Liikeyritykset pyrkivät keinoja kaihtamatta maksimoimaan liikevoittonsa. Suuryritykset ovat yleensä osakeyhtiöitä, joiden johdossa on toimitusjohtaja ja yhtiön hallitus. He eivät tunne omistajia (osakkaita), eivätkä omistajat tunne yhtiön työntekijöitä. Osakkaitakin kiinnostaa vain mahdollisimman suuret osingot ja johtajia mahdollisimman suuri palkka ja optiot. Kun yhtiön johto ja omistajat ovat vieraantuneet täysin yhtiön työntekijöistä, niin heitä on helppo käsitellä kuin karjalaumaa ikään. Yt-neuvottelut ja henkilökunnan saneeraaminen on yhtiöiden arkipäivää.

Oman ikävän puolensa liikeyritysten toimintaan on tuonut tämä globaali maailmantalous. Yritykset vievät toimintaansa sinne, missä heidän on halvinta toimia ja palkkakustannukset ovat alhaisimmat. Vielä 10-20 vuotta sitten suomalaisyritykset siirsivät toimintaansa Viroon, koska se on lähellä ja palkkakustannukset olivat paljon pienemmät kuin Suomessa. Kun Viron talous ja infrastruktuuri on kehittynyt ja parantunut, niin palkatkin ovat nousseet ja suomalaisyritykset vähentäneet huomattavasti tuotantoaan Virossa. Kun suomalaiset ovat siirtäneet toimintojaan halvempiin maihin, niin Virossa entisissä suomalaisten omistamista tuotantolaitoksista työttömiksi on jäänyt joukko virolaisia.

Viime vuosina suomalaisyritykset ovat vieneet paljon tuotantoaan Intiaan ja käyttäneet siellä härskisti hyväkseen halpatyövoimaa ja maan lakeja ja asetuksia. Yksi näistä yrityksistä on Nokia ja seuraavassa lehtiartikkelissa kerrotaan, kuinka Nokia hyötyy halvasta työvoimasta http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Finnwatch+Nokian+Intian-tehtaiden+palkat+eiv%C3%A4t+riit%C3%A4+el%C3%A4miseen/1135269306874 .

Koko talouskriisi on yksinomaan AHNEUDEN aiheuttama. Joillekin kun ei riitä mikään ja suuruudenhulluus heillä se vakavin tauti. Yhä useampi tavallinen ihminen on heräämässä tähän ja huomaamassa ettei alistettuna olo, köyhyys ja työttömyys olekaan heidän itsensä syytä. Mikään ei tässä maailmassa taida muuttua muuten kuin kaaoksen kautta.