Nuo kosteikkosuppilot juuri jätin viime vuonna metsään, koska näyttivät vähän epäilyttäviltä värinsä puolesta.
Varsi oli erittäin oranssi ja niinkuin luulin, niin kaikki värikkäät sienet ovat myrkyllisiä.
No nyt minäkin olen viisaampi. Käyn katsomassa ovatko minun kosteikkosienet tulleet takaisin. Muistan paikan hyvin.
Ehkä kuitenkin odotan, jos hirveät hirvikärpäset kuolisivat sukupuuttoon.
Sitäodotellessa..

Kävin tänään vielä kerran tänä syksynä poimimassa sieniä Suomen metsistä. Tällä kertaa kiertelin maastossa yksin ja kuljin melko reippaan taipaleen. Sieniä sain niin paljon, että varmasti riittää koko talveksi ja ensi syksyynkin saakka.

Kävin myös minulle entuudestaan tuntemattomassa metsässä, jossa oli runsaasti sieniä. Metsä oli harvinaisen hoitamaton ja siellä oli paljon tuulen kaatamia ja moottorisahalla kaadettuja puita, jotka olivat varmasti jo vuosikausia mädäntyneet pinoissa. Yhtäkkiä luokseni ryntäsi haukkuva suhteellisen pienkokoinen koira, joka ei kutenkaan uskaltanut kutsustani huolimatta tulla ihan lähelle. Sitten ilmestyi toinen samanrotuinen peni, joka oli hieman rohkeampi. Koirien emäntäkin, keski-ikäinen täti-ihminen, ilmaantui muutaman kymmenen metrin päähän. Yritin avata muutaman kerran keskustelun koirista, mutta hän ei ollut kuulevinaankaan, kutsui vain koiria luokseen. Sitten luokseni juoksi kolmas pieni eri rotua oleva koira, joka hyppi vasten reittäni ja pyrki suukottelemaan. Puhuttelin taas tuota naista ja kehuin pienintä koiraa rohkeaksi. Siihen hän vastasi tylysti: "Koirat ovat tottuneet liikkumaan täällä, koska tämä on heidän kotipihansa". Koska olimme keskellä ryteikköistä metsää, kysäisin, että onko tämä heidän kotipihansa. Yhtä tyly vastaus kuului:" Meillä on talo tuossa suunnassa metsän reunassa". Että silleen.

Sitten naisen seuraan liittyi toinen madame, jolla oli vähän suurempi koira. Ensimmäisellä naisella oli kädessään läpinäkyä pieni muovipussi, jossa saattoi olla kaksi kanttarellia. Ryhdyin jatkamaan kaikessa rauhassa sienien poimimista, vaikka mieleni teki kysäistä, kenen metsässä hekin poimivat sieniä ja ulkoiluttavat koiriaan, kun metsä näkyy olevan niin hoitamatonkin. Halusin vielä lisätä, että he voivat aivan hyvin poimia sieniä jokamiehen oikeudella, mutten viitsinyt. Myöhemmin hiukan kadutti, kun en valistanut heitä. Naiset jäivät tuijottamaan kirein ilmein puuhasteluani, mutta eivät puhuneet enää mitään. En tiedä, kuinka kauan he katselivat touhujani ja kun olin poiminut kaikki sienet siitä kohden, niin jatkoin matkaani vielä syvemmälle metsään.

Suomessa on varsin yleistä, että ihmiset omivat itselleen muiden mailla olevia marja- ja sienipaikkoja sekä hyviä kalan- ja ravunpyyntipaikkoja. Kotipihaksi tuota metsää ei voinut parhaalla tahdollaankaan kuvitella, koska taloja ei ollut mailla eikä halmeilla.

Olen kuullut vastaavia kertomuksia. Kyllä pihapiiri on sellainen, että sen erottaa selvästi ja sinne ei saa mennä. Toisen maille taas saa mennä luonnon herkkuja hakemaan, mutta aina pitää muistaa kunnioittaa toisen omaisuutta (itse metsäalaa) ja käyttäytyä nätisti.. vaikkapa sitten kehua koiria

Nokkonen

""Kaikista luonnonvaraisista kasveistamme ruokakasvina tärkein, koska se kasvaa kaikkialla, se on hyvänmakuinen, helppokäyttöinen, siihen ei kyllästy, siinä ei ole sivumakuja, sen ensimmäinen sato on kerättävissä varhain keväällä, jolloin tuoreravinnon sato on niukin ja sen ravinto-arvo on suuri. Nokkonen on kaikista vihanneskasveista ravintopitoisin ja terveellisin. Nokkonen on kaloriarvoltaan samanarvoinen kuin peruna, kaksi kertaa ravitsevampi kuin porkkana ja lähes kolme kertaa viljeltyä pinaattia parempi. Siinä on 15 % hiilihydraatteja, 5,5 % valkuaisaineita, 0,6 % rasvaa ja 2,3 % kivennäissuoloja (Fe, K, Ca, Mg jne.).[2]

Nokkonen on piipitoisuudeltaan 60-kertainen lehtisalaattiin verrattuna, C-vitamiinipitoisuudeltaan viisinkertainen appelsiiniin verrattuna, rautapitoisuudeltaan seitsenkertainen pinaattiin ja kalsiumpitoisuudeltaan kolminkertainen maitoon verrattuna. Nokkosta ei tarvitse ryöpätä pinaatin tavoin. Nokkonen kannattaa kerätä aurinkoisella ilmalla vähätyppisestä maasta (eli ei kompostin tai vastaavan vierestä). Nokkonen puhdistaa verta, lisää virtsaneritystä (eli munuaisten toimintaa), vähentää anemiaa, laskee verenpainetta ja verensokeria, edistää suoliston toimintaa ja pintaverenkiertoa, auttaa yliherkkyysreaktioissa ja poistaa raskasmetalleja."

Minä nautin tuossa juuri luonnonantimia iltapalaksi. Tein korvasienistä muhennoksen, johon laitoin sipulihaketta ja pikkuisen pekonia. Muhennoksen laitoin ruisleivän päälliseksi, kylkeen kirsikkatomaatteja. Huokaisin ennen ensimmäistä suupalaa, ja huokailen tässä jälkeenkin.. oli se niin ihanaa!!

Korvasienimuhennos on ehdottomasti sienimuhennosten aatelia. Sieni pitää kuitenkin ryöpätä kahteen kertaan ja huuhdella senkin jälkeen kylmällä vedellä varmistuakseen siitä, että kaikki myrkyllisyys sienestä on hävinnyt kokonaan. Harmittaa, kun ei ole aikaa lähteä keväiseen sienimetsään, sillä toinen herkullinen kevätsieni huhtasieni odottaa myös poimijaansa. Niitä kasvaa samanlaisilla paikoilla kuin korvasieniäkin, mutta myöskin nurmikoilla. Huhtasieni ei ole myrkyllinen ja voissa paistettuna sen maku on miltei vailla vertaa. Kun osuu oikealle paikalle, niin huhtasieniä saattaa olla paljonkin ja niitä kannattaa kuivata vaikkapa varastoon seuraaviksi vuosiksi, sillä se on esiintymiseltään ja esiintymispaikoiltaan suhteellisen oikullinen.

Vaikka huhtasieni, etenkin kartiohuhtasieni on erityisen helppo erottaa korvasienestä, niin silti kannattaa olla tarkkana, ettei erehdy korvasientä huhtasieneksi luulemaan.

Muoks.
Löysin vähän lisää tietoutta huhtasienestä täältä .

Huhtasieniä en ole koskaan päässyt maistamaan, mutta haaveilen edelleen siitä, että niitä joskus vielä löydän.

Piti jättää eilistä muhennosta annos tälle päivälle.. mutta niin vain kävi, että hotkin sen lopunkin Tytär maistoi rohkeasti, eikä heti ainakaan tyrmännyt. Korvasienihän ei tarvitse mausteeksi kuin sipulia, hieman mustapippuria ja suolaa. Pekoni kyllä erästi makua kivasti, mutta sitä saa laittaa vain rippusen.

Tänään kävimme toisen kerran sienestämässä tälle keväälle. Aika meni pääasiassa ajellessa, kun emme maakunnnan hakkuualueita tiedä, emmekä muutenkaan oikein seutua tunne tietääksemme mistä sienipaikat löytyvät. Ison kaupungin ympäristössä joutuu kulkemaan kauaskin, jos meinaa jotakin löytää. Yhdeltä hakkuuaukealta sitten saimme muhennossienet, mutta muita sopivia paikkoja ei edes löytynyt. Nautimme sitten eväitä lasten kanssa ja kivaa oli muuten. Täytyy varmaan katsella google-mapsista missä olisi parisen vuotta sitten hakattu puustoa, ja kokeilla taas uudestaan. Kausi on niin lyhyt, että pakkaseenkin noita kevään sieniherkkuja olisi kiva saada.

Nyt olisi kuusen kerkkien keräilyaika. Säilyvät kuulemma sellaisenaankin pakastettuina. Tuota luonnonvaraa meillä ainakin riittää kuusiaidassamme, miljoonia kuusenkerkkiä.

http://kerkka.vuodatus.net/blog/150810

Laitanpa tähän vielä tämänkin linkin, joku voisi toisinaan mielellään selailla tätäkin sivustoa. Usein on niin että kun jostain tietoa tarvitsee niin sitten sitä ei muista mistä mitäkin on lukenut, onko linkin tallentanut eikä sitäkään millä termillä sitä edes googlella löytäisi. Sen vuoksi on aika hyvä olla tällainen ketju, koska jos sinne muistaa laittaa linkin, niin täältähän ne sitten löytyvät.

http://www.yrttitarha.fi/index.html

Kuusenkerkistä saa myös mainiota juomaa siman tapaan valmistamalla kuohuviinin alkoholittomaksi vaihtoehdoksi. Jos on tiedossa esimerkiksi ylioppilasjuhlia tai muita kevään ja alkukesän juhlia, niin suosittelen. Vähällä vaivalla saa hyvän mielen, kun juomaa kehutaan oivallisena ratkaisuna heille, jotka eivät halua tai voi nauttia alkoholia.

Kuusenkerkkä on myös loistava mauste riistan tai muun lihan kastiketta valmistettaessa. Kuusenkerkkäkastike sopii erinomaisesti myös graavatun tai savustetun kalan kanssa. Miksei myös muidenkin kalaruokien kanssa.

Tulin Saarijärveltä, ja kävin isän ja äidin luona mökillä. Äiti haki korvasieniä pussillisen. Eivät itse voi syödä.
Jäi siis pussi minulle. Pelottaa vähän. Keitän moneen kertaan ja sitten teen siitä ateriaa.
Jos minusta ei sitten kuulu, niin korvasieni vei mennessään.