Tunisiassa kansannousu pakotti maan hallituksen eroamaan ja lopulta Tunisian presidentin Zine el-Abidine Ben Alin pakenemaan maasta 23 vallassaolovuoden jälkeen. Tunisian levottomuuksissa on kuollut yli 70 ihmistä ja jo uudesta hallituksestakin on eronnut ministereitä, jotka olivat edellisessäkin hallituksessa ministereinä. Uuutta toimivaa hallitusta on vaikea muodostaa, mutta näyttää siltä, että kansa on päättänyt päästä eroon valtioita diktaattoreiden taoin hallitsevista valtioiden päämiehistä. Arabimaissa kansa haluaa äänensä kuuluviin, sorron lopettamista ja demokratiaa. Tie on armasti vielä kivinen ja pitkä, mutta minusta arabit ovat ottaneet pitkän askelen eteenpäin.

Egyptissä vaaditaan sinnikkäästi Hosni Mubarakin eroa. Mubarak erotti jo hallituksen, mutta haluaa itse säilyttää diktaattorin asemansa ja siirtää sen pojalleen. Egyptissä mellakoissa on kuollut jo eri lähteiden mukaan 100 ihmistä ja lisää kuolleita saattaa tulla. Kansa vihaa sortavaa poliisia, mutta kunnioittaa armeijaa. Vankiloista on paennut yli tuhat vankia ja se aiheuttaa lisää levottomuuksia ja vapaina olevat rikollisjengitkin käyttävät tilannetta hyväkseen, kuten kaoottisissa tämänkaltaisissa tilanteissa aina tapahtuu.

Armeijan rooli Egyptin kansannousussa ratkaisee. Nyt näyttää, että se pysyttelee sivussa ja jos tämä tilanne jatkuu, niin Mubarak joutuu väistymään. Levottomuudet ovat levinneet turistikohteisiinkin ja nyt suomalaisturistejakin lennätetään kotiin, eikä uusia turistimatkoja Egyptiin suunnitella.

Toivottavasti tilanne normalisoituu Egyptissä ajan mittaan, mutta Tunisiasta liikkeelle lähtenyt vyöry on saavuttanut väestöltään suurimman arabimaan (80 miljoonaa asukasta) ja erityisesti Egyptin esimerkki rohkaisee muidenkin maiden kansalaisia kaduille. Nyt jo Jemenissä, Algeriassa ja Jordaniassa kansa on lähtenyt jossakin määrin liikkeelle.

Egyptin tilanne on toisessakin mielessä mielenkiintoinen. Kuinka USA tämänhetkisiin tapahtumiin suhtautuu? USA on Egyptin tärkein liittolainen ja haluaa vakautta alueelle ja pelkää Muslimiveljeskunnan ja muiden muslimien mahdollista valtaantuloa, vaikka demokratian airueena maailmalla esiintyykin. Toinen huoli USA:lle on sen rakkain liittolainen, Israel. Jos Egyptistä tulisi islamilainen uskonnollinen valtio, niin Israelilla olisi todella hikiset oltavat, sillä Egyptillä on valtavan suuri ja jokseenkin hyvin aseistettu ja toimiva armeija.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Ikäväähän se on, että voimme tarkkailla täältä kaukaa ikään kuin sivullisina tilannetta, mutta ainakin minun myötätuntoni on kärsivän ja alistetun kansan puolella.

Egyptissä oleva Al Jazeeran toimisto on suljettu, mutta silti Al Jazeera jatkaa uutisointia suorina lähetyksinä Kairosta: http://english.aljazeera.net/watch_now/ . Ryöstöjoukkioita epäillään Mubarakin ja hänen puolueensa masinoimaksi poliisien ryhmiksi, että kaaosta saataisiin lisää aikaan http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/Kairon%20rosvojoukot%20mahdollisesti%20poliiseja/art-1288365777883.html . Toivottavasti tilanne alkaa vähin erin rauhoittua ja armeija kuuntelee kansaa.

Tässäkin Egypti aiheesta luettavaa tekstiä:

http://hautakangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/59695-egyptissa-palaa-yhdysvaltain-tukema-diktaattori-lahdossa

Jos ei muuten kommunikaatio toimi niin sitten on turvauduttava vanhaan kunnon konstiin Egyptissäkin:

http://www.huffingtonpost.com/2011/01/29/anonymous-internet-egypt_n_815889.html

Mikähän siinä oikein on, että iltapäivälehdet kirjoittelevat yhtä paljon suomalaisista matkailijoista kuin Egyptin tilanteesta http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Egyptist%C3%A4%20kotiutetut%20suomalaismatkailijat%20saapuivat%20Helsinki-Vantaalle/art-1288365858796.html ? Suomi lähettää oikein evakuointikoneenkin Egyptiin pelastamaan omatoimimatkailijat http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Suomi%20l%C3%A4hett%C3%A4%C3%A4%20evakuointikoneen%20Egyptiin/art-1288365861775.html . Mahtaakohan olla Alexander Stubbin idea. Hänhän on saanut oppia myös USA:ssa ja on suuri Amerikan ystävä ja ihailija?

Äskettäin, kun Moskovan kansainvälisellä lentokentällä räjähti itsemurhapommi, niin ensimmäisenä oltiin tiedottamassa, että uhrien joukossa ei tiettävästi ollut yhtään suomalaista. Minua ainakin kiinnostaa Egyptin kansannousussa muut asiat paljon enemmän kuin se, kuinka suomalaiset turistit ovat huolestuneita tai mitä muuta heille kuuluu Egyptin lomakohteissa. Oma napa on kaikkein lähimpänä.

Samoin kuin Urpo, olen aina yhtä tylsistynyt kun täkäläisissä katastrofiuutisissa aina muistetaan mainita kuoliko ruotsalaisia. Jos ei kuollut, ei onnettomuutta lasketa katastrofiksi.

Tämä on hyvä uutinen, jota olen hartaasti toivonut: http://yle.fi/uutiset/teemat/teema_egypti/2011/01/egyptin_armeija_ei_aio_kayttaa_voimaa_mielenosoittajia_vastaan_2330369.html . Egyptin armeija on siis kansan tukena ja tästä voidaan vetää johtopäätös, että armeija on hylkäämässä diktaattorin tavoin kolme vuosikymmentä hallinneen entisen Egyptin armeijan korkean upseerin Hosni Mubarakin. Toivo elää.

Jotkin lähteet tietävät kertoa, että Hosni Mubarak olisi jo lähtenyt Egyptistä ja mennyt Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin. viimeiset vallashttp://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Turvallisuusl%C3%A4hde+Mubarak+piilotti+rikkautensa+viimeisin%C3%A4+vallanp%C3%A4ivin%C3%A4%C3%A4n/1135263788965saolopäivänsä hän käytti pääasiassa varojensa siirtoon ulkomaille . Jos Mubarak ei ole ielä lähtenyt, on päivänselvää, että hän ainakin yrittää lähteä. Hänen kuolemansa Egyptiläisessä vankisellissä ei olisi kovinkaan kunniakas. Etenkin, kun osa korruptiolla saaduista rahavaroista makaa ulkomaisissa pankeissa. Mubarakilla kerrotaan olevan myös arvokkaita kiinteistöjä NewYorkissa, muistaakseni Manhattanilla ja myös ainakin Britanniassa. Suurin osa omaisuudesta lienee peräisin USA:sta ja juutalaisilta Lähi-Idän epävakaan rauhan takeena. Osa on kotimaista korruptiorahaa Egyptin puntina.

Sveitsiläispankit ovat toistaiseksi ainoa taho, joka kertoo jäädyttäneensä oletettavasti Mubarakin tilejä.

Muutama päivä sitten uutisoitiin, että Egyptin kansan rohkean ja sinnikkään kansannousun syrjäyttämä entinen presidentti Hosni Mubarak vaipui koomaan eroilmoituksensa jälkeen ja pyörtyili ennen sitä tai jopa ilmoituksen aikana. Nyt Tunisian poispotkittu entinen itsevaltias on uutislähteiden mukaan vaipunut koomaan http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/Tunisian%20syrj%C3%A4ytetty%20presidentti%20koomassa/art-1288369934205.html . Jos nuo uutiset pitävät paikkansa, niin vallasta syrjäytettyjen entisten diktaattoreiden pää ei kestä heidän kannaltaan häpeällisiä potkuja. Hitlerkin päätti itse päivänsä tajuttuaan katastrofaalisen tilanteensa.

Tosin kummallakin entisellä arabidiktaattorilla on vielä tuntuvasti rahaa ja hoviväkeä, joka saattaa tekaistuilla lausunnoillaan tavoitella noille miesparoille yksityisyyttä, suojaa ja sääliä.

On se kumma, ettei Nato saa suunnattoman ylivoimaisella sotakoneistolla kammettua umpihullua Gaddafia vallasta. Mahtaako kyse olla siitä, että Libya on koelaboratorio, jossa testaillaan aseita käytännössä vai onko niin, että vanhentuneille aseille pitää keksiä jokin "mielekäs" tarkoitus.

Nyt näyttää kyllä siltä, että Gaddafi on pikemminkin petoeläin kuin ihminen, joka käyttää kaikki mahdolliset eläimellisetkin keinot vallassa pysymiseksi http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkijoilla+todisteita+Gaddafin+teett%C3%A4mist%C3%A4+joukkoraiskauksista/1135266772889 . Sota on aina jossakin määrin sairasta, mutta Gaddafin toimia ei voi puolustella millään. Edes sillä, että ulkomaalaiset tulevat sekaantumaan maan sisäisiin asioihin ylivoimaisella sotakalustollaan. Mitä pikemmin Gaddafi syöstään vallasta, sitä parempi se olisi Libyan kansalle, jonka mitta on ollut jo pitkään täynnä. Gaddafille uskolliset joukot ja muut kannattajat taitavat olla uskollisia Gaddafin rahoille ja omille asemilleen Libyan yhteiskunnassa. Gaddafin hallinnosta on lähtenyt kyllä jo ministereitäkin. Kun rahat loppuvat ja muukin loppu häämöttää, yhä enemmän Gaddafin kannattajie liukenee, jos uskaltaa enää mennä kansan pariin. Ulkomaille pakeneminen saattaa olla järkevämpi vaihtoehto.

Tunisiasta muihin arabimaihin levinnyt kansannousu on edennyt jo yllättävän pitkälle. Kansan vallankumous on Tunisian lisäksi toteutunut Egyptissä ja nyt on kaatumassa Libyan hirmuhallitsija Mu‘ammar al-Qadhāfī . Useilla diktaattoreilla on narsistinen taipumus kuvitella ja uskotella itselleen, että tilanne on hallinnassa ja vastarinta kukistetaan tai jos järki voittaa, niin kaikki kääntyy parhain päin ja pakoon pääsee aina elämään ylellistä elämää kansalta anastetuin varoin johonkin ystävällismieliseen valtioon. Muita vaihtoehtoja ovat täydellinen luhistuminen ja sairastuminen faktojen edessä tai itsemurha. Harvoin diktaattorit megalomaniassaan antautuvat. Libyan diktatuurikin on nyt tiensä päässä.

Seuraava potilas lienee Syyrian isältään Syyrian presidentti on Bashar Al-Assad (Baššar al-Asad), joka on edellisen presidentin Hafez al-Assadin poika. Syyriassa presidentti valitsee ministerit ja pääministerin joka käytännössä tarkoittaa sitä, että Syyriassa vallitsee täydellinen diktatuuri. Bashar Al-Assad on kohdellut tylysti kansalaisiaan ja nyt vastarintaan nousseita syyrialaisia teurastetaan kuin karjaa ikään. Vaikea ennustaa, kuinka kauan Syyriassa tilanne tuollaisena jatkuu, mutta loputtomiin se ei voi kestää ja diktaattori Al-Assad on hänkin joskus tiensä päässä kansan sortajana.

Minua henkilökohtaisesti on yllättänyt, että arabimaiden kapinat ovat saavuttaneet niin laajan kansojen tuen ja kehitys kohti demokratiaa on edennyt niin ripeästi. Nyt vaikuttaa hyvältä, mutta emme kuitenkaan voi vielä ennustaa, kuinka demokratia arabimaissa kehittyy tästä eteenpäin.

Gaddafi ei ole enää tukikohdassaan http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Gaddafi+Tukikohdasta+vet%C3%A4ytyminen+oli+taktinen+siirto/1135268787693 . Hän kutsuu vetäytymistään taktiseksi siirroksi. Minä kutsun sitä pakenemiseksi. Gaddafi ei ole mieleltään terve, vaan hän jatkaa uhomaistaan ja näkee voiton lisäksi toisena vaihtoehtona marttyyriyden. Yksi vaihtoehto on tietysti maasta pakeneminen, mutta mahdollisia vastaanottajamaita on perin niukalti, mikäli niitä on yhtäkään, koska Gaddafin kansalta anastamista varoista suurin osa on jäädytetty tai niitä palautetaan Libyan kansalle.

Mielestäni olisi hyvä, jos Libyan kapinalliset saisivat Gaddafin kiinni. Hullun diktaattorin vangitsemisella ja tuomitsemisella olisi Libyan kansalle yhtä suuri merkitys kuin aikanaan Saddam Husseinin vangitsemisella oli Irakin kansalle. Onneksi nyt vallankumouksen on tehnyt Libyan kansa. Tosin Naton tuella, mutta USA:n roolilla ei ole läheskään yhtä suurta merkitystä kuin Irakissa oli ja on toistaiseksi edelleenkin.

Muammar Gaddafin puoliso, tytär ja osa muusta perheestä on paennut jo Algeriaan ja itse pääpiru on yrittänyt soittaa Algerian presidentille maiden rajakaupungista neuvotellakseen pääsystä Algeriaan. Presidentinkansliasta on vastattu, ettei Algerian presidentti ota vastaan Gaddafin puheluita. Libyan leijonan uho on laantunut, kun pökäle tunkee väen väkisinkin housuihin.

Sen sijaan Muammar Gaddafin vallanperijäksi suunniteltu poika Saif al-Islam uhoaa edelleenkin kuten isänsä vielä viikko sitten, että Gaddafien hallintoa tukevat joukot lyövät kapinalliset taistelussa ja hän on valmis taistelemaan maansa puolesta mahdolliseen kuolemaansa saakka. Saif saattaa olla niin hullu (isänsä poika), että hän luvatun vallan himossaan kuvittelee vielä hukkuvan mahdollisuuteen tarttua viimeiseen oljenkorteen, vaikka isäkin on jo selvästi luovuttanut. Saif on selvästikin karismaattinen johtaja ja hän saa puolelleen viimeiset mistään mitään tajuamattomat fanaatikot, joita tosin on enää vähän. Suuri osa Gaddafin hallinnon sotilaista on heittänyt aseensa jo nurkkaan tai siirtynyt kapinallisten puolelle realiteettien edessä.

Itse kukin ymmärtää oman ja perheensä edun, mutta kaikki eivät ymmärrä. Kuitenkin Muammarin toinen poika, Saadi Gaddafi on antanut lausunnon uutiskanava al-Arabiyalle, ettei hänellä ole mitään kapinallisten valtaantuloa vastaan.
Saadi Gaddafi kertoi myös: "Kapinalliset ovat veljiämme. Jos antautumiseni lopettaa verenvuodatuksen, olen valmis antautumaan tänään".

Hullu poika Saif al-Islam kuitenkin vakuuttaa syyrialaiselle televisiokanavalle lähettämässään viestissään, että:
"Me aiomme kuolla omassa maassamme. Kukaan ei antaudu". Tällä hetkellä ei osata arvioida, mitä tuo dominoivan isoveljen viesti vaikuttaa Saadi Gaddafin tämänhetkisiin antautumishaluihin. Nuorempi veli vaikuttaisi näiden tietojen perusteella olevan isoveljeänsä huomattavasti järkevämpi huolimatta siitä, että molemmat ovat tottuneet saamaan kaiken, mitä he ovat tavoitelleet tai halunneet. He kumpikin varmasti uskoivat, että Gaddafien imperiumi kestää ikuisesti ja Saif al-Islam uskoi pääsevänsä maailman navan asemaan.

Minä kuitenkin kyseenalaistan vähän lännen motiivia näissä touhuissa ja intoa käydä sotaa. Nyt Syyria kauppasaarrossa. Millainen mahtaa siitä demokratiasta sitten tulla, minne öljy joutuu, kuka siellä sitten määrää ja kuka määrää sitä määräilijää. Ei vararikossa olevalla USAlla ja Euroopalla noin isoa hinkua ole kaikkien maiden selkkauksiin ollut.

Tottahan länsimailla on oma lehmä ojassa. Nyt kun Gaddafin hallinto alkaa pikkuhiljaa romahtaa, korpit odottavat haaskalla ja tekevät jakoa siitä kuka mitäkin voisi parahaiten Libyasta hyötyä.

Enkä kyllä usko että noin yleisemminkään noista arabimaiden kansannousuista ainoatakaan todellista demokratiaa nousee. Ainakaan meidän elinaikanamme. USA on maailman demokratioiden kirkasotsainen sananjulistaja. Epäilen tokko USAssa riemun kiljahduksiin hypättäisiin jos esimerkiksi Saudi-Arabiassa tapahtuisi demokratiaattisten voimien kansannousu. USA:n vilpitön tuki tälle demokratialle saattaisi olla hakusessa. Kansannousu nimittäin saattaisi hyvinkin sulkea USA:lta ne edulliset öljyhanat. Saudi-Arabian nykyiset diktaattorit ovat oikein mukavia kaupppakumppaneita.

Minusta Yhdysvallat voisi ihan reilusti tunnustaa että joihinkin maihin demokratia ei vain sovi. Voisivat vaikka vuosittain palkita jollain Nobelin tapaisella palkinnolla "vuoden diktaattorin". En aina ymmärrä miksi turhaan pidetään päätä pensaassa selvissä asioissa.

Noin minäkin ajattelen siitä Ramo. Niillä libyalaisilla kun oli kuulemma kansalaispalkkakin 600 €/per nuppi kuukaudessa ja vaikka kuinka tietenkin diktaattori tämä Gaddafi oli, niin kumman kerkeästi nämä pohjoismaatkin riensivät "apuun". Kaikenlaista siviileille tärkeää siellä on länsimaiden toimesta pommitettu rikki kuten vesihuoltoa esimerkiksi.

Totta kai kaikki diktaattorit elävät loistossa mutta kaukana tämä vielä esimerkiksi siitä Romanian Caucescun tai Filippiinien Marcosin suuruudenhulluudesta vielä oli, eikä varmasti pärjännyt Saddamille julmuuksissa omaa kansaansa kohtaan. Ei nämä bonuksia ja tähtitieteellisiä palkkoja saavat teollisuusjohtajat, pankkiirit ja muut Berlusconin tyyppiset kansanryöstäjät demokratioissa ole yhtään sen parempia.
Joskus nämäkin tapahtumat tullaan historiassa kirjoittamaan hieman eri tavalla kuin nyt. Ainahan "talouskasvua" on sodilla kasvatettu iskemällä joku maa mäsäksi ja alkaa tuntumaan siltä että jotkut tahot haluaisivat vähän laajemmankin sodan aikaiseksi nyt jotta ihmisten huomio kiinnittyisi tästä suuresta mmailman laajuisesta talous- ja pankkikusetuksesta muualle.