Paistoin tuossa äskettäin Puruveden muikkuja. Muikku (rääbis eesti keeles) on lähinnä sisävesien kala, mutta sitä on myös jonkin verran Itämeren vähäsuolaisimmilla alueilla. Ruotsissa asuessani muikkua sai ainakin eräästä pienestä kalakaupasta Göteborgin Majornasta. Meren rannalla asuvat pitävät yleensä enemmän monipuolisesta silakasta (räim) ja Sisä-Suomessa asuvat muikusta. Minusta tuoreena ruisjauhoissa leivitetty ja voissa paistettu muikku on maailman parhaimman makuinen kala. Muikkuhan kuuluu lohikalojen joukkoon, vaikkei sitä heti tulekaan ajatelleeksi. Muikun mätikin hakkaa myös mennen tullen kaviaarin.

Muikun sukulainen, siika, on myös hyvä kala ja se on minusta graavattuna parempaa kuin lohi. Paistettu ahven ja kuha ovat myös herkullisia kaloja. Tietenkin on eksoottisia ja suurten valtamerien kaloja, jotka ovat myös tosi hyviä. Esimerkiksi paistettu meriantura on aivan erinomaista. Savustettuna ja marinoituna ankerias on parasta.

Mulle meeldib kõige rohkem praetud rääbis. Seda on igatahes Peipsi järves, Võrtsjärves, Saadjärves ja Ülemiste järves. Aga ma ei ole Eestimaal rääbist kusakilt leidnud. Koha, siiga, ahvenad ja eriti lestat on kerge leida. Maitsevad kalad need kõik. Saaremaal süüakse kuivatadut lestat eriti peale sauna koos õllega. Võrratu suupiste.




muikku/rääbis

No tegelikult on värskelt suitsuahjust välja tulnud lest maailma parim kala!!! Aga rääbist saab vist kõige paremini, kui Peipsi järve rannikut mööda kalurikülasid sõidad, seal kohalikud küla kalamehed ikka kauplevad, siis soojal ajal. Vähemalt vanasti, ei tea, kuidas praegu.

Isän tekemät halstarimuikut!! Niitä ei voi unohtaa, vaikken ole aikoihin saanutkaan. Lohesta tykkään sen monikäyttöisyyden vuoksi, on yhtä monipuolinen kuin muikkukin. Mateesta tehty kalakeitto a´la Elsa.. njamm!! Elsa oli isäni anoppi.
Paistetut ahvenet sulavat suussa ja niitäkin voi leivittää tuolla Urpon kehumalla rukiilla. Juu, ja vielä tuo roskakala särki on makoisaa graavattuna, kokeilkaapas jos ei vielä ole tuttu.

Suutari , linask on hienonmakuinen rasvainen kala, mikäli sitä ei ole pyydystetty matalasta mutapohjaisesta lammesta tai järvestä. Noissa linkeissä on vähän toisistaan poikkeavaa informaatiota, mutta joka tapauksessa kyse on herkullisesta kalasta, joka minusta maistuu parhaiten savustettuna. Maku muistuttaa jossakin määrin ankeriasta. Kesällä (onko nyt jo syksy?) kävin naapurin kanssa usein verkkoja laskemassa ja kokemassa Karujärvellä. Se on kirkasvetinen järvi ja suutarisaaliit olivat parhaina päivinä n. 60 kiloa. Tosin verkkojakin oli neljä. Kalojen maku oli puhdas kuin auringonpaisteessa kuivunut pyykki.

Säilöin myös savusuutaria lasitölkkeihin. Keittelin marinaadiliemen ja kaadoin sen kiehuvalla vedellä desinfioituihin purkkeihin ruotoineen paloiteltujen savustettujen kalojen päälle ja sekaan panin porkkanaa, sipulia ja tilliä. Marinaadiliemi hyytyy ruodoissa olevan gelatiinin ansiosta, enkä malttanut olla avaamatta yhtä tölkkiä maistiaisiksi. Parempaa kalasäilykettä saa etsiä ja hyytynyt liemi se vasta herkkua onkin. Herahtaa ihan vesi kielelle, kun muistelen tuota makuelämystä. Lokakuussa syyslomalla sitä saa jälleen maistella.

Ostin minäkin kesällä kaupasta kalaa, joka oli nimeltään linask. Ostoksilla en vielä tiennyt mitä sitä tulikaan otettua mukaan. Kotona sitten tarkistin sanakirjasta ja suutarihan se. Maistui kyllä vähän mutaiselta, mutta silti pidin mausta. Meillä silloin vieraana ollut kokki ehdotti sitruunan puristamista kalan päälle, niin mutainen maku vähän taittui.
Ensi kesänä kokeilen sitten savustamista. Vielä ei meidän pönttö toiminut edellisen linaskin aikaan.

Minä en muista että olisin koskaan suutaria edes maistanut, ei ole sattunut kohdalle. Niin, merikaloissa on kyllä vaikka kuinka paljon herkullisia lajeja, ja vain ankeriaasta, makrillista ja sillistä en oikein välitä vaikka niitäkin kyllä syön.

Kun niitä muikkuja ja ahvenia ei täällä hevillä saa, niin niitä oikein kaiholla ajattelen välillä. Oli ne valmistettu millä tavalla hyvänsä, niin herkkuja ovat. Tietenkin myös hauki, kuha ja made ovat aivan erinomaisia kaloja noista sisävesikaloista.

Heti rannan savustamossa savustettu siika on kyllä sellaista herkkua mitä ei voi verrata kaupasta ostettuun muoviin pakattuun savusiikaan, ne ovat lähes kuin kaksi eri kalaa. Toisinaan ostan kokonaisen tuoreen lohen ja savustan itse, siitäkin tulee maukkaampi kuin se muoviin pakattu kaupassa. Olisikohan niin että savukala jotenkin on erikoisesti makua menettävä mitä kauemmin savustuksesta aikaa kuluu.

Savumuikkuja monet kehuvat, mutta minun mielestäni niistä häviää sillä tavalla se ihana muikun maku ja menee hukkaan hienot elämykset. Paistetut muikut ovat herkkuja ihan kylmänäkin popsia.

Sain eilen elämäni suurimman kalan mato-ongella. 1050 grammaa painavan lahnan. Toinen painoi 730 grammaa. leikkelin ne suuriksi paloiksi ja laitoin lohta joukkoon kattilaan, jossa oli unkarilaisen karpppikeittoliemen kuutioita, chiliä, paprikajauhetta, Unkarista tuotua paprikapyreetä ja kirsikkapaprikaa, valkosipulia, mausteita, tomaattipyreetä, valkoviiniä ja itse keitettyä ahvenlientä.

Minusta keitosta tuli hyvin paljon samanlaista kuin Unkarin kalaravintoloista saatavana oleva karppikeitto, ponty halászlé . Ei uskoisi, että lahnastakin saa hyvää, kun sen pilaa kunnolla mausteilla.

Hyvään kalaan kuuluu hyvä tarina. Jos on itse onkinut kalan se maistuu paremmalta. Itse muistelen kalareissuja ystäväni kanssa noin 15 vuotta sitten Ulricehamnin tienoilla jossa on erittäin hyvät kuhavedet. Vasta nostettu kuha jota on pitkän siiman kanssa useampi tunti soudettu on herkkua!

Valitettavasti tämä sydänystävä menehtyi syöpään kahdeksan vuotta sitten, vajaa vuosi 40-vuotispäivänsä jälkeen. Niitä kalareissuja kaipaan enkä ole sen jälkeen kalastanutkaan.

Tästä asiasta http://www.hs.fi/ruoka/artikkeli/S%C3%A4rki+on+hyv%C3%A4+ruokakala/1135267132643 olen eri mieltä. Särkeä ei syö sikakaan, ellei se ole säilötty savustamisen jälkeen purkkiin jossakin liemessä. Pahimmassa hädässä se menee graavattuna. Virossa särkeä syödään kuivattuna, mutta minulle se ei maistu edes siinä muodossa. Särki on ja jää roskakalaksi, joka pilaa vesistötkin.

Pohjoismaisen hapansilakkavaltion edustajana suosittelen täten lämpimästi Urpolle maamme uusinta villitystä: Hapansärkeä.

http://www.surstromming.se/kultur-surmort.htm

Tämä ruokalaji on ollut tavallinen omien esi-isiemme eli metsäsuomalaisten keskuudessa ammoisina joskus pari sataa vuotta sitten. Ja kun muuta ruokaa ei ollut, oli turvauduttava siihen mitä maa ja vesi tarjosi. Myös Kalle Päätalo on googlailuni mukaan jossain kirjassaan maininnut hapansärjen.

Ruotsissa erittäin arvostettu trubaduuri Stefan Sundström on myös eräänlainen amatööritason eko-viljelijä ja kirjoitti viime vuonna kirjan "Stefans lilla gröna" jossa hän jakelee tällaisia köyhän miehen niksejä tavallisille taunoille, ja eniten huomiota kirja sai paitsi nuuskan valmistusohjeista, myöskin hapansärkiresepteistään.

http://varuhuset.etc.se/sv/product/574/Stefans-Lilla-Grona

Rakas Tauno, täytyyhän sinun jo Uittoneuvoksenkin ominaisuudessa nyt lähteä särjestämään, vaikka kalakaverisi kalasteleekin nyt toisaalla. Noin herkullisia hapansärkireseptejä ei voi ohittaa.

Taas särkeä ja lahnaa tyrkytetään suomalaisille. Nyt on asialla Palmia http://yle.fi/alueet/helsinki/2011/10/huonomaineiset_sarkikalat_saapuivat_tyopaikkaruokalaan_2979397.html . Palmia pyrkii tekemään tulosta hinnalla millä hyvänsä ja nyt se syöttää lähes ilmaiseksi saamiaan roskakaloja työpaikkaruokaloissaan. Tuossa artikkelissa kerrotaan, että fine dining-ravintolat Suomessa arvostavat särkeä ja tarjoavat sitä asiakkailleen. Olisi kyllä hauska tietää, mitkä fine dining-ravintolat ovat kyseessä. Toimittajat kirjoittavat sitä, mitä heille kerrotaan, eivätkä he viitsi tarkistaa asioiden todenperäisyyttä. Olen kyllä maistanut suomalaista savustettua ja säilöttyä särkeä ja se oli ihan syötävää kuten kaikki muukin kala, joka tuolla tavoin valmistetaan. Poistetaan kalan varsinainen maku tai mauttomuus ja prosessoidaan kalan maku ihan muuksi.

Jokaisesta täysin mauttomastakin ja jopa pahanmakuisesta kalasta saadaan jollakin tavoin syötävää, jos sen alkuperäinen maku tavalla tai toisella peitetään. Rankasti maustamalla, marinoimalla, säilömällä, kuivaamalla, hapattamalla jne. Palmia näkyy yrittävän tarjota särkeä jauhettuna, mutta jos siinä ei muita kommervenkkejä käytetä, niin tuskinpa kukaan tavattomasti innostuu särjen mausta. Ainoa särkikala, joka minusta on hyvää, on suutari (linask, sotare), jos se on pyydystetty kirkkaasta ja puhtaasta järvestä. Se on rasvainen kala ja muistuttaa savustettuna maultaan ankeriasta. Olen kesäisin ollut tosi usein kokemassa verkkoja, joiden pääasiallisin tarkoitus on pyytää suutaria, joista sitten olen valmistanut yleensä savustamalla ruokaa ja kaikki, joille savusuutaria on tarjottu, ovat kiittäneet sen oivallista makua.