Musikaalisuus on perinnöllinen ominaisuus, mutta musikaalisuuttakin voidaan oppia tiettyyn rajaan saakka. Tälläkin palstalla on jäseniä, jotka osaavat soittaa ainakin yhtä instrumenttia ja yksi soittaa jopa kahdessa suhteellisen tunnetussa orkesterissa. Täydellinen epämusikaalisuus eli sävelkuurous on suhteellisen harvinaista.

Nyt on löydetty toinen epämusikaalisuuden laji, rytmikuurous http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2011/03/tutkimus_rytmikuurous_vakava_epamusikaalisuuden_muoto_2420549.html . En tiedä, kuinka yleistä rytmikuurous on, mutta tuon epämusikaalisuuden lajin edustajiin varmaankin itse kukin on joskus törmännyt. Hän poukkoilee tanssilattialla ikään kuin ei kuulisi musiikkia lainkaan. Eräs lapsuuden- ja nuoruudenystäväni oli tuollainen tapaus. Hän oli näky tanssiparketilla ja väkisinkin tuppasi häntä katsellessa naurattamaan, vaikkei olisi saanut. Hän pomppi kuin vieteriukko ja mikä käsittämättömintä, nuo pomput eivät osuneet koskaan musiikin tahtiin. Hänelle täytyy nostaa kuitenkin hattua, että hän meni tanssimaan ja hänen käsittämättömästä liikehdinnästään paistoi kuitenkin ilo liikkumisen riemusta.