En nyt jaksa näin pitkää ketjua selata nähdäkseni olenko laittanut tänne itse keksimäni lihapiirakoiden ohjeen. Nykyisinhän ne lihapiirakat eivät ole kuin ennenmuinoin ja keittokirjojen ohjeellakin kun tekee, niin niistä tulee sellaisia kuin pullaan olisi kaivettu riisiä ja joku lihanmurunen. Alle 30-vuotias tuskin edes on koskaan oikeita lihapiirakoita koskaan maistanutkaan. No joo, kuulemma Hanna Partasen piirakat Kuopion torilla ovat vielä entisenlaisia.
Yli kymmenen vuotta sitten kehittelin tämän ohjeen ja se toimii hyvin joten laitanpa sen tänne.

Lihapiirakat à la Riitta

2 dl ohrasuurimoita (rikottuja tai kokonaisia)
2 lihaliemikuutiota
vettä

700 g jauhelihaa
(keskikokoinen sipuli)
1 lihaliemikuutio
1½ dl maitoa
valkopippuria, mustapippuria, suolaa

Päivä 1

Keitä ohrasuurimot hitaasti vahvassa lihaliemessä kypsiksi paksupohjaisessa kattilassa.
Kun siinä kuitenkin suurimoita välillä hämmennät etteivät tarttuisi pohjaan, niin samalla paistat pienoisella lämmöllä ruskistamatta jauhelihankin paistinpannussa. Mausta se valkopippurilla, ja mustapippurilla. Valkopippuria eniten, mustapippuria vain hiukan. Vähän ennen kuin paistaminen on valmis lisäät sinne hyvin hakatun sipulin. (Niin, ei niissä ollut sipulia ennenmuinoin ja siksi älä laita liikaa ja voit jättää sen poiskin. Se antaa lisämakua vaikkei valmiissa piirakoissa juuri sitä huomaa).
Lisää pannuun 1/½ dl maitoa ja murenna sinne lihaliemikuutio. Hämmennä kunnes liha on imenyt kaiken maidon.
Sitten sekoitat keskenään nuo keitetyt ohrasuurimot ja jauhelihaseoksen. Maistelet ja lisäät sinne makusi mukaan suolaa ja valkopippuria. Kansi päälle ja annat niiden jäähtyä ja maustua keskenään huoneenlämmössä. Säilytä sitä seuraavaan päivään asunnon viileimmässä paikassa, jos jääkaapissa, niin ota ajoissa ulos ettei olisi täysin kylmää.

Päivä 2

Pussi kuivahiivaa
½ litraa kevytmaitoa
1 lihaliemikuutio
1 muna
100 g sulatettua voita tai margariinia
noin 1 kg vehnäjauhoja (mielellään pieni osa siitä täysjyväjauhoa esim graham tai täysjyvävehnä)

Lämmitä osa maidosta sen verran että saat sulatettua lihaliemikuution joukkoon, lisää loppumaito ja lämmitä liemi vain hieman yli käden lämpöiseksi. Lisää sinne sulatettu jäähtynyt voi ja kananmuna. Hiiva lisätään osaan jauhoista sekoitettuna ja alustetaan taikina joka saa nousta tuplakokoonsa.
Siitä kaulitaan pöydällä noin ½ sentin vahvuinen levy ja siitä otetaan jollain laajasuisella pyöreällä muotilla tai taikinapyörällä pyöreitä levyjä joiden keskelle laitetaan iso kukkuralusikallinen täytettä, käännetään toinen puoli levystä toisen yli reunat vastakkain ja nipistellään huolellisesti yhteen. Sauma tarttuu paremmin kiinni jos pidetään vieressä vesimukia mihin kastellaan sormi ja sivellään märällä sormella levyn yhteen liitettävä reuna.

Keittämiseen käytetään mieluiten Isteriä (sianihraa mitä tähän aikaan vuodesta yleensä kaupoissa on samassa hyllyssä missä voit ja margariinit). Kookosrasvakin käy vaikka Isterissä ne ennen on keitetty. Piirakoita ei tarvitse enää pellillä nostattaa jos on joku apuna joka niitä rasvassa padassa keittää sitä mukaa kun itse leipoo. Valmiit piirakat maistuvat vielä enemmän aidoilta kun ne lämmitetään mikrossa. Niistä tulee siellä pehmeitä kuin olivat ennen, jos ei ole mikroa niin höyrytä ne. Kattilaan hiukan vettä, pienempi astia kumolleen sinne ja piirakka sen päälle ja sitten kansi.

Näin siinä nyt kävi, että kun jätti muun lihan kalaa paitsi, niin nyt alkaa jo kalankin katse syyllistää.
Olen ilmeisesti katsonut liikaa dokumentteja. Kalastaminen kuulemma köyhdyttää meret niin, että noin vuonna 2050 ei kaloja enää merissämme liiku.
Jossain takaraivossa kytee koko ajan ajatus siitä, että ei enää kalaakaan. Tähän asti on ollut helppoa, koska kalasta olen saanut ne riittävät proteiinit. Nykyään välttelen myös valkoista vehnäjauhoa. Tuntuu niin turhalta mättää sisuksiinsa sitä ainetta. Eihän tuo sisällä oikein mitään elämälle tärkeätä. Kerran viikossa kuitenkin pidän vehnäjauhopäivän. Silloin syön itseni turvoksiin pastaa ja pitsaa. Niitä kuitenkin rakastan.
Saa nähdä miltä ruokavalio alkaa lähivuosina näyttää. Paineita ei ole edes perheen puolelta. Miehen lempiruoka on Hesburgerin hampurilainen. Minun tekemät ruuat ovat kuulemma liian mausteisia.

Eilen paistoin lasten kanssa karjalanpiirakoita. Jäi yksi pussi pakkaseen laitettavaksi. Tänään sitten kokeilen italialaista täytettyä leipää, focacciaa omalla reseptillä. Alielin innoittamana

Minä leivoin noita piirakoita tänään ja myös pelastin tusinan verran jouluksi. Vaikka puuron olin jo toissapäivänä keittänyt, niin kyllä niitä karjalanpiirakoita värkätessä aikaa silti menee niin paljon että kukaan ei viitsisi jos eivät olisi niin maukkaita.

Fogaccia, kirjoitin varmaan väärin, on ihanaa. Italia on ihana, ruoka, maa ja ihmiset ovat ihania. Mutta näköjään loppujen lopuksi idiootteja. Vievät meidät muut eurooppalaiset turmioon.

Olen täällä hehkutellut sitä Italian satamaa, missä ystäväni vene lepää.
Sai sieltä viestin, että nyt on hinta noussut. Maksoi jo nyt kymmenentuhatta euroa vuodesta.
Mutta ei kuulemma riitä. Hinnat ovat nousseet. Halusivat kymmenentuhatta lisää.
Eikä käynyt tilisiirto. Piti mennä sinne Italiaan ihan perskohtaisesti. Jos olisi maksanut tilisiirrolla, niin hinta olisi ollut viis tuhatta euroa enemmän. Eli Mafia kaappasi ystäväni. Ei voinut muuta kuin mennä sinne ja maksaa käteisellä.
Nyt haluaisi viedä veneensä vaikka Kreikkaan. Mutta mitä mafia sitten tekee. Upottaa ystäväni hienon paatin.
Että tällaista. Ihminen halusi vaan itsellensä mukavat eläkepäivät. Nyt on jumissa siellä Italiassa ja maksaa koko ajan suuria summia, että vene pysyy pinnalla.

Onpa alielin eläkeläisystävällä huono tuuri.

Itse valvon tässä vielä piirakkatalkoissa. Aloitin kuorten kaulimisen kaksi tuntia sitten. Niitä tuli 70kpl, ja paistamatta on vielä kaksi pellillistä. Isot lapset jaksoivat valvoa maistiaiset, mutta lilliputti nukahti jo ennen kuin olin aloittanutkaan. Tarjoan karjalanpiirakoita aamupuuron kanssa

Pelkäsin jo, että olit aloittanut jouluruokien väsäämisen.
Tuota rankkaa tilannetta vähän pelkään ja jotenkin odotankin.
Äitini ilmoitti, että ei enää jaksa järjestää joulua isoksi kasvaneelle perheelleen. Niinpä tuli minun osakseni joulupäivä.
Olen jo tehnyt menuun, mutta en vielä mitään sen hyväksi. Tosin ajatus koko ajan muhii päässäni. Ja sitten , kun aloitan , teen koko homman kerralla.
Joulusiivous vähän tökkii. Tykkään siististä ja puhtaasta, mutta siivoaminen ei ole lempipuuhiani.
Että tällaisia jouluaatteita. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Psyykkaan itseni johonkin raivoon ja sitten vaan teen.
Että tällä tavoin joulua kohden.

Lanttulaatikko täytyy tietysti tehdä itse, mutta sen ehtii vielä. Piirakoita meni pari pussia pakkaseen taas. Siellä onkin aika täyttä, kun meillä on tuo talon pakastin käytössä. Pikkuinen ja ikioma arkkupakastin ei sovi oikein minnekään ja tämä talon pakastin on yhteydessä jääkaappiin. Sitä ei edes saa pois päältä jos ei halua lämmittää samalla jääkaappia. Erikoinen kaappiratkaisu mielestäni, vaikka systeemi näyttää kohtuullisen uudelta.
Täytyy syödä vanhoja pakasteita nyt pois, niin saa Jouluruokia tilalle.

Nyt on sitten kotona tehtyjä lihapulliakin joululautaselle pakkasessa ja mahoissamme tietysti.
Totta on että pakastimet tahtovat täyttyä liikaakin joulun aikaan ja tein jo viikolla yhdestä pussillisesta marjoja sitruunahapon avulla tuoremehuakin että tulisi enemmän tilaa.

Toissapäivänä löysin yhden ainoan lantun joten pitää hakea jonain päivänä lisää ennenkuin kannattaa lanttulaatikkoa väsätä.

Tuota aloin tässä jahkailemaan kun sain fb-kaverilta vihjeen.

http://www.savusampo.fi/

Jääkaappimme on pian pari vuosikymmentä vanha joten siinähän sille käyttöä olisi. Aika näpsäkältä vaikuttaa mutta toisaalta kuinka paljon sille oikein käyttöä olisi ja mitä muuta kuin kalaa sitä voisi kylmäsavustaa? Juustoa?

No mutta poronlihaa esimerkiksi, kylmäsavustettu porohan on mitä suurinta herkkua! Ihanaa, että myös kotisavustajille on erilaisia apulaitteita. Sellainen kertakäyttöinen savupönttö taisi jo olla markkinoilla, ellen väärin muista.

Tänään olemme paistaneet pipareita lasten kanssa. Jälkilämpöön laitoin liha-makaronilaatikon, pääsee huomenna sitten lämmittelemällä tältä päivältä jäänyttä ruokaa. Kokkaaminen on minusta aivan ihanaa ja syöminen vieläkin ihanampaa, mutta on siinä kyllä perheellisellä vaivaakin nähtävä, ellei kyseessä ole sitten joku yksinkertainen arkiruoka. Eineksistä meillä taidetaan käyttää vain pinaattilettuja ja kalapuikkoja nykyisin. Paikkaansa puolustavat nekin ruokapöydässä juuri sen helppouden takia.

On makuja, jotka sopivat erinomaisesti yhteen. Vaikkapa täysjyväsämpylät tai karjalanpiirakat vadelmamehun kanssa

Suomessa on kärsitty voipulasta n. kuukauden ajan. Nyt sitä myydään rajoitetusti, ja hinnat ovat nousseet pilviin. Lähikaupoissa en ole nähnyt voita viikkoihin, niin hinnasta en tiedä. Sellaista voimakassuolaista saa käsittääkseni helpommin.

Syynä voipulaan on kulutuksen kasvu, joka on kuluneelta vuodelta n. 30%, kun se normaalisti on parin prosentin luokkaa.

Lainaus:

Pohjois-Suomessa muutama kauppa on jo rajoittanut voin myyntiä: enintään kaksi pakettia asiakasta kohden. "Voin hinta on kovan kysynnän johdosta nousussa eri puolilla Eurooppaa", sanoo joulukuun alussa aloittanut Arla Ingmanin toimitusjohtaja Reijo Kiskola yhtiön pääkonttorissa Sipoossa. Syynä voipulaan on kulutuksen jyrkkä kasvu. Normaalisti voin myynti kasvaa Suomessa 2-3 prosenttia. Kuluvan vuoden kasvu hipoo 30:tä prosenttia! "Me teimme marraskuussa voita kaikkien aikojen ennätyksen, lähes 0,5 miljoonaa kiloa, mutta se meni puolessa päivässä. Tarjonta ei pysy kysynnän mukana", kertoo Kiskola. Suomessa valmistetaan voita yhteensä noin 45 miljoonaa kiloa vuodessa. Suomi kuluttaa itse 13-15 miljoonaa kiloa ja loput viedään, lähes kokonaan Venäjälle. Arla Ingman ei vie voita Suomesta eikä Ruotsista. Käytännössä ainoa viejä on Valio Oy.

Jouluruuat on sitten tehty ja melkein syötykin. Kaappi pullottaa kuitenkin edelleen kaikkea sitä jouluruokaa.
Niinkuin ennustin, niin viimeisen viikon sitten vain väsäsin ja väsäsin välillä siivoten.
Perhe oli kuitenkin niin otettu ruuistani, että ei enää harmita raataminen yhtään.
Poikani on aika hyvä kokki ja kriittinenkin sellainen. Olin pannut joulupöytään sitä oma tekemääni chutneytä ja raparperistä inkiväärin kanssa väännettyä hilloketta. Näitä ronkelipoikani halusi jopa kotiin mukaan. Ja nyt heidän jääkaappia tutkailtuani, ovat myös kelvanneet syötäväksi.
Se minun pojassa on erilainen piirre äitiinsä verrattuna, että ei ole yhtään vieraskorea. Sanoo mitä ajattelee.
Eli jos chutney ja raparperijuttu olivat hyviä, niin sitten olivat.