Niinhän se varmaan onkin. Ei voida olettaa, että MTV:n omistama Sub-tv, jonka tarkoitus on saada mahdollisimman paljon mainostuloja, teurastaisi kultamunia munivan kanansa. En pidä myöskään mahdottomana sitä, että joku neropatti Sub-tv:ltä olisi aloittanut koko tuon Facebook-ryhmän saadakseen lisähuomiota ja entistä komeampia katsojalukuja tuolle sarjalle.

Silti mielipiteen ilmaisukanavana tuo Facebook-ryhmä toimii henkilöille, jotka eivät pidä tuosta BB-sarjasta. Jotkut suomalaisina älykköinäkin pidetyt henkilöt seuraavat sarjaa. Mm. Ruben Stiller kertoi joku vuosi sitten avoimesti jääneensä BB-koukkuun.

Voi että, itse formaattihan on psykologisesti kiinnostava! Joukko toisilleen (pääasiassa) vieraita ihmisiä pistetään asumaan keskenään eristyksiin, ja suorittamaan erilaisia tehtäviä. Kyllä minä katson BB:ia joka vuosi, mutta tänä vuonna en ole jaksanut katsoa kuin kolmena iltana pätkän, on niin tylsää. Ne kuviot on jo melkein kaikki nähty, joten olisikin kiva jos tyyppien valintaa hieman korjattaisiin ensi vuodeksi. Aina ne samat stereotyypit: nörtti, tavis, kilttipoika, etnisen vähemmistön edustajia: sekä mehmettejä että venäläisiä tai virolaisia, sitten on himokas pariskunta jonka välille tulee draamaa jne. Nyt on talossa roppakaupalla lesboja, mikä on muutos edellisvuosien homoarmeijoihin. Sitten löytyy rääväsyinen vanhempi naishenkilö, ja joku neurootikko.. Alkuvuosina jaksoi nuokin kiinnostaa, mutta tämän kauden porukka on jo niiiin nähty.

Tiede-lehden kolumnisti Veijo Hietala näkee tämän tosi-TV innostuksen osana yleistä kulttuurin viihteellistymistä. Hän tosin käyttää mieluummin sanoja kulttuurin tunteellistaminen.
Käänne tällaiseen tapahtui juuri 80-, 90-lukujen taitteessa, jolloin tosi-TV ohjelmatkin ilmaantuivat.
Tunteita tutkitaan ahkerasti ja oppikirjoja "tunteellistettiin". Myös kuulemma historiaa tutkitaan mikrohistoriana, tulkitaan tavallisen ihmisen tunteiden ja kokemusten kautta.
Hänen mukaansa nyt on kysymys sen seikan ymmärtämisestä, että tunteet ohjaavat kaikkea inhimillistä toimintaa - viime kädessä.
Tähän saattaa perustua tosi-TV buumikin. Tavallisen ihmisen tunteistahan siinä on loppujen lopuksi kysymys - sekä ohjelmaan osallistujien että katsojien.

Tänään Yle teema näyttää Veiko Õunpuun syystanssiaiset. http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/syystanssiaiset-k15 . Monien mielestä Veiko Õunpuu on tämän hetken merkittävin virolainen elokuvaohjaaja.

Ruotsin suomenkielisessä radiossa pakinoi Keskiruotsin mies:
http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=1019&artikel=4213578

Tänään TV 1:ssä klo 22.00 alkaa ohjelma nimeltä Voimala. Siinä keskustellaan aina mielenkiintoisista ruoka- ja ravintoasioista. Minun kannaltani mielenkiintoa lisää se, että ohjelmassa on mukana myös hyvä ystävämme, itseoppinut tiedekirjailija JK, joka löi ällikällä suomalaisen tiedemaailman http://www.tiede.fi/blog/2008/08/26/meidan-jani-teki-ihmeen . Tyyppi on tosi mukava ja hauska ihminen elävässä elämässä.

Minä en ole koskaan ymmärtänyt kauneuskilpailujen suosiota. Eilen on pidetty taas jokavuotiset Miss Suomi-kilpailut http://www.mtv3.fi/ohjelmat/sivusto2008.shtml/viihde/missit/uutiset_201103?1285125 . Noissa kisoissa arvovaltainen raati valitsee vuodeksi missin, joka sitten edustaa Suomea kansainvälisissä kauneuskilpailuissa. Viimeksi olen katsonut missikisoja pikkupoikana ja silloinkin vain siksi, että muutkin kotona katsoivat sitä. Missikisat keräävät kuitenkin käsittämättömiä katsojalukuja. Mikä niissä oikein kiinnostaa? Minusta tuntuisi alentavalta olla nuorena naisena tarkkaan syynättävänä esineenkaltaisena objektina. Voiko enää alemmaksi naisen arvoa laskea? Maatalousnäyttelyiden karjanäyttelykin on minusta mielenkiintoisempi. Erityisesti siksi, että lehmät, sonnit ja muut elikot eivät ymmärrä olevansa tarkkojen silmien katseiden alaisina. http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=116&t=915&a=7984


Tämänvuotisen karjanäyttelyn voitti keskellä irvistelevä Pia Pakarinen

Se on aika ihmeellistä että Suomessa nuo missikisat ovat aina olleet tärkeät. Luultavasti siksi että lehdistö saa niistä hetkittäisen myyntiartikkelin ja siksi että ne televisioidaan. Olen tainnut nähdä yhdet missikisat ikinäni Ruotsin tv:ssä. Ehkä joku maksukanava sellaiset näyttää vieläkin mutta minun silmiini ei ole osunut edes sellaisia lehtiä missä kirjoitettaisiin kuka on milloinkin voittanut Ruotsin kauneimman tittelin. Vuoden Lucia saa enemmän huomiota täällä.

Se että nuoret kauniit tytöt haluavat tuollaiseen kilpailuun ei kyllä minua ihmetytä. Antaahan se sekä kuuluisuutta, jännitystä, matkan ja kai rahaakin. Voi myös olla ponnahduslautana johonkin muuhun tulevaisuuden juttuun vieläkin. Onhan se naisen arvoa alentavaa, ei siitä pääse mihinkään, mutta jotenkin vähemmän kuin esimerkiksi dokusoopiin osallistuminen ja niihinkin on kamala hinku nuorilla päästä mukaan. Voihan se misseys olla tulevisuuden uralle negatiivinenkin seikka mutta jotenkin sitä ymmärtää sen nuoren kauniin tytön osallistumisenhalun siltikin.