Eikös se Manserock myös ansaitse oman ketjunsa. Tämän otsikon allehan mahtuu siis pelkästään hyvää musiikkia. Koska nyt on hieno alkukesän päivä ja mitä ilmeisimmin on tulossa meille kaikille pitkä kuuma kesä niin aloitetaanpa ketju sillä. Tästähän tulee väkisinkin hyvälle tuulelle.

Olet ihan oikeassa.. ja Manserock aiheena jäi valitettavasti kesken edellisellä foorumilla. Syynä se, että kun yritin kirjoittaa Juicesta, alkoi minua itkettää.

Kolmaskin suuri Mansesta löytyy, eli Eput.

Nuo edelliset artistit ovat jättäneet lähtemättömän jäljen koko suomalaiseen musiikkimaailmaan. En liene kovin väärässä, jos väitän Juhani Leskisen ja Martti Syrjän olevan suuria romantikkoja? Tekstit ovat myös uskomattoman oivaltavia, onhan Martin äiti runoilija Kirsi Kunnas ja isä kirjailija Jaakko Syrjä.

Nämä herrat tekivät nuoreen mieheen joitakin vuosia tämän alkuaikojen opettelun jälkeen melkoisen vaikutuksen. Eipä silti, tässäkin kappaleessa oli jo havaittavissa yritystä poiketa sovinnaisesta tyylistä. Nuo herra taitavat edelleenkin musisoida, mutta aika on kyllä näissä uudemmissa versioissa haalistanut nuoruuden innon sävyt.

En ollut aiemmin moisesta kuullutkaan, Urpo. Tosiasia muuten on, että harva musiikintekijä jaksaa enää vanhempana samaan malliin, ja taitaapa olla niin asiat meillä musiikin kuluttajillakin.

Nämä herrat jaksavat vielä tänä kesänä Suomessa.

Anteeksi että nyt sekaannnun mutta...mitä tekemistä brittiläisellä King Grimsonilla ja amerikkaisella Lynyrd Skynyrd bändeillä on tekemistä Manserockin kanssa? Yritin jo heivata ne tuonne toiseen ketjuun mutta en osannut. Voisitko Alma....? Ei nyt sentään heti aleta häpäisemään Manserokin ketjua joillain ulkomaan elävillä.

Herranjee..

No ei se minultakaan onnistunut.. siirto siis. Mutta vastauksena kysymykseesi: epäilen Lynyrd Skynyrdin käyneen joskus Mansessa

Tämä kai lasketaan ilman muuta kuuluvaksi Manserockiin? Eikös se Tampere ollutkin joku Nokian esikaupunki, vai miten se oli? Hengeltään yksi Suomen kaikkien aikojen kovimmista rock jätkistä. Kari Peitsamo. Jee jee

Nyt liikutaaan tuolla Manserokin "periferiassa...". Mutta MIKKO SAARELA on nimi jota ilman manserokki ei olisi samaa kuin se on. Hän oli Eppu Normaalin ensimmäinen basisti mutta myös ensimmäinen sanoittaja, Martti Syrjä alkoi sanoittaa vasta Mikon häivyttyä Tampereelta muualee opiskelemaan, mutta teki vielä senkin jälkeen Epuille sanoja. Tämän jälkeen hän liittyi Freud, Marx, Engels ja Jungin alkuperäiskokoonpanoon ja oli myöskin Freukkareiden ensimmäinen sanoittaja kunnes Pekka Myllykoski alkoi tehdä tekstejä tosissaan. Saarelan luonne on musiikin suhteen ollut aika lailla ailahteleva, punk, kantri ja sen jälkeen cajun/zydeco.

Tästä viimemanitusta Saarelan bändin U-Bayoun mainio, maanläheinen ja humanistinen tulkinta Chuck Berryn "Promised Land"-kappaleesta. Ja sanat tietenkin maestron itsensä.

Aivan loistava veto Taunolta Manserock ketjuun! Mikko Saarelaa ei tietenkään voi tästä unohtaa. Minä muistan Saarelan erityisesti tästä teoksesta.

Tässä vielä malliksi vähän Mikko Saarelan sanoittamaa Eppu Normaalia. Mikko taisi olla ainoa oikea punkkari Eppu Normaalissa.

Kokeilen siirtää arvosteluni musikaalista "Vuonna 85" tänne, Manserockista kun puhutaan.

Vuonna 85 on musikaali, jonka tarinaa kuljettavat ajanmukaisen musiikkinsa myötä Eppu Normaali, Juice Leskinen ja Popeda - kaikki Manserokin kiintotähtiä, jotka edelleenkin valaisevat tavallisten suomalaisten elämänpolkuja.

Tarina alkaa, kun Tommi kohtaa Karoliinan, joka sittemmin katoaa ennen aamunkoittoa, mutta löytyy uudestaan, - Tommin parhaan ystävän Paulin luota...
14 päivää ja yötä ihmiskohtalot nivoutuvat toisiinsa, kunnes koittaa se viimeinen: 15. yö.

Kertomus ja tapahtumat kuvaavat mielestäni erittäin hyvin 80- luvun meininkiä, sen ilmiöitä ja arvoja, myös hieman vanhempaankin polveen katsoen. Ehkä elämä ei ollut yksinkertaisempaa, mutta jotakin helppoutta siinä tuon näytelmän kautta muistin itsekin olleen.. vai lieneekö tunteeni vain nostalgisointia..
Tarinan käänteitä en paljastele, se olisi melkein itse nähtävä.

Näytelmän käsikirjoitusta (Heikki Syrjä, Riku Suokas) on moitittu arvosteluissa hivenen "ohueksi". Sitä se minunkin mielestäni oli, mutta hyvä niin sillä musiikki sai pääosan ja näytelmä on sitä kautta suuri kunnianosoitus Manserokin mestareille! Heistä tuonnempana...

Näyttämö ja lavastus

Tampereen Työväen Teatterissa käynti oli minulle ensimmäinen, ei teatterikäynti vaan juuri kyseisessä teatterissa näytelmän katsominen.
Lavastaja Hannu Lindholm on tehnyt mestarityön tässä esityksessä, ja siitä haltioituneet kiitokset!
Teatterin suuren näyttämön kaikki mahdollisuudet oli käytetty kiitettävästi ja taidolla, kattoa myöten.. Lavan sivuilta työntyvät elementit olivat varsin vaikuttavia: (K)Alabama- ravintola, kerrostalo ja sen sisäänkäynnin tiilinen elementti.. Lavan etureunasta nousi näytelmän loppupuolella kellariin rakennetut asuinhuoneistot... Näyttämön takaseinän valokankaan takaa paljastui Lokomon tehdas rälläköiden kanssa heiluvine duunareineen!

Kun lavalle ajoivat vanha poliisi- Saab ja karvanoppa- Datsun, oli kärykin herkästi aistittavissa...
Miltäs se sitten tuntui, kun Hämeensillan kivipatsaat kävelivät keskelle näytelmää?

Nautin kaiken tuon näkemisestä ihan suunnattomasti. Vaikka kuinka lavastajan tietäisi olevan oman alansa ammattilainen, niin silti tuollainen luovuus ja mielikuvituksen käyttö on hämmästyttävää.