No ystävä ja miehensä on hoitanut tyttöä jo monta vuotta. Oli niin säälittävää kuvailla ystävän kyyneliä, kun kertoi, että nuo vanhemmat, jotka ovat ihan huumekoukussa, voivat ottaa tytön takaisin milloin haluavat. Eivät ehkä itselleen, koska eivät kykene hoitamaan lasta. Mutta, jos päättävät niin lapsi voidaan viedä minne nuo ihmiset haluavat.
Nämä ovat niitä lakijuttuja. Ystäväni miehineen eivät ole mitään, kun lasta aletaan riepotella.

Aivan noin yksioikoista se ei käsitykseni mukaan kuitenkaan ole. Vaikeita asioita kertakaikkiaan. Toisinaan on vanhemmilta viety lapset hyvin keppoisin perustein ja toisinaan lapsista ei välitetä vaikka todella pitäisi jotain tehdä.

Aina on oltava hyvin vahvat perusteet ennenkuin kenenkään lapsia huostaan otetaan ja niin sen on oltavakin. Se on aina traumattinen kokemus lapselle se vieraaseen perheeseen siirto. Usein se on myös äärettömän väärin kun sijoitusperhe alkaa tiedostamaan sen lapsen omakseen ja suoraan sanottuna yrittää estää biologisia vanhempia jopa tapaamasta lastaan.
Edes tuossa alielin kertomassa tapauksessa en usko että se biologinen perhe koskaan voi ottaa takaisin lastaan sijoittaakseen hänet toisaalle itse valitsemaansa paikkaan.

Olen aika varma siitä että tuokin huostaanotto on vain siirretty pakollisesta vapaaehtoiseksi ja se ei merkitse sitä että vanhemmat voisivat hakea hänet miten lystäävät. Se muistuttaa kuitenkin kasvatusvanhemmille sen tosiasian että he kohtuullisen hyvääkin maksua vastaan ovat hoitaneet toisen biologista lasta parhaan empatiakykynsä mukaan sen lapsen parhaaksi. Lähes kaikkiin lapsiinhan kiintyy ja toimii kuin omansa olisi, mutta siinä sen väliaikaisuuden tiedostamisen on kuitenkin oltava selkärangassaja muistettava että kysymyksessä on lapsi jota maksua vastaan on luvannut auttaa. Ei adoptiolapsi tai oma biologinen lapsi.

En tiedä miten on Suomessa mutta ainakin Ruotsissa on lapset huostaanotettu aika kevein perusteinkin ja 70-80 luvulla suomalaislapset olivat aikalailla niissä tilastoissa ylhäällä.
Jonkin verran tiedän niistä perusteista joilla silloin lapsia otettiin huostaan ja nykyisin sitä ei enää tehtäisi samoissa tilanteissa.
Nämä ovat niin herkkiä tilanteita että on vaikea tietää onko joku määrätty tapaus oikein vai väärin. Kuitenkin, jos ei ole adoptoinut tai synnyttänyt ja maksaa siten kaikki kulut itse, niin koskaan ei toisen lasta saa alkaa omakseen laskemaan.

Lapset ovat sellainen aihe, että kaikista pahimmat väärinkäytökset tässä maailmassa kohdistuvat valitettavasti juuri heihin. En pysty aina edes lukemaan kaiken maailman juttuja erilaisista lapsikohtaloista.. Itse kun sitä tekee kaikkensa lasten eteen näillä voimilla ja taidoilla mitä on.

Mutta on myös sellaista lasten laiminlyöntiä, että periaatteessa on asiat hyvin mutta lapsia pilataan opettamalla heille vääriä arvoja ja heidän henkisessä kasvussaan on puutteita, joita ei edes lastensuojelujärjestöt voi toimillaan mennä korjaamaan. Tuollaisia lapsia näkee nykyään yhä enemmän, kun maailmassa on niin epätasaisesti jakautunut yltäkylläisyys. Ne pilatut lapset ovatkin ns. hyväosaisia, mutta tasapaino ja perusturva puuttuu.

Aina olen sitä ajatellutkin että sinun lapsesi Alma ovat todella onnekkaita kun heillä on niin vastuuntuntoinen ja hyvä äiti. Vaikka on ekonomisesti tiukkaa, niin kotona tehtyä ravitsevaa ruokaa on pöydässä ja äiti se turvallinen joka määrää eikä lapset. Alman lapset tulevat vielä vanhuksinakin muistamaan miten hyvä lapsuus heillä oli, se on satavarmaa se!
Monet päiväkodeissa työskentelevät kertovatkin että usein ne rikkaiden lapset ovatkin niitä huonoimmin hoidettuja joilla likaiset vaatteet, jatkuvasti myöhästelevät vanhemmat ja muutakin outoa huomataan. Mitään ei tietenkään voi yleistää joten onhan heissä oikein järkeviäkin jotka eivät pilaa Alman kuvaamalla tavalla lapsiaan.

Kun olen niissä sosiaalisissa toimissa työskennellyt niin tässä putkahtaa mieleen kaikenlaista mitä on joutunut setvimään lastenkin osalta siinä sivussa. Jotenkin niin älyttömiäkin juttuja ettei edes viitsi kertoa.
Itse olin ensimmäisen kerran virallisena lastenvalvojana 29-vuotiaana eräälle suomalaisperheelle. Aivan liian nuori niin äärettömän raskaaseen hommaan mutta kun se perhe ei osannut ruotsia niin onnistuivat sosiaalitoimiston työkaverini puhumaan senkin sivutoimekseni.

Nyt ollaan kyllä Päivän ilot ketjussa sorruttu sivuraiteille, vähintään off topicin puolelle mutta kerronpa tässä vielä yhden jutun. Puhuin sisarentyttäreni kanssa puhelimessa eilen. Hänen 17-vuotias tyttärensähän meni Helsinkiin teatteriin kahden kuukauden työharjoitteluun. Se teatteri oli muuten Tikkurilan teatteri ja on ollut siellä nyt puolitoista viikkoa. Viihtyy oikein hyvin ja kokee että on niin mielenkiintoista ettei sitä edes työnä koe koska saa suunnitella ja käyttää sekä mielikuvitustaan että taiteellisia lahjojaan.

Eilen kävi niin että hänelle oli annettu joku paljon aikaa vievä puuha ja oli siihen kovasti keskittynyt kun yhtäkkiä sammuivat valot ja tuli aivan hiljaista. Teatterin väki oli yksinkertaisesti UNOHTANUT hänet sinne kotiin lähtiessään! Oli kuulemma aika kolkko paikka esimerkiksi kellarin osalta missä hän ei oikein mielellään pitkään ollut yksin edes valoisassa kun siellä kaikenlaista rekvisiittaa on. Valonappia etsiessään ja ulko-ovea kohti hapuillessaan alkoi hän tuntea lähes paniikkia koska herkkänä tyttönä ja omasta kokemuksesta hän tietää että kummituksiakin ihan aidosti on olemassa, kotikummituksensa kanssa kun toisinaan jopa "keskusteli" koputtelun avulla. Kotikummituksen hän koki itseensä ystävällisesti suhtautuvaksi mutta mietti millaisia teatterin kummitukset mahtaisivat olla. Terästäytyi sitten ajattelemaan järkevästi ja jossain ulko-oven lähettyvillä löysi sen valonapinkin.

Valot saatuaan hän jopa kiersi tarkastamassa että kaikki oli ok eikä mitään sähköjuttuja unohdettu päälle ja sanoi miettineensä että onpa tässä nyt hänelle koko isosta teatterista vastuu annettu joten otanpa sitten sen. Onneksi ulko-oven sai auki sisältä päin. Hän rynkytti vielä ulkopuolelta ovea että ihan varmasti on lukossa ja soitti sitten äidilleen. Oli aikonut maanantaina paikalle päästessään muina miehinä kysäistä että onko hän jo niin luotettavaksi todettu että koko teatterin vastuu jätetään hänelle kun sinne yksin jätettiin.

Aikamoisen "vastuun" on nuori nainen saanut, mutta taisi siskontyttösi olla todella iloinen päästyään valokatkaisijan kautta pihalle? Voin kuvitella hänen tuntemuksensa siellä pimeässä, kun en mikään pimeän ystävä ole.

Kiitos Sadeca noista lämpöisistä sanoistasi. Kyllähän tuo jälkikasvuni näyttää äitiään aidosti rakastavan, ja kiittävätkin sitten omalla tavallaan pärjäämällä hyvin kodin ulkopuolella.
Piti kirjoittaa jo eilisen iloihin, mutta jäin hetkeksi silloin miettimään alielin tuttavien sijaislasta.. Kuitenkin olin eilen iloinen, kun iso poika kertoi saavansa melko varmasti tämän toisen kurssin aineista arvosanoiksi kiitettävän kaikista paitsi yhdestä aineesta. Siinä kun koemenestys jäi kasin ja ysin välille, niin ilmeisesti tiukempaan vetää. Olen kiittänyt häntä viime aikoina viikottain siitä, että jaksaa olla innostunut oppimisesta

Tässä vielä palaan kummituksiin. Tampereella Keskustorilla ovat ihmiset saaneet totutella Jarno Vesalan videoinstallaatioon. Siinä Palanderin talon ikkunasta kurkistaa.. kummitus!

http://moro.aamulehti.fi/2011/12/08/hui-kurkistaako-palanderin-talon-ikkunasta-kummitus-katso-videolinkki/

Yksi lapsista tuli tänään kotiin vävykandidaatin kanssa Senegalin ja Gambian reissultaan. He olivat siellä reilut kolme viikkoa ja meillä oli käsitys, että he palaisivat Suomeen jo viime perjantaina. Molempien puhelimet oli suljettu pari päivää, joten käväisi jo mielessä, pitäisikö alkaa kysellä konsulaateista, missä mahtavat viipyä. Ei niitä puhelimia latailla ihan kaikissa maailmankolkissa. Luotan molempiin kyllä melkoisesti ja tiedän itsekin, että joskus matka venähtää, eikä vielä kannattanut hötkyillä.

No nyt he nukkuvat kotonaan makeita unia ja varmaankin oli mukava Afrikan jälkeen nähdä, kuinka kaunis luonto voi olla talvellakin. Maahan oli täällä sula ja musta kuin naapurin pässi, kun he lähtivät matkalle.

No tässä pieni ilonpurkaus illan päätteeksi.
Meidän pikkuväki eli poika, miniä ja pikku-E. ovat lomalla loppuviikosta lähtien.
Lähtevät Kanariansaarille kylmää ja lunta pakoon.
Näin hoitomummillekin koittaa parin viikon loma. Mies otti varmuuden vuoksi talvilomansa samaan aikaan.
Viroon olisi kova hinku, mutta se meidän talo ja varmaan kotikujakin ovat hautautuneet lumeen.
Soitimme Viroon herra K:lle ja kerroimme ongelmastamme. No, vastaus tuli, että kuja on sitten aurattu edellispäivänä ja
ja suomalaissiirtolaiset voivat esteettä tulla kotikonnuilleen Läänemaan pikkukylään.
Kivalta tuntuu. Menemme laivaan illalla, vietämme siellä hytissä yön ja varhain aamulla pääsemme lämmittelemään uuneja. Tuskin maltan odottaa. Kivaa, kivaa, kivaa.

Onnittelen, kyllä se tuollainen ystävällisyys mieltä lämmittää. Oikein mukavaa talvilomaa, olette sen varmasti kumpikin erittäin hyvin ansainneet.

Olen iloinen siitä, että Malin (se viime kesänä Saarenmaalta tuotu koira) on meillä yökylässä. Reilusti alle vuoden vanha koira on uskomattoman viisas, rauhallinen, hyvätapainen ja osaa käyttäytyä hienosti ja arvokkaasti. Kilpikonnaa se tosin pelkäsi, eikä se kai mikään ihme olekaan. Parempi outoja otuksia on vähän varoakin.

Olen iloinen myös siitä, että joka päivä huomaa, kuinka valo panee pimeydelle kampoihin. Vaikka päivän piteneminen onkin jokavuotinen näytelmä, joka on katsottu jo monta kertaa, niin tuo näytelmä ei vaan ala kyllästyttää. Parin-kolmen kuukauden kuluttua alkaa mielessä ja kehossa kevät kohista samaan tahtiin luonnon uuteen kukoistukseen puhkeamisen kanssa. Nämä vuodenaikojen vaihtelut sopivat minulle. Koko ajan tapahtuu jotakin uutta ja luonto tuntuu hengittävän samaan tahtiin kuin pohjoisen ihminenkin. Eikä se henkästytä lainkaan, vaikka paneekin henkeä haukkomaan.

Ei nyt ihan tämän päivän ilo mutta viime tiistain.
Mun tiekkari hajos just kaks päivää ennen muuttoa. Siitä sitten kiireellä soittelemaan ensin sinne mistä
ostin ja sitten sieltä numero korjaukseen. Siellä kaveri kysyi tuotenumeroa ja kun sanoin, niin väitti ettei
takuu enää ollut voimassa. Kummallista koska laskujeni mukaan oli vielä kolme kuukautta.
No ei muuta kuin faxaamaan kuittia. Mun laskut piti paikkansa. Muutto tehtiin ja sitten aloin miettiä, että
jos vika olikin näyttöpäätteessä. Poikani tilasi uuden, jonka sain parin päivän päästä ihan kotiovelle, pientä
maksua vastaan. Edellisenä päivänä oli hakenut postista valtavan laatikon täynnä pakkausmateriaalia, mutta
jippii en sitä tarvinnutkaan. Vika oli se minkä arvelinkin. Oli onni etten ehtinyt purkkia lähettää, muuten olisin
vieläkin ilman konetta. Tiistai oli siis ilon päivä. Hurraa!

Tiedä häntä onko päivän ilo vai mikä, mutta nyt on alettava tekemään ruokaa sisarelleni ja hänen miehelleen! Kalavanukasta kastikkeineen ja perunamuuseineen aion tehdä.
He tulevat myöhään illalla Kanarialta. Ovat huomisen päivän kotona ja maanantaina kun sisarenmies täyttää 70, lähtevät jo viikon bussimatkalle Pariisiin.
Menemme myöhään illalla viemään lahjakorttia minkä me sukulaiset sisaren puolelta olemme ostaneet ja myös valmista ruokaa koska se heille matkan jälkeen maistuu. Arvelen että siellä on muitakin, naapureita ja ystäviä tänään samalla asialla koska huomisenhan he tarvitsevat pyykinpesuun ja laukkujen uudelleen pakkaamiseen.
Voi siellä 3-4 tuntia mennä ja koirat saavat pärjätä kotona sen ajan.

Päivän ilo tulee siitä että olin odottanut että me yhteensä joudutaan maksamaan jälkiveroa varmaan lähemmäs 10 000 kruunua. Tänään tuli veroilmoitukset ja vaikka oululaisella oli yli 4000 jälkiveroja, niin minä sainkin yli 5000 takaisin. Siis yli 1000 kr plussan puolelle. Tänään tuli myös Suomen veroilmoitus ja niiden verojen maksamiseen ei kyllä tuo tonni riitä, mutta siinähän apua jo siihenkin.

Koska ansaitsen niin huonosti nyt, niin saan sellaisen hyvän pienituloisille tarkoitetun perusvähennyksen joka tekee tuon verran palautuksia vaikka kiinteistöveroakin on siitä jo viety. Sillälailla, ei yhtään huono päivä.
Takapihalla juuri nyt 35 astetta auringossa lämmintä ja vähän harmittaa kun pitää lähteä tästä autolla liikkeelle.

Kysyisin, että miksi sinulla on kaksoisverotus, Sadeca? Saatko osan eläkkeestä Suomesta, ja onko kyse sen verotuksesta?

Kivaahan se on, jos mätkyjen sijaan saakin palautuksia. Työelämässä ollessani olen sen ennakonpidätyksen pyytänyt aina hitusen suuremmaksi kuin mihin tulot oikeuttaisivat, silloin on aina tullut takaisinkin.

Silloin kun kävin työssä ja ajoin työmatkoja 140 km päivässä, niin sain joka vuosi noin 7000 kr veronpalautuksia niiden matkavähennysten takia. Nyt kun niitä ei ollut niin arvelin että saan tietysti sen kiinteistömaksun takia yhtä paljon jälkiveroa kuin oululainenkin enkä yhtään ajatellut että perusvähennyshän on paljon isompi sellaiselle jolla on hyvin vaatimattomat tulot.
Suomen vero on kiinteistöveroa mökistä ja männiköiden maapohjista.

En minä edes ole vielä eläkkeellä. Saan vain 25% sairauseläkettä ja Göteborgin kunnalta sellaista työeläkettä mikä ei vähennä sitä oikeaa työeläkettäni mitä saan vasta sitten kun haluan jäädä vanhuuseläkkeelle. Jos haluaisin, niin voisin kyllä ottaa vanhuuseläkkeen ja silti saisin sen Göteborgin kunnan maksamankin vielä lisäksi, mutta olen nyt vain päättänyt elää kituuttamalla tässä vielä ainakin tämän ja ensi vuodenkin, saadakseni paremman eläkkeen sitten.

Viime vuoden tulot ja menot meni kohdallani +-0, tänä vuonna veikkaisin että jonkun verran miinukselle kaikenlaisten erikoismenojen vuoksi, mutta kokonaisuutena olen oikein tyytyväinen tilanteeseeni kun ei tarvitse herätyskelloa laittaa lainkaan soimaan kuin puolenkymmentä kertaa vuodessa jos sitäkään. Tää se on sitä mukavaa elämää oikein totta totisesti eikä kannata yhtään minun kitistä kun kuitenkin normaalimenoihini ne pienetkin tuloni riittävät.

Minä lopetin tulojen ja menojen miettimisen. Elän niillä varoilla kuin on. Vanhan ihmisen on niin helppoa olla vaan
Sain jo pojalta palautetta. Etten saisi tuhlata rahaa. (vaan tehdä mitä). Pitäisikö säästää kaikki jälkipolvelle.
Minun mielestä on hienoa elää tässä ja nyt. Tehdä niitä asioita, jotka tuntuvat tällä hetkellä tärkeiltä.