Luettuani tämän Pauli Vahteran kirjoituksen käy kaikenlaisia ajatuksia mielessäni. Oletan että hän olisi kirjoittanut tilanteen oikein eikä liioitellut mihinkään suuntaan ja se on lähtökohtani keskusteluun. Olisi tuo aika puhuttelevaa asiaa vaikkei olisi enää hoitotestamentteja ja eutanasiaa tähän juttuunsa vetänytkään.

Siis mitä olisi tehtävä? Jos sitä rahaa ei ole niin ei ole ja joku ratkaisuhan tähän on ennemmin tai myöhemmin keksittävä. Täällä on sekä nuorempia että vanhempia kirjoittajia joten olettaisin että aika monipuolisia mielipiteitä voitaisiin saada aikaan. Eläkkeet ovat aina hiukan arkaluonteisia keskustelunaiheita joissa eri sukupolvien mielipiteet helposti kalahtavat yhteen ja helposti saa kuvan siitä että joku on kateellinen, toinen leveilee tehdyillä työvuosillaan ja katsoo sen oikeuttavan isoon eläkekakkuun ja niin edelleen.
Laitan tähän linkin Pauli Vahteran kirjoitukseen. Vaikka se on aika pitkä niin on siinä aika hyvä pohja keskustelulle joten se kannattaisi lukea. Mitä pitäisi tehdä? Miten mahdollisimman oikeudenmukaisesti ratkaista tuo vaikea ongelma?

http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2011/02/27/elakeketjukirjepyramidin-sytytyslanka-kytee-jo/

Tuo Pauli Vahteran kirjoitus oli suhteellisen pessimistinen ja osittain kärjistetty ja perustui aika pitkälle myös oletuksiin ja ennustuksiin. Silti asiapitoinen kirjoitus oli melko vakuuttavaa luettavaa.

Eläkerahastoissa on vielä toistaiseksi rahaa ja suuret ikäluokatkin ovat ihan itse tienanneet ja maksaneet eläkkeensä. Suurten ikäluokkien haihduttua taivaan tuuliin eläkeläisiä on huomattavasti vähemmän. Ikäluokat ovat pienentyneet koko ajan ja uusia eläkkeenmaksajia joudutaan varmasti tuomaan tulevaisuudessa ulkomailta. Vaikka nyt tuo maahanmuuttovastaisuus on voimissaan, niin siihen on tulevaisuudessa pakko sopeutua. Suomelle on edullista tuoda tänne työikäistä väestöä tekemään töitä, joiden tekemiseen oma kotimainen työvoimamme ei riitä.

Toinen asia, joka nyt on jo kohtalaisen pitkään ollut puheenaiheena on eläkeiän nosto. Lähinnä oikeistopuolueet ja elinkeinoelämä ovat äänekkäästi vaatineet eläkkeelle pääsyn ikärajan nostoa. Tämä on valitettava realiteetti tulevaisuudessa. Varsinaista raskasta työtä tekevien määrä on vähentynyt moninkertaisesti viidenkymmenen vuoden kuluessa ja tulee yhä vähenemään. Ihmiskunta on huomenna luultavasti terveempi kuin tänään ja työurat kevyessä työssä voidaan fyysisesti suhteellisen helposti pidentää.

Tuo veropolitiikkakin on lähinnä Kokoomuksen ja Keskustan kansan vaatimuksista mennyt siihen suuntaan, että verotulot eivät riitä valtion menoihin. Veroja on pakko nostaa joskus tai koko hyvinvointiyhteiskunta pitää romuttaa lopullisesti. Palkka- ja yritysverotuksen keventäminen on ollut poliittisten päättäjien keino nostaa kannatustaan tai edes pitää ennallaan. Aika lyhytnäköistä touhua sikälikin, että valtion lainataakkaa on jouduttu kasvattamaan melkoisesti ja lainojen lyhennykset, kuoletukset ja korot vievät yhä suuremman osan valtion tuloista.

Äärimmäinen keino olisi eläkkeiden pienentäminen, mutta en oikein usko, että yksikään poliitikko uskaltaa edes vakavasti harkita tuota vaihtoehtoa. Poliittista itsemurhaa hautovia lienee ainakin nykyisin melko vähän, vaikka välillä siltä näyttääkin. Kansa kyllä unohtaa poliitikoiden vanhat synnit keskimäärin kahdessa vuodessa, mutta eläkkeisiin puuttumista ei annettaisi anteeksi ja eläkeikäisiä äänestäjiä Suomessa taitaa olla jo lähes 1/3 äänestäjistä.