Nyt kun vuorokausirytmi on mennyt ihan sekaisin, kävin aamutuimaan (eli tosi aikaisin) rappusilla istuskelemassa.

Siellä kymmenen kilometrin päässä kurjet huutelivat. Kylmät väreet kulkivat selkää pitkin.

Ovat siis kaverit tulleet Viroon. Lähiviikkoina einehtivät tuossa pelloilla. Meteli on korvia huumaava.

Kohta tulevat myös hanhet. Mies tarvitsee korvatulpat. Ei jaksa sitä ilonpitoa.

Minä kyllä jaksan. Tiedän jo, että jossain vaiheessa kaikki meteli loppuu. Lähtevät pois niinkuin on säädetty.

Mutta nyt on isojen lintujen aika.

Osa Virossa olevista kurjista pesii ja oleilee Virossa koko kesän. Heinäkuussa katselimme, kun jo isokokoinen kurjenpoika opetteli lentämään hevosten laitumella. Lintu oli niin iso, että sen oli liian vaikea nousta kantaville siiville ja pian emo tuli opastamaan sitä oikeaan suuntaan. Kurkia on Saarenmaalla paljon ja kesällä niitä näkee ja kuulee joka päivä. Ne ovat todella uljaita ja vaikuttavia ilmestyksiä.

Tuossa olen samaa mieltä. Upeimpia otuksia tuolla taivaalla.

Asuuhan niitä täällä Virossakin, mutta se näytelmä, joka käydään muuttoaikaan, on niin lumoava.

Voi kun joskus sinäkin Urpo olisit oikeaan aikaan paikalla. Ei voi kuin itkeä, kun kurjet lähtevät.

Niin, teillähän on oivallinen mahdollisuus seurata muuttolintuja, kun loma-asuntonne on lähellä Matsalua http://www.visitestonia.com/fi/lomakohteita/rannikko/matsalu . Saarenmaa on toinen Virossa oleva lintubongaajien paratiisi, jossa voi myös seurata massoittain etelään matkaavia muuttolintuja. Ikävä kyllä paras sesonki ei ole vielä alkanut, kun kesälomat päättyvät ja syysloman aikaan suurin osa muutosta on jo ohi.

Niin tuo loma-asunto kuullosti vähän väärältä. Olen täällä Martnavallassa noin puolet vuodesta.

Eli tavallaan tunnen itseni aika virolaiseksi niinkuin myös suomalaiseksi.

Loma-asuntohan tämä ei ole vaan koti.

Kotihan se on ilman muuta. Meidänkin perheenjäsenemme minä mukaan lukien sanomme lähtevämme kotiin, kun olemme olleet jossakin muualla Saarenmaalla ja on aika palata sinne Saarenmaan kotiin. Muuten linnuista puheen ollen siellä aitan alla pesii keväällä ja kesällä suurin sorsalintu ristisorsapari ja joka kevät palokärki pesii haapapuun kolossa, joka on alle kymmenen metrin päässä ullakkokerroksen ikkunasta http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/palok%C3%A4rki .

Onko kukaan kuullut Nakesta? On suomalainen harmaapapukaija eli jako.
Nakke on kakstoista-vuotias ja osaa suomea.
Tuolla youtubessa pörräävät papukaijat ovat joiltain muilta kielialueilta ja puhuvat siis vieraita kieliä, mutta Nakke on ehta suomalainen papu.
Youtubessa on muutamakin video Naken päivän tapahtumista, mutta aika söötti on laulu "Popsi popsi porkkanaa...".
Musiikillisesti kun lahjakkaita ovat niin laulu menee nuotilleen ja jalat vippaavat tahdissa. Eli tanssitaitoakin on.
Mies on tuossa koko päivän hyräillyt popsi-biisiä.
Meidän väike lintu lopulta kommentoi, että
- Popsi Rakas -
Mitäs sitä enää muuta kuin popsimaan. Ovatkin juuri nyt niin herkullisia.
Mutta menkää ihmeessä Youtubeen katsomaan Nakkea ja porkkanalaulua.

Vietin viikonlopun Lohjan Hormajärven rannalla. Viime vuonna kuvasin (tosin heikohkoja kuvia, koska kuvasin kaukaa ja jouduin zoomaamaan keikkuvassa veneessä) sinne poikenneita kanadanhanhia ja liitin noita kuvia tännekin. Nyt sinne samalle järvelle lensi perjantaita vasten yöllä noin 11:n aikaan lintuja, jotka metelöivät lentäessään ja laskeutuessaan järvelle. Oletin niiden olleen jälleen kanadanhanhia, mutta seuraavana päivänä paljastui, että kyseessä oli merihanhiparvi, joista on aikanaan kesytetty nekin hanhet, joita esimerkiksi Keski-Euroopan maatiloilla näkyy viljalti. Vielä eilen illalla merihanhet olivat järvellä, mutta tänään niitä ei enää näkynyt. Olivat varmaankin lentäneet tärkeään merihanhien kokoukseen jonnekin merenlahdelle ennen varsinaista muuttoa.

Harmi, ettei ollut kameraa mukana, mutta liitän tähän jonkun muun ottaman kuvan merihanhiparista

Varislinnut ovat erittäin älykkäitä otuksia, mutta ne näyttävät olevan myös leikkisiä

Muuttolinnut ovat kevään edistyessä tulleet jo runsain joukoin maahamme. Laulujoutseniakin on jo Lapissa asti. Tänä keväänä lintujen muutto on normaalia paljon aikaisemmassa, mutta keväät ovat täällä muutenkin aikaistuneet kenties pysyvästi. Tämä lintu ei liene muuttolintu, enkä oikein tiedä, onko kyseessä poikanen, joka opettelee vasta lentämään.

Eilen näin vasta kevään ensimmäisen kurjen tepastelemassa pellolla vaikka kyllä niitä varmaan on jo aiemmin ollut. Jännityksellä odotan että tulisivatko västäräkit hieman aiemmin kuin tavallisesti jolloin ne aina ovat tulleet 9/4.
Eräs etelä-Norjassa asuva suomalainen kertoi eilen netillä nähneensä kivitaskun.

Räntää satelee ja hyvä niin. Kurkipariskunta näyttää valinneen taas sen läheisessä metsässä olevan suon pesäpaikakseen kun tepastelevat tuossa pelloilla vieläkin.

Tonttimme on kuin jonkinlainen parittelutoimisto tänään. Valtava konsertti noissa korkeissa haapapuissamme. Ehkäpä ne naaraspeipot ovat sitten nyt tulleet ja niillä on treffit täällä nyt.
Talitinteille ja sinitiasille pitää olla taskussa pähkinänpuolikkaita kuitenkin. Heti kun ulos menee, ne käyvät lentelemässä ihan melkein päin pläsiä ja puhuvatkin. Varpuset vain "puhuvat."

Niin ne västäräkit. Nyt olisi 9/4 mutta ei niitä vielä näy, eikä niitä ollut tuolla kauempana autiotalon pihallakaan. Odotan kuitenkin että myöhemmin tänään vielä yhden parin näen kun ei niillä mitään syytä ole myöhässä olla. Monena vuonna on ollut paljon talvisempaa kuin nyt ja silti ovat tulleet.

Aika monilla linnuilla on nyt elämän kevät. Voin vain kuvitella, miltä pitkän Suomen talven jälkeen on muuttaa lintuna tänne ja mikä saa tuon kaiken aikaan. Suomessa on kuitenkin lintuja, jotka talvehtivat täällä ja sama kuohunta ja toimeliaisus ilmenee niissäkin linnuissa.

Olen kaiketi tullut joskus maininneeksi, että pidän varislintuja älykkäinä ja kekseliäinä. Ne kykenevät jopa toimimaan yhdessä päämääränsä saavuttamiseksi. Kerroin joskus jossakin täällä tai edesmenneellä Periferialla paikan päällä olleestani tapauksesta, jossa kaksi varista kärsivällisesti odottivat, kun suuren Rottweilerin eteen kipattiin viikonlopun kaupan sulkemisen jäljiltä kaupan jälleen maanantaina avaamisen jälkeen myytäväksi kelpaamattomia donitseja. Tuo koira oli varsinainen ahmatti ja hotki suihinsa miltei kaiken. Kun enää yksi donitsi oli jäljellä, tuon kartanon vieressä olevan kuusen latvassa istuvilta kahdelta varikselta loppui kärsivällisyys. Toinen lehahti lentoon ja laskeutui ahmattikoiran taakese ja nokkaisi tuolloin vielä saalitusta typistetystä hännästä. Toinen varis lensi parhahiksi paikalle, kun koira kääntyi ihmettelemään, mikä piru hänen hännäntynkäänsä kiskoo. Variksen huomio ei ollut jäljelle jääneessä donitsissa ja viimeisenä paikalle suunnitelman mukaisesti lentänyt varis nappasi donitsin nokkaansa ja molemmat lensivät samaan suuntaan. Oletan, että he jakoivat saaliin jossakin kuusimetsän kätköissä.

Palataan takaisin alkuun. Osa Suomessa esiintyvistä variksista muuttaa talveksi pois, mutta osa talvehtii täällä. Kummallakin osalla variksista on juuri nyt kevättä rinnassa ja ne toimivat oman sukunsa jatkamisen kannalta kiihkeästi. Kuten ihminenkn ajoittain. Paitsi, että ihminen toimii samalla tavoin monesti tai mahdollisesti useimminkin myös muuten kuin suvunjatkamisen kannalta. Joka tapauksessa varikset elelevät useimmiten ihmisasutusten lähettyvillä ja jopa suurissa kaupungeissa. Varis taitaa olla älykkyytensä lisäksi myös laiskanpullea, sillä ihmisastutusten läheltä varisten on helpompi tienata leipänsä kuin jossakin periferiassa, mihin ihminen ei jtuota jätteitä tai ihmisen toiminnasta aiheutuneita kuolleita eläimiä jo valmiiksi variksille katettuun pöytään.

Taas varsinainen tämän kirjoituksen tarkoitus on rönsyillyt suuntaan, jos toiseenkin. Olen seurannut muutaman viikon ajan tai pikemminkin sanottuna ajoittain yhden tai kahdenkin variksen puuhailua Helsingissä sijaitsevan Säätytalon yläkerroksen ikkunasta, joka avautuu Kirkkokadun suuntaan. Kirkkokadun reunaan on jo ammoin istutettu rivi lehmuksia. Tuosta kyseisestä ikkunasta on suora ja lyhyen matkan päässä oleva näkymä yhteen lehmusvanhukseen, jonka latvan huippu näyttää olevan joskus jostakin syystä sahattu. Tuon lehmuksen latvan päälle varis ryhtyhi muutama viikko sitten rakentamaan pesäänsä. Tuota touhua oli niin hauska seurata, että varsinainen syy, miksi olin kyseisessä rakennuksessa unohtui monta kertaa. Varis rakentaa joka vuosi uuden pesän ja hylkää vanhan. Tuon keskustassa sijaitsevan suhteellisen vilkkaan pesän paikan valinta oli sikälikin erikoinen, että tavallisesti varis rakentaa pesänsä vähän rauhallisempaan paikkaan havupuun latvukseen.

Pesänsä materiaaliksi tuo varis kantoi kaikenlaisia risuja, mutta sisustamiseen se hankki kaikenlaista maasta tai roskiksista löytämiään muovin kappaleita, narunpätkiä tai jokskus jopa ajan patinoimia kankaankappaleitakin. Tänään varis pöyhi ahkerasti pesänsä pohjaa ja pysytteli vakaasti enimmäkseen pesässään ja näytti siltä, että se ensin pöyhityään pesänsä pohjan uusille tulokkaille valmiiksi ryhtyi munimaan. Tuota vaihetta kesti aika kauan, mutta sitten liike lakkasi ja näytti siltä, että munat oli munittu ja tuon uroteon jälkeen se alkoi hautoa muniaan.

Liittyyköhän noihin lintujen keväisiin puuhiin myös ripaus romantiikkaa ja onko niin, että romantiikka kuuluu vain ihmisille?

Olipa hauskaa lukea tuota Urpon varisjutustelua. Miten se muuten on, muniiko ne tosiaan kaikki munat kerralla?

Me taidetaan jäädä ilman kaivattua västäräkkipariskuntaamme kun ei vieläkään ole niitä näkynyt. Muita lintuja sen sijaan on vaikka kuinka montaa sorttia ja aamupäivisin varsinkin on aika monipuolinen konsertti tuolla ulkona. Kaikkia eri lajeja en edes tunnista, sen vain että kovin erilaisia on ne laulut. Peipposparvi on ihan vielä parvena eikä niiden parin valinta lie vielä läheskään valmis.

Harakkapariskuntamme näyttää viisastuneen edellisvuoden arvovaltataistelustamme kun emme olleet yhtä mieltä siitä mihin puuhun ne saivat sen kotinsa rakentaa. Joutui lopulta rakentamaan sen kuuseen parinkymmenen metrin päähän talosta kun kahteen lähimpään omenapuuhun emme sen pesää huolineet. Toinen omenapuu olisi ollut 3 metriä makuuhuoneen ikkunasta ja se toinen ulkopaikallamme aivan puutarhapöytämme vieressä ja osittan sen yläpuolellakin. Siihen puuhun yritti rakentaa kahteenkin eri oksaan keräten ne samat pinnat maasta.

Ehkä se kuusi ei sitten hassumpi puu lopulta sen mielestä ollutkaan, kun nyt ne näyttää sovinnolla valinneen kuusiaidan pesäpaikaksi. On se nytkin sitten vain noin 6 metriä seinästämme mutta olkoon nyt sitten siellä se pesä. Muuten, aika ovelasti valittu paikka, kun niillä on suora näköyhteys portaillemme sieltä pesästä ja siitä portailta heittelen tinteille, tiaisille ja varpusille aina pähkinän puolikkaita. Jos menen sisälle ennenkuin ne pienet ovat keränneet kaikki pähkinät, niin harakka on siinä alle puolen minuutin ja sitten ne onkin heidän. Helppoa vahtia siitä kuusiaidan kolosta, eikä siinä ehdi munat jäähtymään kun käy ne pähkinät nappaamassa.

Joku reviiri kai niilläkin on kun vain joskus on ollut kaksi harakanpesää tontilla, mutta useimmiten vain yksi.