Jokaisella om muistot, musiikin suhteen. Kappaleet jotka herättävät muistoja, lämpimiä, tai hieman viileämpiä.

70-luvulla seurustellessani nykyisen vaimoni kanssa, meillä oli yksi ylitse muiden; tässä se on eestiksi:

http://www.youtube.com/watch?v=JZyaeFfq6rE&feature=related

Mitä teillä, onko joku kappale, joka saa aikaan hyvän olon tunteen?

Ps. Anteeksi jos aiheesta on jo ketju

Nuoruuden sorsanmetsästys reissut tulevat mieleen elävästi tästä kappaleesta:

Pappatunturilla iltalennolle haulikko selässä radiota hoilaten



Kaupungilla ekalla omalla autolla pillurallia ajellessa amisviikset vipattaen soi taas tämä:



Naisen kanssa kun pääsin lähekkäin jäi noilta ajoilta mieleen tämä, "meidän biisi"

Tästä tykkäsin jo nuorena tyttönä ja vieläkin biisi saa hyviä fiboja aikaan kun joskus sattumalta kuulen radiosta.



...ja Abba säväyttää aina!

Kiitos KaidePuu tämän ketjun avaamisesta! Minulla musiikin kanssa paljon muistoja..
Täna vaid enne tulevast hingedepäeva 2.novembril, kui kogu Eestimaa mattub pimeduse varju ja akendel pannakse küünlad põlema, et kadunud hinged saaksid lähedasi vaatama tulla, siis mina mäletan selle lauluga oma kallist manalateele läinud meest. See laul oli tema lemmikugusid, mäletan, kui raadios see tuli, siis ta lausa tardus kuulama kuigi suur muusikasõber ta polnud.
Aga nüüd tardun mina, kui seda kuulen ja ei saa pisaraid silmist...

Et just täna päeval on hingede päev. Minu lapselapsel on sünnipäev. Ta sai pool aastaseks. Olen hinges kaasa, ehk olen nii kaugel.
Aga mäletuste muusikast. Nüü lõppuni soomekeelel.
Police iski kovaa sydämeen silloin aikanaan ja ei ole väljähtynyt vielä ollenkaan. Seuraava näyte varsinkin saa sydämen vieläkin kutistumaan rusinaksi.

http://www.youtube.com/watch?v=OMOGaugKpzs

Vaikka tämä esitys ei varsinaisesti tähän ketjuun kuuluukaan niin ihan pakko laittaa. Alicen police biisi sai muistamaan tämän loistavan version kyseisestä kappaleesta. Tämä kuuluisi sinne helmiketjuun mutta laitanpa nyt tähän. Taidenautinto. Harmi kun jää vähän kesken.

Voi härregyyd, aivan järkyttävän ihana.

Agneksen Memory oli liikuttava, kiitos!

Tästä Hotel of California laulusta tulee mieleeni -70 luvun loppu. Olin opiskelijakavereita tapaamassa Uppsalassa ja porukka oli kovasti kansainvälistä. Istuimme iranilaisten kavereittemme kanssa jonkin soluasunnon lattialla jalat ristissä, söimme curryriisiä aidolla persialaisella matolla ja kuuntelimme tätä...ja maailma tuntui olevan avoinna joka suuntaan. Ihana tunne

Tätä Genesiksksen Tresspass-albumia ja tätä nimenomaista kappaletta tuli nuorena kuunneltua melkein levy puhki. Tuo Knife oli minusta vaikuttavin ja Visions of Angelsia kuuntelin yhtä paljon. En minä yksin niitä kuunnellut.

Huomenta!

Wau, tein aamulla varsinaisen löydön You Tubesta, siis tämän irlantilaisen laulun. Sain tähän sanat ja nuotit lukioaikoinani luokallani olleelta amerikkalaiselta vaihto-oppilaalta. En ole koskaan kuullut tätä kenenkään muitten kuin hänen esittämänään, vaikka itse olen lauleskellut tätä siitä saakka.

Lähetin aikanaan tänne eetteriin Pink Floydilta toisen kappaleen. Kertoi koulukiusaamisesta ja kyllä sen saattoi laajemminkin käsittää. Mutta te ette sitä noteeranneet. Tuli joku kommentti, että Pink Floyd on minulle tasan tarkkaan outo.
Nyt tähän muistojen osastoon kuitenkin lisään vielä P.F:ää. On ihan erilainen, mutta pitkä. Jos jaksatte, niin saatte varmaan suuren nautintokokemuksen.

Ai niin, unohdin piisin. No tulee tässä.
http://www.youtube.com/watch?v=uLJ_QVfT_wM

Ja taustoja soitteli Apelsin. Meidän ystävä tosiaan soitteli niitä taustoja. Heiki soitti tuossa Appelsiinissä. Tuli Suomeen, koska karkoitettiin neuvosto Virosta. Oli kuunnellut länsimaisia radiokanavia salaa. Hän sai kaksikymmentäneljä tuntia aikaa poistua maasta. Suomalaistui ja perusti perheen täällä.
En enää uskalla soittaa hänen puhelimeensa, koska viimeksi nähdessä sairasti maksasyöpää. On ehkä jo aika jättänyt Heikistä.

http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=7CgKJTNU4lQ

Tuoreella otteella tehtyä muistojen musiikkia:

Mukavaa että nuoret muistavat juuriansa ja innostuvat näistä perinteisistä sävelmistä. Mutta täytyy sanoa, ettei itsekritiikki ole kovin korkealla tällä kokoonpanolla, jos musiikillisesta ulosannista puhutaan. Lopputulos muistutti lähinnä keittiöaskareitten lomassa lallateltua laulua, jossa naapurin poika tavoitteli tahteja ulkomuistista naapurihuoneessa . Tulee mieleen Tiina Tiikeri Leevi and the Leavingseista, saahan sitä jokainen äänellään lauleskella vaikka vähän nuotin vierestäkin. Mutta kyllä tulee Raita Karpoa ikävä...

Vähän vanhempaa tuotantoa tähän jatkoksi.