Itämerensuomalaiset kansat käännytettiin verellä ja miekalla ikivanhasta kansanuskostaan, jossa luonnonhenget ja erilaiset jumalat olivat kansalaisille arkipäivää. Sitkeästi sirpaleita tuosta vanhasta luontouskosta on säilynyt molemmissa maissa näihin päiviin asti ja onneksi nyt näyttäisi olevan niin, että nuo vanhat uskot alkavat kiinnostaa nuoria yhä enemmän. Luontoa kunnioitettiin ja luonnossa sekä virolaisilla, että suomalaisilla oli runsaasti pyhiä paikkoja eli hiisiä. Pyhillä puilla, lehdoilla, kivillä, vuorilla ja lähteillä oli erityisen suuri merkitys. Nykyisinkin moni meistä kokee pyhyyttä enemmän metsässä kuin kirkossa. Virossa tämä luonnonusko maavald on pitänyt vielä sitkeämmin pintansa kuin Suomessa ja se on tunnustettu siellä yhdeksi viralliseksi uskonnoksi muiden joukossa ja tuoreimman valtion teettämän kyselyn perusteella tuota luonnonuskoa harjoittaa 11 % viron kansasta. http://www.maavald.ee/.
Sekä Suomessa, että Virossa vuoden tärkeimpiin päiviin luontouskon mukaan kuuluivat auringonkiertoon liittyvät tasaus- ja seisauspäivät. Tämä parhaillaan meneillään oleva kevätpäiväntasaus, jonka aikaan päivä ja yö ovat suunnilleen yhtä pitkät kaikkialla maapallolla, on siis merkittävä juhlapyhä. Suomessa luonnonuskojärjestö Taivaannaula http://www.taivaannaula.org/ pyrkii elähdyttämään tätä itämerensuomalaisten kansojen ikivanhaa maailmankatsomusta. Suomessa maavald-uskoa kutsutaan suomenuskoksi ja sillä on selviä yhtälaisia piirteitä muidenkin kuin Viron suomensukuisten kansojen kanssa.
Pääsivu 
Galleria 
