Toissailtana kahdeksan aikoihin sää oli jo lämmin ja vahvoja nousevia ilmavirtauksia riitti. Naapurini osoitti taivaalle ja siellä lähes silmänkantamattomissa korkeuksissa lenteli kymmenkunta leijaa. Naapurini huomautti, ettei kyseessä ollut leijat, vaan ihmiset siellä killuivat varjojen varassa ja näyttivät kohoavat ja liitelevän yhä korkeammalle. Kyseessä evät olleet riippuliitäjät, vaan varjoliitäjät. http://www.varjoliito.fi/main.site?action=siteupdate/view&id=29&menu_open=1/1 .

Minun päätäni huimasi pelkkä katseleminen ja ajattelin mielessäni, että noiden ihmisten päitä ei palele ja ihmettelin, kuinka he uskaltavat. Tarkemmin asiaa aprikoituani aloin ymmärtää heitä yhä paremmin. He olivat kuin taivaan linnut ja ohjasivat itse lentämistään omalla fyysisellä panoksellaan. Ja katselivat huikeita maisemia ja ajattelivat sinisiä. Itse asiassa pieni kateuden siemenkin alkoi itää mielessäni. Luulenpa, että jos nuorena tuollaiseen olisi ollut mahdollisuus, niin olisin varmaankin kokeillut. Jalat irti maasta kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti.

Tässä video kuumailmapallolla lentämisestä.

http://www.youtube.com/watch?v=1_o0Fgvoyow&feature=related

Sisaren mies täyttää tässä kuussa 70. Ajattelimme toisen sisaren ja hänen tyttärensä kanssa ostaa hänelle tällaisen lennon lahjaksi.

Näitä palloja leijailee meidänkin yllämme lähes jokaisena tyynenä kesäiltana.
Niissä on kaksi polttoaggregaattia siltä varalta että toinen menisi epäkuntoon. Koriin mahtuu 10 ihmistä ja kaikenikäiset voivat olla mukana. Pitää vain olla yli 150 cm pitkä että ylettyy katsomaan reunan yli maisemia.

Sinne tilataan ensin aika ja itse voi valita paikkakunnan missä haluaa lentää. Samana päivänä kaksi tuntia ennen soitetaan pallofirmaan ja kysytään tuleeko lentoa ja jos ei tule niin tilataan uusi aika.
Sääolosuhteet on oltava niin perfektit että firma soittaa meteorologille vain paria tuntia aiemmin kysyäkseen onko mitään yllätyksiä säässä odotettavissa. Tuuli saa olla korkeintaan 4 m sekunnissa, sateen tai ukkosen vaaraa ei saa olla.
Starttipaikkakin valitaan ilmavirtausten mukaan ja se tiedotetaan vain paria tuntia ennen kuin on oltava jo paikalla.

Noita palloja ei voi ohjata muuten kuin nostamalla ja laskemalla pallon korkeutta kuumaa ilmaa säätämällä että ilmavirtaukset kääntäisivät suuntaa, ja sen vuoksi etukäteen ei tiedetä minne laskeudutaan. Tuosta syystä ei myöskään tiedetä kuinka kauan lento kestää vaikka noin 1 tuntiin pyritään. Se voi olla että sopivaa laskeutumispaikkaa ei juuri silloin ole näkyvillä ja silloin on jatkettava matkaa jonnekin muualle. Radiopuhelimella varustettu auto peräkärryineen pallon kuljettamista varten seuraa palloa ja myös lentäjien omaiset voivat seurata sitä autoa omilla autoillaan.

Kuulemma myös korkeanpaikankammoiset voivat lentää koska tunne ei ole lainkaan sellainen kuin talon katolla tai näköalatornissa, vaan miellyttävä. Ajattelen että se tosiaan on varmaan ihan eri tunne ja iso nautinto kun maisemat eivät vilise alla vaan ehtii näkemään kaiken kunnolla koska aika alhaallahan nuo pyrkivät lentämään.

Hieno lahja. Minäkin haluaisin joskus nousta kuumailmapallon kyytiin ja purjehtia tuulen mukana kotvan aikaa. Siellä korissa muiden ihmisten ja osaavan henkilökunnan joukossa ei kenenkään tarvitse pelätä. Tuohon meidän viereiselle puiston niitylle laskeutuu melko usein kuumailmapalloja. Muutenkin niitä lentelee alku- ja loppukesästä tätä reittiä lounaasta kaakkoon aina, kun on sopiva ilma. Aina, kun kuumaa ilmaa tarvitaan lisää, ensin näkyy liekin leimahdus ja pienellä viiveellä kuuluu sellainen mukava tussahtava ääni. Ihan kuin leppoisa lohikäärme huokaisisi.

Tuo varjoliito taitaa minun kohdaltani olla syytä jättää nuorempien harrastukseksi.