Pudonnut fiikuksen lehti on päässyt tässä uusiokäyttöön eli valokuvamalliksi. Mitä olette mieltä, melkein jouluinen tunnelma?
Aina jotain iloa noista kukista ja yrteistä vaikka sitten tekisivät kuolemaa.

Kauneinta mitä ihminen voi tuoda. Sinusta pidän enemmän kuin monesta muusta. Voi hyvin rakas ystävä.

Se ON kertakaikkiaan hieno ja onnistunut kuva! Tuo loistava kehys tekee siitä hienon taulun. 10 pistettä.

Upea kuva jossa tunnelma välittyy selvästi! Minulla ei ole fiikuksia, mutta todennäköisesti sen juuret ovat saaneet liikaa kosteutta. Ota se ylös ruukusta ja vaihda syvempään, alle uutta multaa. Sen jälkeen kastele säännöllisesti mutta niukemmin talven ajan.

Niin, mitenkäs Ramon fiikukselle sitten kävi, tervehtyikö se?

Tänään olen siirtänyt ulkouurnista osan pelargonioista pikkuruukkuihin ja lyhennellyt niitä. Yläkerrassa saavat nyt olla sitten kevättalveen saakka. Yleensä kukkivat siellä jouluun saakka.

Orkidean kukat kuihtuivat heinäkuun alkuviikkoina ja nyt siinä on uudet ylempää haarautuvat kukkavarret jo melkein kukalla. Tänään vaihdoin sen isompaan läpinäkyvään orkidearuukkuun ja lisäsin löysästi pohjalle ja sivuille uutta orkideamultaa. Saa nähdä mitä se siitä tykkää.
Pitäisiköhän etsiä jonkun toisenkin sortin orkidea, joku mikä myöskään ei olisi liian ranttu mutta eri värinen kuin tämä.

Orkidea on tehnyt paljon suuremmat kukat kuin aiemmin ja näyttää tekevän vieläkin yhden kukkavarren lisää.

Kun Alma kertoi tuolla toisessa ketjussa amarylliksestään joka melkein vuoden kylpyhuoneen kaapin päällä oltuaan on uudesti syntymässä, niin sananen siitäkin.
Melkein kaksi vuotta sitten kukkaryhmässä ollut amaryllikseni aloittaa nyt neljännen kukkimisensa. Viimeksi se kukki aika myöhään keväällä. On vieläkin siinä samassa kukkaryhmäpurkissa ja samassa mullassakin mihin olen laittanut muitakin kukkia ja siirtänyt tuon yllä mainitun orkidean erilleen.

Koko se laaja ruukku on ollut kesän ulkona ja otin sen vasta pari viikkoa sitten sisälle ja leikkasin amarylliksen pitkät kuoleutumassa olevat lehdet pois. Jo viikon sisälle se alkoi tekemään siihen kukan vartta. Katsotaan minkä kokoinen kukka siihen nyt tulee, se keväinen kukka oli ihan normaalin kokoinen kolmikukkainen varsi.

Mitenkäs Alman amaryllis voi? Siinä meidän amarylliksessä on 80 cm korkea kukkavarsi ja juuri alkaa punaista siinä nupussa näkyä joten avautuu nimenomaan jouluksi! Aika mukavaa että on tuollainen kiitollinen kasvi.

Orkidea taas puolestaan työntää vielä yhden kukkavarren ja siinä on nyt nuput. Sen alimmat kaksi kerrosta lehdistä ovat kuitenkin kuoleutumassa ja ajattelen että olisinko jotenkin väärin sitä hoitanut vai onko se niin että ajan mittaan alimmat lehdet vanhimpina kuitenkin kuoleutuvat ihan vanhuuttaankin. Tietääkö Alma?

Ihanaa, kun orkideasi kukkii! Minulla ei vieläkään. Niitä lehtiä kuoli aina kukinnankin aikana yksi silloin tällöin, joten ei huolta sinulla. Amaryllis kasvoi hurjasti ja teki pitkät lehdet. Mutta se kasvoi vinoon ja juuri eilen leikkasin sipulin paljaaksi. Jouluksi ei taida kukkaa tulla!

Kiitollinen amaryllis työntää vielä toisenkin kukkavarren joten joskus kuukauden kuluttua kukkii vielä uudestaan. Kovasti kehumani orkideakin pääsi samaan kuvaan.



[img][/img]

Aivan upeita ovat molemmat kukkivat kasvisi! Meille ei taida tulla orkideoihin enää kukkia, kun sopivan valoisa ikkuna puuttuu. Ne työntävät nyt varsia, mutta nuput eivät kehity.

Nyt on alettava suunnittelemaan jo sellaista kukkien hoitopäivää että vaihtaa niihin mullat, ja leikkelee niitä pienemmiksi.
Vanha kansa on sanonut että se pitäisi tehdä nousevan kuun tai täysikuun aikana helmikuun lopulla. Mulle kyllä pitää olla lämmin aurinkoinen päivä että pystyn tekemään sen ulkona. Vain yksi pelargonia on kuollut talven aikana mutta ne ovat oikein rumia rotjakkeita (yläkerran pöydällä missä ei niitä kyllä juuri katsellakaan). Nyt ne kyllä työntävät versoja jo joten on aika hoitaa ne kasvukuntoon ja ottaa niistä oksiakin.

Onhan niitä sellaisiakin kukkia joihin ei tarvitse vaihtaa multaa läheskään joka vuosi ja kun viime vuonna vaihdoin, niin tänä vuonna pääsen helpolla. Fiikukselle en oikein tiedä mitä tekisin kun on liian iso jo. Ulos ainakin laitan sen kesäksi.

Joo, nyt alkavat kukka-asiat kiinnostaa. Sain tänään vanhemmiltani orkidean. Oli jonkun sortin merkkipäivä.
Ei saa kuulemma kastella kuin kerran viikossa. Selvä, en kastele. On vaan niin kaunis. Ehkä saan elämään
vielä sittenkin, kun siirrän Viroon.
Toinen, jonka aion taas siirtää kesäksi maalle on tuo viuhkapalmu. Kävi siellä jo viimekesänä tutustumassa.
On vähän heikossa hapessa. Uudet versot tahtovat kuolla. Mutta yritän nyt kuitenkin pitää hengissä.
Siellä Virossa yläkerrassa oli omassa elementissään. En tiedä mikä häntä niin virkisti vai oliko vaan nuori ja
yritteliäs. No on vielä hengissä ja pääsee keväällä takaisin sinne toiseen paikkaan.

Tänään oli sopivan lämmin päivä viedä kukkia ulos ja vaihtaa niihin multaa. Yläkerran kukkiin en vielä koskenut mutta alakerran kukat ovat sekä leikeltyjä pienemmiksi että multa niihin vaihdettu. Uusia versojakin ruukkuihin joita pitää nyt sitten muistaa pitää kosteina ja ovat keittiön ikkunalaudalla sen vuoksi. Vain osa kukista on sellaisia ikuisuuskukkia jotka voivat olla kuinka vanhoja hyvänsä ja useimmat niistä sellaisia ei kukkivia. Muita on toisinaan uusittava. Mitään hirveitä määriä kukkia en edes halua kun on niissä kastelemista talvisinkin.

Kiertelin vähän tontilla koirien kanssa. Raparperi työntää jo pienenpientä punaista alkua juurista, niissä mustaherukkapensaissa jotka ovat navetan takana aurinkoisessa ja aika suojaisassa paikassa tuulilta on isot lehtialkiot. Siellä lämpimässä oli myös sellaista uutta ruohoa että koirat söivät niitä innoissaan. Pääsiäisliljoissa on 15 cm lehdet.
Ojjoj, kyllä siellä työsarkaa tuolla ulkona nyt on ja hyvä että pystytään aikaisin jo jotain tekemään.
Perunatkin pitää ostaa jo ihan nyt itämään vaikka taidetaankin laittaa ne nyt uuteen paikkaan kasvamaan ja siihen entiseen vaikkapa herneitä että hoitaa sitä maata samalla kuntoon.

Sadeca, sinusta tulee ihan mieleen Frederika Runeberg, kun olet niin ahkera Hänhän oli tiettävästi myös sellainen rouva, joka kasvatti niin hyöty- kuin ruukkukasvejakin, säilöi ja hillosi, tuunasi, puunasi ja ompeli, ja ehtipä vielä kirjoittelemaankin.

Tänään sattuimoisin juttelimme äitini kanssa ruukkukukista ja niiden hyvinkin venyvästä elinkaaresta. Se elämähän saattaa olla jopa satojakin vuosia, jos kukasta otetaan pistokkaita, taikka siemeniäkin uusiksi kasveiksi. Ihan noin pitkäikäisiä kasveja meillä ei ole, mutta äidilläni on minulta vajaa 10v. sitten saatu nukkumatti, jonka emokasvin minä puolestani olin jostakin "pihistänyt" reilu 10v. sitä ennen.
minulla oli vielä kaksi vuotta sitten amatsoninlilja, jonka emokasvin kaivoin jostakin roskiksesta kaksikymmentä vuotta aiemmin. Se teki sivusipuleita paljon, ja jaoin niistä tuttaville, mutta lopulta oma kasvini sai jonkin taudin tai paleltui aiemmassa muutossa, kun oli liki 30 astetta pakkasta, ja hetken ulkoilmassa kuljetettiin. Tuon kokemuksen jälkeen se kuoletti uudet lehdet heti. Kyse ei ollut kukinta-ajasta, sillä se kukki aina samalla kun teki uusia upeita lehtiä, eikä kuolettanut niitä.

Oi että minun kasvini ovat surkeassa jamassa! Niille pitäisi kai multa vaihtaa, mutta ehkä suurin syy niiden väsähtäneisyyteen on meidän asuntomme ikkunat, jotka antavat vääriin ilmansuuntiin

Tuota Nukkumattia oululaisen äiti oikein huolella hoiteli ja tykkäsi siitä, puhuttiin usein puhelimessa siitä. Minä en edes tiedä mikä kukka se on!
Tässä kerran luin eräästä lehdestä että jollakin oli yli 70 vuotta vanha pelargonia, oikein vanhanaikaista sorttia ja olikohan se jo neljännellä sukupolvella menossa, juuri siten että siitä oli aina otettu niitä oksia ja kasvatettu uusia. Se oli kuulemma hyvin ahkera kukkimaan vaikka sen kukat eivät olleet yhtä isoja kuin näissä nykyisissä.

Sääli tosiaan sitä Amatsoninliljaa, ehkäpä jollakin niistä jotka saivat sipuleita, olisi puolestaan sinulle sipuli? Muutenkin liljat olisivat aika mielenkiintoisia kukkia.
Meilläkin on sellaiset ikkunat missä voi pitää kukkia vähän väärissä suunnissa ja se rajoittaa sitä millaisia kukkia voi pitää. Ei se niin nuukaa, kunhan ovat edes vihreitä,,, Tosiasiassa olen aika laiska niiden suhteen ja oikein ranttuja hoidettavia en edes halua. Minulta saattaa ihan hyvin venähtää se kastelunvälikin liian pitkäksi ja jos eivät yhtään kuivahtamista siedä, niin ei ne meillä pärjää.