Tähän ketjuun voimme kirjoittaa kummallisia suomen-, viron- ja ruotsinkielisiä sanoja.
Siia ketti võime kirjutada imelikuid sõnu soome, eesti ja rootsi keeles.

Ketjun aloittajana otan oikeudekseni kirjoittaa ensimmäisen sanan:

taliköhnärokahtuma - ei tuo paljon kummempi ole vierasperäiseltä kieliasultaankaan seborrooinen ekseema http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00245

Lisäys: alma oli kirjoittanut tänne vapaisiin aiheisiin kohtaan minun kotikaupunkini hienon viestin. En huomannut sitä ennen tämän viestini lähettämistä, joten lukekaa sekin.

Heh Urpo, olisi nyt edes ieti miettiä näitä....

Onhan niitä sanoja.. tämä ei ole pitkä, mutta olen aina inhonnut sitä, koska se kuulostaa rumalta: häpykarvoitus. Tommy Tabermann kuvasi samaa sanalla "pohjauntuva".

Kuka tietää, mitä vironkielinen sana mulguauk tarkoittaa? Tai kullipoeg?

Haukanpoikanen taitaa se jälkimmäinen olla, mutta edellisestä en menisi takuuseen.. kuulostaa kamalalta!!

Mulguauk on minullekin varsin tuntematon sana. Mulg on reikä ja auk on myös reikä tai aukko. Toisin sanoen tuntuu kuin sana tarkoittaisi reiässä olevaa aukkoa tai reikää. Reiän reikä? Eikös vain olekin nerokas suomennos?

Leipäläpi.. siis suu?

Mulguauk on peltojen tai niittyjen välisen kujan tai peltoaukean aidan veräjä.

No jopas jotain, minä kun olisin arvellut kylmiltään että se muguauk on synonyymi entisen finestglobenin kansainväliselle verkkolehdelle

Ramol on õigus nii mulk kui auk tarkoittaa reikää. Kuid antud sõna tähendab aia- või värava-auku. Siis aitan tai portin tai veräjän reikää?
Kui nii hakata vaatama, siis tõesti kummaline sõna.

Suomalaisen suussa puhkpilliorkester maistuu vähän erikoiselta, vaikka tuo sanaa kuvaa meidänkin mielestämme ilmeikkäästi puhallinorkesteria. Suomeksihan pill tarkoittaa yleisestikin kaikkia soittimia, mutta myöskin pilliä. Suomen pilliä vastaavat virossa myös vile ja vilepill. Ehkäpä muinaisten useimpien suomalaisugrilaisten kansojen muusikoiden soitin oli jonkinlainen pilli tai torvi ja sen merkitys sitten laajeni koskemaan muitakin soittimia.

Nyt on hyvä aika tehdä pajupilli. http://www.disney.fi/DisneyVideo/summer/poca/poca_salg.html

Tässä toinen versio pajupillistä. Mitä suuremmaksi tuon kiilan veistää, sitä matalamman äänen saa aikaiseksi. Jos tuohon kiilan päällä olevaan kuoreen tekee kaksi reikää, niin saa aikaan kaksiäänisen pajupillin.



Lisäys: Küllap Maarjamaalgi pajupill või vilepill on tuttav mänguriist

Minua häiritsee ennen kaikkea suomen kielen häviäminen katukuvasta. Tuntuu karmealta, että hakemallakaan ei löydy enää ravintoloita, kahviloita jne.

Muutoinkin globalisoitumisen myötä joka paikkaan niin työelämässä kuin arkisessa elämässäkin ängetään väkisin kaiken mailman ulkomaalaisia termejä suomalaisten selkoilmaisujen tilalle.

Totta. Itämerensuomalaiset kielet ovat ilmaisuvoimaisia ja sanoja löytyisi melkeinpä mihin tarkoitukseen hyvänsä. Tosin uusien teknisten ja muiden erityissanojen suomeksi kehitteleminen ei enää taida olla kovinkaan muodikasta. Suomen kieleen suhtauduttiin hiukan vakavammin lähes kaksi sataa vuotta sitten. Kiitos äidinkieleltään ruotsia puhuvien Lönnrotin, Snellmanin, Cygnaeuksen, Runebergin, Arwidssonin, Nervanderin ja muutamien muiden.

On Suomen kieli muuttunut on ja tottakai ihan luonnollisesti kehittyy kieli kuin kieli ja yksinkertaistukset ovat siitä hyviä että ulkomaalaisellakin on mahdollisuus sitä suomea oppia. Vasta pari viikkoa sitten sain kulla että kieli-ihmiset ovat sopineet että pitää kirjoittaa; Suomen kieli. Itse opin aikoinaan että se on suomenkieli.
Vuosikymmeniä Suomen ulkopuolella asuneille on mahdottomuus muistaa ja tietää muutoksista ja on sattunut että on oikein naurattanut kun joku palstoilla tokaisee tyyliin; "kaikkihan tietävät ettei enää sanota; älkööt menkö ". Heh, eivät kaikki tiedä mutta pärjäävät tietämättäkin .

Tekniset sanat ja uusien vempainten nimet onkin viisasta pitää mahdollisimman kansainvälisinä.
Sitä en ole tullut ajatelleeksi Suomessa käydessäni onko [/b]baarit ja ravintolat[b] hävinneet, mutta kun mainitset tuon KaidePuu niin totean ettei niitä enää ole Ruotsissakaan vaikka ennen niitä helposti löytyi. Tuntemattomissa paikoissakin oli helppoa jopa auton ikkunasta arvata mitä mistäkin voi odottaa saavansa, nyt voivat olla vaikka vaatekauppoja kun niitä nimistä yrittää arvailla.

Täällä Virossakisn vasta pääsimme eroon katunimista venäjän "kirillitsa" kirjaimista. Nyt täällä esim Tallinnan valokylteissa iloitsevat "pizzeria", cafè bar ym.
Kuitenkin välillä jossain uutisissa luin, että tulee laki, jossa tämmöiset ulkomaalaiset nimet kiellettään, no hyvä se, jos tulee. Ehkä se vanha pelko kaiken ulkopuolisen kohti kannattaa!