Hasse Walli on elellyt eri pituisia aikoja Senegalissa ja sotellut sikäläiseten muusikoiden kanssa, tehnyt levyjä yhdessä ja tuonut muusikoita Suomeenkin. Toinen suomalainen pioneeri etnisen muskiikin alalla on Sakari Kukko, joka ainakin palasi juurilleen Kainuuseen. En tiedä, onko hän vielä nykysin siellä. Tässä Walli ja hänen Asamaan-Subanna-kokoonpanonsa:

Sakari Kukko on ehdottomasti mainitsemisen arvoinen herra ja hyvä Urpo että avasit tällaisen ketjun. Piirpaukehan oli Kukon sydänlapsi 70-luvun lopulta lähtien. Itse näin juuri tämän kokoonpanon livenä muistaakseni -79 Boråsissa. Olin silloin aika lailla otettu Juha Björnisen kitaroinnista, aloitteleva progemies kun olin olevinani.



Myöhemmin näin Piirpaukkeen montakin eri kokoonpanoa mm Göteborgin Pustervikskällaressa.

Hassan Bah.

Mietiskelin tuossa vanhaa progeaikaa ja etnoa ja nimi Hassan Bah tuli mieleen sivuuttamattomana tosiasiana. Hassan soitti alun perin ruotsalaisessa Kebnekajsessa ja myöhemmin Hasse Wallin eri projekteissa sekä Piirpaukkeessa. Itse kuulin Hassanin Piirpaukkeen kanssa vuonna -85 Göteborgissa.

Väittäisin että Hassan Bah on etnon kannalta merkittävin muusikko mitä pohjolaan tulee, muut afrorumpalit joutuivat tanssimaan valkoisen miehen pillin mukaan kuten esim. Malando Gassama joka soitti Abban levyillä, Hassan toi Afrikan pohjolan progemiehille. Kebnekajse soitti alun perin ruotsalaista pelimannimusaa sähkökitaroinnilla vahvistettuna, tekivät myöhemmin täysin Afrikkalaisia projekteja Hassan Bahin ehdoilla, jonka jälkeen muutkin porolandioiden progemiehet innostuivat.

Tässä tänä vuonna taltioitua Kebnekajsea, bändi soittaa lähestulkoon alkuperäiskokoonpanossaan vieläkin. Tämä sitä alkuperäistä pelimannityyliä, ei ehkä niin etnoa kun mitä Urpo peräänkuulutti, mutta väittäisin että pohjoismaisen maailmanmusiikin juuret lähtevät tästä.

Kebnekajsesta olen pitänyt aina ja tuon edellisen videon kappale oli hienoa sovitettua pohjoismaista pelimannimusiikkia höystettynä tulisemmilla mausteilla. Etnoahan pelimannimusiikkin on siinä missä muukin etno.

Kyllä Pohjoismaissa on muitakin taitavia muusikoita, jotka ovat hakeneet vaikutteita muun maailman etnomusiikista ja tehneet musiikkia yhdessä eri kulttuureista ja erilaisista musiikkimaailmoista lähtöisin olevien muusikoiden kanssa. Yksi heistä norjalainen Jan Garbarek, jolla on ylittämätön kuulaus saksofonin soinnissaan. Ehdotonta maailman eliittiä, jonka musiikkia olen kuunnellut haltioituneena jo muutaman vuosikymmenen. Muistuttaa soitannossaan Sakari Kukkoa, mutta jos mahdollista, on vieläkin parempi. Tässä Garbarek tunnelmoi intialaisittain pakistanilaisen Khayal- laulajan Bade Fateh Ali Khanin kanssa:

Meillähän on täällä Pohjoismaissa muutakin etnistä musiikkia kuin pelimannimusiikki. Ei sovi unohtaa Norjan saamelaista hienoa muusikkoa Mari Boine Perseniä. Hän on levyttänyt myös Jan Garbarekin kanssa. Tässä Marin tunnelmallinen, mutta samalla vahva näyte saamen kielellä laulettuna:

Olen itse myös arvostanut Jan Garbarrekia hyvin paljon, jos nyt saa leikkiä besserwisseriä niin kyllä Garbarrek parempi saksofonisti on kuin Sakari Kukko, viimemainittu on mielestäni yleismuusikkona omaa luokkaansa, Garbarrekin sointu on persoonallinen, lämmin, tunteellinen, jotenkin filosofinen.

Marie Boinessa olet kanssa oikeassa, ei etnoa kaukaa tarvitse hakea.

No sittenhän minäkin olen tässä asiassa besserwisser . Yritin tuolla Garbarek-videopostauksessa hienovaraisesti vihjaista samaa.

Lisää lähietnoa:



Norrlåtar on kotoisin Tornionjokilaaksosta ja laulaa sekä ruotsiksi että meänkielellä. Bändin puhemies Hasse Alatalo on tehnyt paljon arvokasta työtä muistuttaakseen svenssoneita siitä että tässä maassa asuu alkuväestö joka ei välttämättä puhu ruotsia. Muutenkin erittäin sympaattinen etnomies joka on tehnyt paljon radio-ohjelmia ja kaivellut esiin musaa eri maailman kolkista ihmisten ihmeteltäväksi.

Tämä seuraava oli yhteen aikaan melkein radiohitti:

Menee asian viereen mutta menköön. Tämä nimittäin ei ole mitään etnoa mutta Jan Garbarrekia se on. Ei mielestäni oikeastaan jatsiakaan. Sen alkuraidan soitin joskus maailmassa melkein puhki. Siinä ei enää soiteta musiikkia, siinä luodaan tunnelma, sama kuin kannen kuvassa. Tämä kuva on mielestäni kauneimipia levykansia mitä on tehty. Jotenkin kohtalokas, vaikkei siinä tapahdu mitään. Jos tämä olisi värikuva, se olisi pilalla.



Jos Urpo olet asunut Göteborgin Hagassa, olet varmaankin käynyt Benganin levykaupassa Majornassa. Muistan vielä kun ostin tämän levyn sieltä, loka-marraskuu -78 tai -79, sää oli juuri samanlainen kuin levyn kansi. Saattoi olla tammikuukin. Ajalla ei ole merkitystä mutta säällä on.

Joo, kävin toki siellä Stigbergstorgetillahan se sijaitsi. Oli kulttilevykaupan maineessa ja siellä kävi myös joskus bänditkin soittelemassa. Tämä kaikki on off topicia, muttei se täällä haittaa.

Minulla on melko monta Jan Garbarekin levyä, mutta jostakin syystä kuuntelen maalla mielelläni tätä pakettia ja väännän volyymin vähän kovemmalle, kun hirsiseinätkin tuntuvat niin mukavasti myötäilevän saundia, jos en häiritse muita:

Tässäpä näyte tuolta Officiumilta:

Voi pojjaat kun on hienoa mussiikkiia!

Tulkaa vaan kylään Bengan on edelleenkin Stigbergstorgetilla.

Kiitos Urpo! Tuollaista saamme kuunnella tuolta naapureilta harva se päivä.
Vaikka ei onneksi ole meidän talossa, mutta kun pitävät ikkunoita auki niin kuuluu selvästi.

Romanialaista mustalaissvengiä



Tämä jengi koostuu romanialaisen kylän asukkaista, kokoonpano vaihtuu päivästä toiseen. Kylässä asuu 3000 henkeä joista n 500 ammattimuusikoita, loput kesyttävät karhuja sirkuksiin.

Petroskoilainen Santtu Karhu & Talvisovat on ainoa aunuksenkarjalan kielellä esiintyvä etnorockia soittava yhtye maailmassa.