Ai mutta Tauno, jätit sinne sydämesi. Sehän voi tarkoittaa myös jotain kaunista Haapsalun Donnaa.

Voisihan se! Niin romanttisesti ei kuitenkaan käynyt, rakastuin vaan yksinkertaisesti kaupunkiin ja sen viihtyisään olemukseen ja ilmapiiriin.

Ehkä tuo muumiosasto ansaitsee ihan filosofian alle tulla.
Mitä enemmän niitä katson (uudestaan ja uudestaan) sitä vakuuttuneempi olen, että muumit ovat oikeassa.
Muumimamma ymmärtää tätä puolisoaan viimeiseen asti. Ei kiukuttele, vaikka ukko lähtee maailmalle mukamas etsimään ns. itseään. Kotiin on haalittu epämääräinen joukko otuksia. Ja kaikkia rakastetaan. Ei ole ulkomuodolla väliä.
Minulle kipeä paikka tuo sisaruus - saa oikeasti itkemään. Niiskuneiti rakastaa keksijäveljeään niin paljon, että toivoo veljen hurjien keksintöjen menevän pieleen. Jotta veli sentään säilyy hengissä.
Ja sitten taas jossain vaiheessa tulee ystävä, joka oikeasti rakastaa. Näin ne muumimaailmassa toimivat.
Ketään ei jätetä. Mitähän se muuten kertoo elämästä, että Pikku-E:n suosikki on Haisuli. Se kieronoloinen pökäle, joka aina sotkee systeemit. Mutta, koska ollaan muumilaaksossa, niin Haisulikin saa aina anteeksi ja lupaa käyttäytyä "ihmisiksi". Mitä se sitten haisumaailmassa merkitseekään.