Raha puhuttaa meitä varsin usein. Suomalaiset taitavat olla suhteellisen hiljaa rahoistaan ja rahojen puuttumisesta verrattuina esimerkiksi virolaisiin. Minulta kyseltiin Virossa usein, paljonko saan palkkaa työstäni. Tämä tuntui suhteellisen oudolta aluksi. Edelleenkin siellä kysellään melko usein hintoja, esimerkiksi paljonko maksoin Virossa olevasta maatalostani. Sitä kyllä kysytään Suomessakin usein, mutta kukaan ei ole täällä kysynyt, kuinka paljon Suomen asunto maksoi tai paljonko saan palkkaa.

Tuo hintojen ja palkkojen avoin kysely on Virossa varmaankin perua neuvostoajoilta, jolloin useista asioista ja tavaroista oli pulaa ja hintatiedusteluita oli miltei pakko tehdä hankkiakseen artikkeleita, joita tavallisista kaupoista ei saanut.
Muutenkin on luonnollisesti hyvä tietää, mitä rahalla saa, jos sitä sattuu olemaan. Aika usein rahaa on rajallisesti ja ylimääräiselle löytyy käyttöä heti, jos ylimääräistä ilmenee.

Kaiken kaikkiaan omat raha-asiat tuntuvat olevan useimmille suomalaisille tabu. Voisi kuvitella, että suomalaisilla ei keskimäärin ole käteisestä puutetta, kun lukee Tämän uutisen . Laskujeni mukaan jokaisella suomalaisella olisi vielä markkoja noin 100, joka on melko tarkkaan 20 euroa. Minulla ei ainakaan sataa markkaa ole ja uskoisin, että reilusti suurimmalla osalla suomalaisista ei ole markkoja lainkaan, eikä suurella osalla suomalaisista ole edes euroja tarpeeksi. Nykymenolla rikkaiden ja köyhien kuilu täällä vain syvenee.

Mielenkintoista, sillä juuri tänä viikonloppuna oli keskustelua erään ystävän kanssa siitä millainen tabu Ruotsissa on kysyä toiselta ihmiseltä paljonko hän saa palkkaa. Väitin silloin että Suomessa tämä ei ole yhtä häpeällistä mutta Urpo korjasi luulemani.

Itsehän en ole Suomessa asunut koskaan työikäisenä, mutta eräs kolleegani joka oli juuri muuttanut Suomesta oli tehnyt tämän etikettivirheen ja kysäissyt joltain ruotsalaiselta juuri tämän palkasta ja tämä kysymyksen saanut oli ilmeisesti loukkaantunut. Tosin tästä tapahtumasta taitaa olla aikaa ainakin 25 vuotta joten ehkä Suomenkin kulttuuri on mennyt umpinaisempaan suuntaan. Vai olisiko selitys siinä että tämä ystäväni on kotoisin Porista?

Selline huvi tundmine, teise inimese palga suuruse üle on tulnud 90-ntatel "kapitalismi" tulekuga eestisse. Sel ajal mingil määral muutusid inimväärtused. Raha vöttis vöimust.
Ma tulin soome 1993 ja ei mäleta , et siis oleks eestis selliseid küsimusi esitatud. Soomes tundus see normaalsena ,et teise inimese palga üle huvi ei tunta "ei sobrata teise rahakotis". Hiljem eestis käijes , eriti 90 löpp ja 2000 algus muud teemat ei olnudki seltskonnas , kui saadi teada , et elan soomes , "palju sa palka-raha saad ? " Kui vastasin , piisavalt ,et ära elada - siis mönigi veel solvus . Püüdsin ka selgeks teha , et mujal maailmas sellist asja pole ilus küsida , aga vist ei usutud.
Urpo - järgmine kord kui küsitakse , midagi sel teemal ära numbrites ütle , vaid kas normaalselt vöi hästi . Ma loodan , et need kapitalismi kasvuraskused lähevad eestlastel mööda.
Viimasel ajal pole eriti kuulnud selliseid kysimusi. Eks eestlased ole rohkem reisima pääsenud ja öppinud ehk neid kombeid naabritelt. Selle rahaga on ikka nii , et alati jääb see 1 miljon puudu

Jah, küllap see asi on nii, et praegune turumajanduse metsik lääs ajab sassi osa inimestest igal poolel ning Eestis ja Soomes ka. Raha on mõnele kuningas ja teistel väärtustel ei ole niin suurt tähendust, aga ma olen ise näinud, et raha ei too alati õnne. Võibolla natuke abiks on küll.

Tänään ja huomenna on viimeinset päivät vaihtaa markat euroiksi. Niitä jää vaihtamatta tietääkseni kymmenien tuhansien edestä. Moni muistelee vielä haikeana markka-ajan hintoja. Ei niitä enää kannata muistella, sillä hinnat ovat nousseet aina - milloin enemmän, milloin vähemmän. Minulla ei ole edes muistoksi jätettyjä markkoja.

Ei ole meilläkään markkoja jäljellä. 2004 kun vaihdoimme olohuoneen lattian, niin laitoin sen viimeisen kourallisen suomalaisia kolikkoja piruuttani seinän ja lattian väliin. Aloin muistelemaan että ennenhän ihmiset löysivät vaikka mitä aarteita rakennuksiinsa piilotettuna ja ajattelin että löytäkööt tulevaisuudessa ruotsalaiset täältä Suomen kolikoita.

Ruotsi otti maailman ensimmäisenä setelit rahana käyttöön vuonna 1661. Nyt se saattaa olla ensimmäisenä luopumassa käteisrahasta kokonaan seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana.

Erityisesti Länsimaissa käteisen merkitys on vähenytnyt ja korttimaksut ovat yleistyneet niin, että monilla ei ole ole käteistä rahaa edes kahvilassa kahvikuppia maksaessaan. Pankkikonttoreita on vähennetty murto-osaan siitä, mitä niitä vielä muutaman kymmenen vuotta sitten oli. Pankkiautomaattejakin on poistettu rivakasti ja jos käteistä rahaa tarvitsee, niin joskus on pankkiautomaattia etsittävä matkojen päästä oikein suurennuslasin kanssa.

Ihmiset hoitavat pankkiasioitaan yhä yleisemmin kotona internetin kautta. Vanhukset, jotka eivät enää oikein uusia tapoja tahdo oppia, ovat tässä kärsijän asemassa. Moni heistä tahtoo hoitaa pankkiasiat pankkikonttoreissa perinteiseen tapaan, vaikka euroalueella maksuliikenteestä enää 9 % hoituu käteisenä. Ruotsissa vastaava prosenttiluku on enää 3.

Eivät nämä valtiomme ole mitään oikeusvaltioita millään tavalla, vaan joka maassa tapahtuu näitä törkeitä virkateitse tapahtuvia ryöstöjäkin. Suomi taitaa olla kärkimaa niissä mitkä ovat eniten saaneet Eurooppa Tuomioistuimelta nokilleen yksityisihmisten oikeuksien polkemisista.
Tämä vaikuttaa olevan melkoinen soppa myöskin ja yritän kyllä seurata miten tämä jatkossa etenee, koska tuo Kreisler lupaa siitä kirjoittaa. Kertoo ostaneensa asunnon "sijoituskohteena". Kannattaisi ehkä niitä sijoituskohteitaankin vähän huolellisemmin valita, mutta se ahneus, se ahneus.

http://peterkreisler.puheenvuoro.uusisuomi.fi/102529-syyte

Käteisen mahdollisesti joskus poistuessa saattaa käydä niin, että muutamakin kirpputori, pikkuliike ja torikauppias lopettaa myyntitoiminnan. Entäs kuinka käy yksityisille, jotka myyvät käytettyä tavaraa netin ja lehti-ilmoittelun kautta?

Otetaanpas nyt esimerkiksi tapaus, jossa myyn lapseni pieneksi jääneitä luistimia nettisivuston kautta. Ostaja ottaa yhteyttä ja kutsun hänet kotiini sovittamaan luistimia oman lapsensa kanssa. Hyvät ovat. Sovitaan kauppa. Hmm.. tavara jää turvallisuussyistä odottamaan, että ostaja tekee tilisiirron. Sittenpä kyttään, että se näkyy tililläni. Viimeiseksi he tulevat takaisin, ja vievät luistimet mukanaan. Sen jälkeen, kun olen myynyt useammatkin luistimet, kengät ja käytetyt lastenvaatteet, saa verottaja vinkin tililleni putkahtelevista summista, vaikka ne pieniä ovatkin. Asia luonnollisesti kiinnostaa, sillä saanhan esim. kotihoidon tukea, jonka lisäosa riippuu muista tuloista. Nuo molemmat ovat siis verotettavia tuloja myöskin. Lisäosa putoaa heti, sillä Kelalle menee tieto lisätuloista, joita en voi mitenkään todentaa käytetyn tavaran myynnillä saaduiksi. Verottaja ei myöskään tiedä minun myyvän vain vanhoja tavaroita, jolloin toiminta katsotaan jo pian liiketoiminnaksi..

Tuo on ihan konkreettinen oivallus siitä mihin tämä kaikki valvonta ja kyttäys lopulta johtaa. Ostaessasi maksat niistä alvit sun muut, mutta myydessäsi ne saattavat vielä joutua verotettavaksi tuloksikin. Että nimenomaan se kuluttaja maksaa ne verot moneen kertaan pystymättä käyttämään minkäänlaisia verohelpotuksia hyväkseen.
Ainoa keino silloin lienee sitten enää osuuskuntien perustaminen missä yhteisö keskenään tekee vaihtokauppaa ja vaihtaa tarpeetonta itselleen tarpeelliseen.

Niin se on, Sadeca. Käteisessä on jotakin mielestäni hyvin turvallista ja hyvin kätevää. Tuossa kolmisen viikkoa sitten oli paikallisen S-marketin kassalla vipinää, kun kaikkien ihmisten pankkikortit eivät toimineet. Linjavika laitteissa. Yksikin mies lähti sitten nostamaan käteistä raha-automaatilta jättäen tavaransa kassalle odottamaan. Onneksi lähellä oli automaatti, ja se sattui toimimaan Sama vika oli apteekissa, jossa edes minun korttini ei toiminut, vaikka se toimi S-marketissa.

Joku oli laittanut vihjeen fb:lle tästä Ajankohtaisen kakkosen tämäniltaisesta perustulokeskustelusta ja innostuin katsomaan sen.
Nuori kokoomuslainen neropatti tarjosi seuraavanlaisen vaihtoehdon perustulomallille: vapaaehtoiset vakuutukset, perheen ja sukulaisten turvin eläminen, säästäminen ja kaikkein pahimmissa tilanteissa - hyväntekeväisyys. "Kukaan ei kuollut ennen sosiaalitoimistojen tuloakaan", hän totesi. Kannattaa katsoa!

http://areena.yle.fi/video/1334085579371

Katson paremmalla ajalla tuon linkin, mutta vaikuttaisi olevan kyseessä oikein vuosisadan väläys

Katsoin tuon ohjelman siltä osin, jossa Vasemmistoliiton nuorten puheenjohtaja Li Andersson ja Kokoomuksen Nuorten liiton varapuheenjohtaja ruotsinkieleisessä kauppakorkeakoulussa Hankenilla opiskeleva Saul Schubak olivat keskustelijoina. Täytyy tämänkin perusteella ihmetellä, miksi suomalaiset nuoret äänestävät niinkin paljon Kokoomusta ja mihin ihmeeseen Kokoomuksen nykyinen suosio oikein perustuu. Li Andersseon pesi kirkkaasti Saul Schubakin, joka vaikutti joissakin vastauksissaan suorastaan vähä-älyiseltä. Lin puheet olivat minusta sellaisia, jotka perustuivat tietoon ja huoleen kanssaihmisten toimeentulosta. Schubak sen sijaan päästeli suustaan omia kuvitelmiaan, joissa ei tiedolla ollut mitään osuutta.

Tuo perustuloajatus on minusta ihan hyvä, mutta kaikille maksettavaa kansalaispalkkaa en kannata. Mitä esimerkiksi Björn Wahlroos tai Antti Herlin tekisivät 700:n euron kuukadessa maksettavalla perustulolla? Tai suuryritysten muut johtajat, jotka tienaavat palkkoina satoja tuhansia euroja vuodessa ja maksettavina bonuksina vielä enemmän.

Tuossa pätkässä kuulluista kommenteista sanoisin, että molemmat päästivät suistaan jotakin tosi pöljää. Li Andersson ei itse aiheesta, vaan haastattelun alussa hän sanoi, että perustulon toteutus tuskin toisi tänne maahanmuuttajaryntäystä, koska tulevaisuudessa todennäköisesti maahanmuuttoa vastustetaan yhtä voimakkaasti ja väkivaltaisesti kuin nytkin
Mutta perustuloasiassa hänellä oli hyviä perusteluita, ja varsin johdonmukaista kommentointia, toisin kuin tuolla hyväntekeväisellä kokoomusnuorella. Ihan hävetti moinen typeryys.