Jouluruoista löytyy aina jokaiselle jotakin. Karppaajilla voi olla aika yksipuolista, veikkaisin. Tuota Välimäkeä en ole edes ulkonäöltä tiennyt kuka on mutta kun on Michelin kokki niin on sitten. Merkillisesti on mennyt kunnia päähän tuosta Urpon kertomasta päätellen. Jouluruoat ovat kyllä sellaisia että pari tuntia syönnin jälkeen on ihan ventti ja tekisi mieli ottaa nokoset, vaikkei ihan tupaten ahtaisikaan mahaansa.

Riisipuuroa sekahedelmäsopan kanssa syömme vasta jouluaamuna, ja minusta se on oikein hyvää. Voisi syödä useammankin kerran vuodessa mutta eihän sitä tule tehtyä.

On se tosiaan Alman pikkumiehelle hyvä säilyttää ruoka-ajat joulunakin ja varmaan mielenkiintoista seurata mitä niistä jouluruoista hän haluaa syödä. Onhan niissä aika vahvoja makujakin eikä varmasti kaikki käy.

Tänä Jouluna herra julisti isoon ääneen: "En halua Jouluateriaa!". No, pöytään piti tulla, muttei oikein mikään tehnyt kauppaansa. Syömisistä ei tehty sen suurempaa numeroa. Viime vuonna hän muistaakseni maisteli ennakkoluulottomasti kaikkea, mitä uskalsin antaa. Olin kuitenkin nyt varautunut siihen, ettei välttämättä teeman mukainen eväs maistu, ja hommasin varalle purkkiruokaakin. Sellaista 1- 3-vuotiaille sopivaa. Perunamuusiin olen sitä sotkenut. Lisäksi tarjonnut perunamuusia porkkanalaatikolla. Karjalanpaisti pojalle maistuu yleensä, muttei nyt. Hieman harmittelen, kun en älynnyt tehdä kaalilaatikkoa josta poika tykkää, mutta on tuo lapsi kuitenkin saanut syödäkseen.

Kotikaljasta tuli hyvää. Sen pitää vain olla tosi kylmässä, jotta olisi raikas aromi. Viimeinen karjalanpiirakkapussi lähtee jakoon nyt

Noin veikkasin sen menevän ettei Alman pikkuherralle taida oikein joulusörsselit kelvata kun ne maut niissä ovat vähän omalaatuisia joihin on kasvettava. Kylläpäs sitä on tullut mässäiltyä täälläkin nyt ja niin on tosiaan viimeiset piirakat menossa.

Eräs skoonelainen nettikaverini meni Suomeen miehineen viettämään joulua appivanhempiensa luona jossain Karjalan alueella. Siunaili tuossa yöllä neljällä kielellä facebookissa että miksihän skoonelaiset eivät ole ottaneet joulutorttuja ja maksalaatikkoa jouluruokiinsa suomalaisten ruuista kun ovat niin maittavia. Anoppi oli tehnyt imellettyä perunalaatikkoakin mutta nuukaan painottaen että se ei ole alunperin karjalaista jouluruokaa vaan hämäläisiltä levinnyt perinneruoka.

Teki mieli kysyä että oliko siellä rieskaakin tarjolla, mutta en kysynyt. Minulla on jäänyt vähän epäselväksi se rieska. Kainuussahan sitä sanotaan kainuulaiseksi perinteeksi mutta miten mahtaa lopulta olla. Onkohan karjalaisillakin jotain rieskaperinnettä olemassa ja voisiko se olla jopa sieltä alunperin lähtöisin? Isänpuoleinen sukuni on itä-Suomesta ja kyllä siellä Kuhmon seudulla on ainakin ihan Venäjän rajan pinnassakin reskoja aina syöty.

Ainakin Pohjois- Karjalassa tunnetaan rieska, "rievä". Yleensä se suosituin on ohrarieska ja kakkosena perunarieska. Kainuulainen paksu, tiivis rieska on kyllä superherkullista.. olikohan se ohrasta? Ohuitakin olen maistanut, ja hyviä ovat olleet. Millaista kainuulaista rieskaa Sadeca on syönyt?

Meillä tehtiin aina hiivarieskaa, sellaista 1½ sentin vahvuista leivottaessa joka noustuaan ja paistettuna oli noin 2½-3 sentin vahvuista. Se halkaistiin sitten syödessä leveyssuunnassa pohja- ja pinta paloiksi.
Ex svedumieheni oli aivan haltioissaan sen rieskan perään ja sitä piti hänen saada joka viikko. Hän oikein pyytämällä pyysi että sitä leivottaisiin ja hänen poikansa myös. He nimittivät sen parhaaksi leiväksi mitä olivat ikinä syöneet.

Kuitenkin se rieska mitä saivat ei edes ollut parasta koska oli edellisen syksyn sadosta tehty ja ohrajauhot ovat kaikista viljoista nopeimmin vanhentuvia. Lapsuusaikoina kun niitä rieskajauhoja jauhatettiin heti paikalla puinnin jälkeen, niin NE rieskat olivat uskomaton elämys. Kylällä olikin tapana viedä "uutisrieskaa" naapureillekin jos siellä oli käyntiä. Lastenkin mukana lähetettiin rieskoja. Niitä tuli sitten vuorollaan itsekullekin sitä mukaa kun taloissa puitiin.

Täällä ei olekaan kuin kuorituista ohrista tehtyjä ohrajauhoja ja rieskoista tulee hyviä leipiä muttei rieskoja siinä merkityksessä mitä arinalla puu-uunissa paistetuista oikeista rieskajauhoista tuli.
Oikeissa rieskajauhoissa on sekaisin eri karkeuksia ja osa täysjyväohraa. Suomessa käydessäni olen joskus niitä saanut Kainuusta ostettuakin vaikka ne on melkein erikoispaikoista pitänyt hakea. Siltikin, eihän ne enää taida sitä todellista luomua olla mitä kymmeniä vuosia sitten ja sähköuuni on eri asia kuin se arina.

Niin, liemenä niissä rieskoissa sai käyttää melkein mitä vain. Juuston heraa, piimää, kurria, vahvempaa maitoa tai jopa vettä ja kaikki antoivat oman säväyksensä rieskoille ja kaikki laadut olivat namnam.

Juuri tuon paksuista rieskaa olen Kainuussa herkutellen saanut. Se oli tiivistä ja "kovaa". Pohjois- Karjalassa on muistaakseni enemmän ilmaa, siis rieska on pehmeämpää. Molemmissa maakunnissa tehdään vielä sellaista ohuenohutta lättyä, jollaista sitten täällä Pirkanmaalla paikalliset leipomot nimittävät "Lapinrieskaksi".

Ei liity syömiseen, vaikka syötävistä onkin kyse:
Laitoin Joulun alla koristenauhan avulla appelsiineja roikkumaan katosta. Työnsin niihin kuivattuja neilikoita. Tarkoitus oli saada tietynlaista tuoksua ilmaan. No, eka iltana neilikat suorastaan löyhkäsivät, sehän on aika väkevä mauste. Välipäivinä ei juuri mitään tuoksua tuntunut, mutta tänään parin tunnin ulkoilulta tullessa kotiovella oli suloinen appelsiinin tuoksu