Sadeca, vaikka sähkökatkos ehkä vei jotain pois, niin kirjoituksesi oli kaunis ja koskettava.
Minäkin luulen, että ihmiset, jotka elävät jonkin toisen luontokappaleen kanssa tietävät kysymättäkin, että eläimillä on sielu - mikä se nyt sitten onkaan.
Palaan vielä siihen eiliseen Eesti-Maja tapahtumaan., jossa Mark Soosaar näytti elokuviaan Kihnulta ja Manijan saarelta.
Siellä Manijalla eletään niin luonnon ja eläinten kanssa yhteiseloa, että melkein järkytyin. Sekin mikä ilmeisesti on luonnollista eli sian lahtaaminen - näytettiin.
Yksi kohta oli tosi koskettava. M.S. kysyikin meiltä suomalaisyleisöltä ymmärsimmekö oikein mitä siinä tapahtui.
Yleisö oli kyllä vironkielentaitoista, mutta elokuvassa puhuttiin pelkästään Kihnun murretta.
No siinä päähenkilö, jonka elämää seurattiin neljä vuotta, ruokki tuttipullosta pientä vuohivauvaa.
Kohta tuli kauheasti huutava nainen pakettiauton kanssa ja syytti tuota päähenkilöä varkaaksi.
Oli kuulemma luvatta ottanut pienen kilin kotiinsa.
Nainen oli mantereelta. Toivat kuulemma vuohensa kesäksi Manijalle ja sitten syksyllä hakivat teurastettavaksi.
Eli mani puhui. Mies yritti sanoa, että näin laumasi ja kili on sairas ja minä vaan autan.
Mutta nainen raahasi pienen sairaan olennon autoonsa ja huusi ja kiroili mennessään.
Että tuollaista.
Tuo filmi oli dokumentti. Siinä kyllä mentiin aika syvälle saaren elämään. Ensin näytettiin miten kyläjuhlissa isä tanssii
pienen tyttärensä kanssa ja kateellinen isoveli itkee vieressä.
Seuraavassa otoksessa ollaan hautajaisissa. Ja taas sama pikkupoika itkee, koska isä oli tehnyt itsemurhan ja hirttänyt itsensä. Oli talvi. Manijan saarella toivotaan, että ihmiset ymmärtäisivät kuolla kesällä, koska se olisi niin paljon helpompaa.
Ymmärrätte varmaan, että olen vieläkin vähän pois tolaltani.