kanssa saa olla oma itsensä. Siunattu suurisydäminen välitön hieno mummu, toivottavasti pysyy voimissaan pitkään ja saa kokea sen aikuisten lastesi läheisyydenkin sitten aikanaan. Hyvä kuitenkin että exäsi on järjestelemässä noita kyytejä. Miten pitkä matka sieltä mummolasta oikein onkaan?

Tänne ei ole kukaan kirjoittanut mitään pitkään aikaan joten pitää vähän kiukutella.
Vanha akka kun meni turvalleen ja nyt on sitten silmä ummessa eikä kehtaa mennä edes kauppaan.

Eilen sain kutsukirjeen kurkkututkimukseen huomiseksi ja siinä lukee että jos on syönyt yhtä lääkettä
niin ei saa mennä sinne vasta kun viikon päästä ja sitten ei saa syödä mitään kuutta tuntia ennen.
Ottaa se päähän kun lähettävät niin myöhään kutsun. Peruutuskin olisi pitänyt jättää kolmea päivää ennen
tutkimusta, olisi siis pitänyt olla parapsykologi että olis tiennyt ennen kutsun saapumista. Voihan v......!
Soitin sinne mutta se osasto oli jossakin kehityspäivillä ja sain puhua ihan toisen osaston kanssa.
Saa nähdä soittavatko uuden ajan huomenna.

Ompelukonekin hajos lauantaina mutta sekin on vanhus. Ostettu -67 ja kerran vain on korjattu poljin.
Nyt en kuitenkaan voi ommella mitään kun siksak ei toimi enkä viitsi katesaumaa tehdä.

Nyt huomasin että olihan täällä kiukuttelijoita.
Alma kerronpa sinulle miten meillä kävi kun poikani oli alle kouluikäinen. Olen siis ollut yksinhuoltaja
koko hänen lapsuusaikansa. "Isä " siis perusti uuden perheen ei kuitenkaan yhteisiä lapsia.
Poikani oli hänen luonaan hyvin harvoin, ei muistanut jouluja eikä synttäreitä.
Yhtenä kesänä hänen piti päästä mukaan Suomen reissulle. Poika ootti koko kevään kuin lehmä kesää.
Ei alkanut kuulua mitään niin soitin ja "isä" sanoi ettei mahdu autoon. Suutuin niin että lähdin
saman tien kaupunkiin matkatoimistoon ja ostin meille liput Espanjaan viikoksi. Siellä hän oppi uimaan.

Vuodet kuluivat ja me asuimme jo toisella paikkakunnalla ja poikani oli oppisopimuskoulutuksessa lukion kautta.
Hän asui siellä lasitehtaan asunnossa. Olin myös itse silloin töissä siellä myymälässä. Kun menin aamulla sinne
niin poikani sanoi arvaa kuka soitti, no en tietenkään arvannut. "Isä" oli soittanut ja pyytänyt häntä mukaan
kahdeksi viikoksi Suomeen. No sanoin pojalleni että älä sitten pety jos hän ei tulekaan. "Isä" oli vasta huomannut
että hänellä on aikuinen poika eikä hän tunne ollenkaan. No se matka meni kuitenkin hyvin ja siellä he kai
saivat taas kontaktin. "Isä" on eronnut ja asuu nykyään Suomessa Joensuun lähellä. Meillä kaikilla on hyvät välit.
Hän käy aina merkkipäivillä, yrittää kai nyt hyvittää lapsenlapsille. On taas tulossa kun entinen vaimo täyttää 60.

Näköjään muitakin "isiä" löytyy, kuten tuossa kirjoitit Klassmormor. Niinhän siinä sitten usein käy, että nuo tyypit kuvittelevat voivansa rakentaa suhdetta lapseen, kun tämä on jo aikuinen. Missä ne isänvaistot oikein ovat, kun niin iso osa miehistä hylkää lapsensa?
Toki täytyy sanoa, että meidän lapsemme tapaavat isänsä sentään kerran kuussa.. mutta eivät silloinkaan keskenään.

Tuossa tarinassa kävi lopulta niin, että x-mieheni järjesti sen kolmenkeskisen loman jakamalla tuon kyseisen lomaviikon kahtia. Toisen puoliskon hän oli sitten perheensä kanssa. Lyhyt loma lasten kanssa, mutta kuitenkin. Sen jälkeen kun poikakin nousi isäänsä vastaan (ja ihan aiheesta), on ollut jotenkin parempi ilmapiiri kaikin puolin ja nyt x tosiaan järjestelee asioita pääasiassa lastensa, mutta tavallaan minunkin hyväksi tuota synnytystä ajatellen.

Sadeca, sieltä isän puolen mummolasta on 450km ja minun puolen mummolasta 150km. Tietysti lähtö keskellä yötä aiheuttaa sen, että lapset nukkuvat aamuun keskenään kotosalla ja menevät sitten kouluun. Aamusta jo lähtee toinen mummo tulemaan ja oman äidin kanssa olen sopinut, että hän on meillä pari viikkoa vauvan syntymän tienoilla. Tuleva isä puolestaan voi olla missä tahansa päin Suomea töissä, tai vaikka Virossakin.

Klassmormorin v...tuksen ymmärrän täysin. Kaikissa tutkimuksissa menee täälläkin niin, että ajat ilmoitetaan postitse ja jos ei käy niin uutta ei välttämättä saa. Olisivat kyllä voineet sinun tapauksessasi ilmoittaa tuon lääkeasian paljon aiemmin.

Olen tänään ollut todella maassa ja samalla suunnitellut molotovin cocktaileja, turpiin vetämistä sekä muuta rehellistä väkivaltaa sekä light-vaihtoehtona hevosen sontaa tietyn henkilön postilaatikkoon.

Anteeksi tuo väkivaltaisuus alussa, siihenhän tämä foorumi ei missään nimessä kehota mutta kirjoittaessa on joskus päästettävä nekin ilmat pihalle. Sanon vielä ruman sanankin: Räkä.

Kysymys on edunvalvojasta, god man på svenska. Minullahan on 18-vuotias autistinen poika. Kun hän pääsi täyteen ikään hän sai yhteiskunnan toimesta tällaisen henkilön jonka tehtävänä on valvoa hänen talouttaan.

Tämä Herra Edunvalvoja on suomenruotsalainen yksilö, kuuleman mukaan kiertänyt siellä sun täällä ja polttanut siltoja takanaan aika paljonkin. Epäilyttävää sorttia. Ei siksi että olisi suomenruotsalainen mutta muuten.

Kun eka kerran juttelin Herra Edunvalvojan kanssa, oli puhe että saisin tietyn bensakorvauksen kun ajelen poikani kanssa sunnuntaisin. Hän itse ehdotti tätä ja mainitsi jopa hinnankin. Kun sitten soitin hänelle vähän ajan päästä, ei sopimus pitänytkään vaan hän vetosi ylempään tahoon ja oli kuulemma saanut ohjeet ettei näitä rahoja maksettaisi. Oli kuitenkin itse olevinaan puolellani ja antoi vielä osoitteenkin jonne lähettäisin laskun.

Parin päivän päästä sain Herra Edunvalvojalta kirjeen jossa hän kertoi jo kuukautta aiemmin kirjoittaneensa minulle ja luuli minun ymmärtäneen ettei kannattanut matkakorvauksia, laittoi liitteenä tämän aiemman kirjeen. Kirjeen jota en milloinkaan ollut saanut, mutta joka nyt kumosi kaksi päivää sitten käydyn puhelinkeskustelun täysin.
Itse olen vuorenvarmasti sitä mieltä että hän tehtaili tämän kirjeen samalla kun lähtekirjeensäkin sillä ei Ruotsin postilaitos aivan toimimaton ole vaikka virheitä saattaa sattuakin.

Otin yhteyttä kunnan yliholhoojaan (en tiedä suomalaista nimeä, Överförmyndare täällä päin) ja sain vastauksena kirjeen jonka tämä viranomainen oli lähettänyt Herra Edunvalvojalle. Tässä kirjeessä luki selvästi ettei ylempi taho kajoa mitenkään Herra Edunvalvojan tapaan hoitaa taloutta vaan hänen on itse arvioitava tarvitseeko poikani näitä matkoja.
Eli Herra Edunvalvoja aivan selvästi valehteli.

Meni aikaa. Aikaa. Aikaa. Mitään ei kuulunut. Kirjoitin Herra Edunvalvojalle ja vaadin vastausta. Eilen sain sen postissa. Herra Edunvalvojan mielestä tällaiset matkat eivät oikeuta korvaukseen. Ei motivointia miksi.

Soitin tänään Herra Edunvalvojalle. Hän vastasi vain ettei ole velvollinen tilittämään minulle mitään. Kun kysyin miten hän motivoi päätöksensä ja miksi hän alun perin valehteli oli vastaus ettei hänellä ole tarvetta puhua kanssani ja löi luurin korvaani.

Soitin Herra Edunvalvojan kännykkään. Hän sanoi vain näkemiin ja löi luurin uudestaan korvaani. Hän ei siis suostu edes vastaamaan muutamaan yksinkertaiseen kysymykseen vaan katsoo että hänellä on nykyään täysi oikeus tehdä mitä haluaa poikani elämällä ja rahoilla. Tietämäni mukaan hän on tavannut poikani viisi minuuttia tämän puolen vuoden aikana jona hän on ollut Herra Edunvalvoja.

Huomenna soitan Herra Edunvalvojan pomoille ja kysyn eivätkö he edellytä minkäänlaisia käytöstapoja alaisiltaan. Mutta tänä iltana ennen nukkumaan menoa lähetän viimeisen viestin Herra Edunvalvojalle ja toivotan hyvää yötä ja muistutan että talossa on hyvä olla palohälytin.

Kylläpä alkoi ihan suututtaa, kun luin tuota Taunon kirjoitusta! Edunvalvoja-/ virkaholhoojasysteemi on Suomessa samanlainen, eli täysi- ikäisen ihmisen tarvitessa apua asiainhoitoon sellaisen saa kunnalta tai kaupungilta. Käsittääkseni kuitenkin on mahdollista hakea oikeusteitse muutosta, vaikkapa että omainen nimetään hoitamaan henkilön asioita.

Hämärä muistikuva kertoo, että mummoni edunvalvojan kanssa ilmeni joitakin väärinkäytöksiä aikoinaan. Pitänee kysyä äidiltä kuinka asiat tuolloin menivät -mummonihan dementoitui pahasti viimeisinä vuosinaan, ja miehensä puolestaan oli täysin holtiton rahankäytössä.

Todella törkeä tyyppi tuo sinun poikasi edunvalvoja Tauno. Sinuna lähettäisin hänen esimiehilleen tarkan kirjallisen selvityksen hänen tavastaan toimia. Lisäksi liittäisin hänen lähettämästään kirjeestä kopion tuohon selvitykseen. Kirjallisessa muodossa lähetetty valitus on huomattavasti puhelua tehokkaampi tapa saada asialleen huomiota. Tuo edunvalvoja ei sovellu missään nimessä ammattiinsa, etkä sinä ole varmasti ainoa, jota hän kohtelee tuolla tavoin. Kaikkien edun mukaista olisi vapauttaa hänet nykyisestä ammatistaan mahdollisimman nopeasti. Taitaa olla kyse degeneroituneen ja puille paljaille ajautuneen suomenruotsalaisen suvun viimeisestä yksilöstä. Leikki sikseen, ei tuollainen käytös ole mitenkään tyypillistä suomenruotsalaisille, useimmat ovat ihan mukavia ja asiallisia ihmisiä.

No jo on aikoihin eletty. Kyllä nousee minunkin kiukkuni tota tyyppiä kohtaan Tauno.
Niin paljon että piti kaivaa vanhat lakikirjat esille. Neuvoisin sinua menemään kirjastoon
lukemaan "föräldrabalken" kap.11:20 ja vähän muutakin. Kaverin tausta ja koulutukset olis
myös hyvä saada selville. Jos oikein ymmärrän noita lakitekstejä niin voi olla useampikin
"god man". Älä anna periksi sinua on jo vuosien varrella sorrettu ihan tarpeeksi.
Pitää ottaa esiin se suomalainen kuuluisa "sisu" ja ottaa yhteys tyypin esimiehiin.
Ei voi sanoa muutakuin p......kele!

Hui, karvat nousivat pystyyn tekstiäsi lukiessa.
Juuri sellainen voimaton kiukku ja inho ovat niitä kamalimpia. Mitään ei voi tehdä ja joku paskiainen ylemmyydentunnossaan pompottelee.

Kiitos kaikille kannanotoista! On kivempi elää kun saa kannustusta, joskus tuntuu että on yksin kaikkea tuota hulluutta vastaan.

Tänään soitin Herra Edunvalvojan esimiehelle. Mukava nainen, ihan niin virallinen kuin odotinkin. Hän lupasi pyynnöstäni järjestää kokouksen, jossa saamme jutella asiat läpi, minä, Herra Edunvalvoja sekä tämä pomo tai joku häntä vastaava. Halusin tämän siksi että silloin hän ei ainakaan pysty livistämään valheineen ja tiedä vaikka juttelisi ihan ihmisiksi.

Tämä pomo sanoi kylläkin että edunvalvojilla ei ole velvollisuutta tilittää täysikäisen vanhemmille toimiaan eikä motivoida niitä mitenkään. Mutta hän oli kuitenkin sitä mieltä että keskustelemaan on pystyttävä ja ettei ylimielinen käytös sovi nyky-yhteiskuntaan.

Eli jos tämä pomo olisi ollut tylympää sorttia, ei hänen olisi myöskään tarvinnut kutsua meitä mihinkään. Toinen juttu sitten suostuuko Herra Edunvalvoja, mutta uskon että suostuu jos ei halua menettää mainettaan täysin.