Sittenhän se on kettujen evoluutiota tuo ihmisten lähelle tuleminen . Noin kai ne kesyt eläimet lie aikoinaan ihmisen seuraan alunperin tulleet. Yhteyttä ottamalla ja kiinnostustaan näyttämällä. Kettujahan ei enää turkin takia taideta metsästää joten ehkä ne arvelevat ihmisten olevan aika vaarattomia kumppaneita. Luonto kyllä yleensä hoitelee pois kapin avulla ihan itse kettuja kun lisääntyvät liikaa.
Sen ketun uskaltautuminen tökkäämään mansikanpoimijaa takapuoleen osoittaa kyllä uteliaisuutta ja rohkeutta ja mielestäni osoittaa halua ystäväksikin.

Esimieheni kertoi olleensa ystävän luona maalla kylässä. Kun vähän matkan päässä oli hirvi niin alkoivat puhumaan siitä. Ystävä totesi vakavissaan että hän vaihtaa ajatuksia hirvien kanssa ja puhuukin niiden kanssa. Esimieheni siihen komensi että kun hirvi on noin lähellä niin hän haluaa tuosta puhumisesta näyttöä. Ystävä teki työtä käskettyä ja päästeli hirvelle hirven kieltä kurkustaan. Hirvi kääntyi heti ja vastasi kiinteästi miestä katsellen. He siis todellakin puhelivat toisilleen vuorotellen ääneen ja hirvi saapui lähemmäksi. Esimieheni sanoi olleensa ällistyksestä sanaton.

Mitenhän näihin vesihirviöihin suhtautuisi. Ruotsillakin kun on omansa tuolla Jämtlanissa sijaitsevassa Storsjö nimisessä järvessä.
Ilman muutahan me tänne turisteja halutaan ja noille harvaan asutuille seuduille erityisesti. Siltikin. Tavan takaahan vieläkin löydetään uusia eläviä lajikkeita maapalloltamme. Miksei tällaisiakin voisi olla. Alla olevat sivustot voi siitä oikean yläkulman lipusta saada englanniksi luettavaksi, paitsi tietenkin pari silminnäkijöiden kertomusta filmiltä. Storsjö hirviöstä on olemassa si kertomuksia aina 1600-luvulta lähtien. Viimeiset silminnäkijät 1990-luvulta. Ne silminnäkijöiden kertomukset ovatkin aika mielenkiintoisia. Nyt siellä on ollut joitain vuosia kameravalvonta ja joku käärme tuossa filmissä selvästi luikertelee....

http://www.storsjoodjuret.nu/index.html

Niin siellä minä vietin kymmenisen vuotta Storsjön rannalla.
Hirviötä en kuitenkaan sattunut näkemään.
Jämtlannin museossa on kaikenlaisia pyydyksiä millä sitä on yritetty saada kiinni.

Järvi on syvä joten ei sinne kameroita saa kovin syvälle.

Yö oli jo pilkkopimeä, kun ajelin Tallinnan maantietä länteenpäin. Sadankymmenen vauhdissa ehdin juuri ja juuri havaita valokeilaan tulevan eläimen ja sitten tärähti. Ei se suuren suuri ollut. Luultavasti mäyrä. Mutta pahasti sille kuitenkin kävi. Moottoritiellä kun olin - siinä vauhdissa - niin pysähtyminen oli mahdotonta. Tässä nyt unettomana pähkäilen jäikö se ehkä kitumaan. Voi miksi sen pitikin tulla juuri minun tielleni. Olisi siellä varmaan liikkunut kovanaamojakin, joita ei olisi pahemmin hetkauttanut yksi yöllinen mäyräparka.

Kyllä se otus varmasti kuoli, ole huoleti. Ei tuollaiselle onnettomuudelle voi yhtään mitään. Mäyrät (mäger) liikkuvat öisin, samoin supikoirat (kährik) ja niitä on paljon Virossa ja tien reunoilla tapaa usein molempia autojen alle jääneinä. Molempien eläinten kannat ovat niin runsaita ja voimakkaita, etteivät autojen alle jääneet luontokappaleet heilauta niiden populaatioiden määrää mihinkään suuntaan. Yksi mäyrä asusteli meidän talomme alla maalla muutama vuosi sitten ja kävi iltamyöhään ja öisin ruokailemassa kissojen ja koirien astioilla. Molemmat otukset ovat kovin sympaattisia, mutta kuten sanoin, tuollaisille onnettomuuksille ei mitään voi. Parempi, ettei aliel huomannut koko otusta. Muuten hän olisi saattanut tehdä pimeässä paniikkijarrutuksen ja voinut itse loukkaantua.

mäyrä

supikoira

Ihmisen toiminta on vienyt elinmahdollisuudet monilta eläinlajeilta, koska luomakunnan kruunut ovat aiheuttaneet omalla toiminnallaan joidenkin eläinlajien sukupuuttoon kuolemisen. Toki eläinlajeja on kuollut aina ja uusia tullut tilalle pitkässä evoluution juoksussa. Tällaiset uutiset surettavat minua usein enemmän kuin toistuvat uutiset itsemurhaiskuista, vaikka nekin ovat vastenmielistä luettavaa tai katsottavaa.

Onko kyse siitä, että minä olen omituinen vai siitä, että joihinkin uutisiin turtuu vai siitä, että ihmisten toiminnan aiheuttama avuttomien eläinten, etenkin älykkäitten nisäkkäiden, kuolema panee ajattelemaan tätä ihmisten luomakunnan kruunun oikeutusta vai kenties jostakin muusta?

Nyt se päätös on tehty. Perustan yhdistyksen, jonka tarkoitus on suojella eläinpoloja ihmisiltä.
Susi, lemmikkipetoni, saa ensimmäisen suojeluviitan päälleen.
Kuinka me täällä rakastammekaan susista jalostettuja koiruleita. (Ihania nekin).
Mutta luonnollinen esi-isä on vapaata riistaa.
No, tiedän, että susien puolesta on jo tehty aika paljon. Mutta minun ei ehkä niin vakavastiotettava
hätähuuto tuon jalon, älykkään ja omillaan elävän suden puolesta on nyt päästetty ilmoille.
Katsopa kerran sutta oikeasti silmiin. Ei välttämättä luonnossa (siellä kyllä susi kiertää sinut kaukaa)
Vaan humaanien luontokuvaajien filmeiltä.
Mitä näetkään.

Niin, vasta nyt innostuttuani kirjoittamaan asiasta, huomasin, että tähän liittyvä foorumi oli jo olemassa.
Mutta siellä tekniikkapuolella on varmaan joku, joka osaa yhdistää.
Muutkin harha-ajatukset joku on osannut pistää ruotuun tai jopa poistaa, jos ei sovi mihinkään.

Näitä poistoja ja siirtoja joutuu välillä tekemään, pysyy asiat paremmin järjestyksessä foorumilla Yhdistin nyt nämä ketjut.

Susista tuli mieleen tämänpäiväinen kohtaaminen erään koiran kanssa. Se näytti ihan sudelta, vahvalta ja kauniilta. Turkissa vain oli kullanruskeaa aika näkyvästi, joten ei mikään harmaahukka ollut. Eikä meistä kummastakaan riesaksi toisillemme ollut.. pikkuisen hetken vain katseet kohtasivat ohittaessa.

Susi on luokiteltu EU:ssa uhanalaiseksi eläimeksi. Susikanta Ruotsissa ja Suomessa on kovin alhainen, parisataa yksilöä ja esimerkiksi espanjassa 2000 yksilöä kuten Baltian maissakin yhteensä, mutta Ruotsissa on myönnetty susien kaatolupia 20. Jahti alkoi Ruotsissa 15. 01. ja siihen on nyt osallistunut jo lähes 7000 metsästäjää. http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/EU+tutkii+Ruotsin+susijahdin/1135263350400 . Kuinkahan paljon 20:lle sudelle jää mahdollisuuksia selvitä vainosta.

Susi ei ole ihmiselle vaarallinen eläin. susi pelkää ihmistä syystäkin ja se on käynyt ihmisen kimppuun viimeksi Suomessa 1880-luvulla. Tuotakaan asiaa ei tunneta tarkkaan. Joskus susi voi käydä lampaiden, vasikoiden tai porojen kimppuun. Noista susien aiheuttamista vahingoista valtio selviäisi suhteellisen vähäisillä korvauksilla.

Tässä infoa susista: http://zero.sytes.net/~lanxu/susi-info/

En kyllä minäkään ymmärrä sitä valtavaa innostusta metsästää 20 sutta Ruotsissa, nuo 7000 verenhimoista sudenvihaajaa kertovat aika paljon siitä miten tärkeää noille on se itse jahti. Kun susia ei ollut niin ei kyllä välitetty siitä miten paljon hirviä ja kauriita tiellä hyppeli, miten metsien istutukset kärsivät tai viljelijöiden vahingoista. Pidettiin vain sitä kantaa suurena että olisi herroille jahtiriistaa yllinkyllin.
Nyt kun niillä olisi luonnollinen kurissa pitäjä noissa susissa niin kamala viha niitä kohtaan on syntynyt. Tännehän tuodaan Suomesta susia että se susikanta ei olisi niin sisäsiittoista ja oikein hyvä niin.

Onhan niistä tietenkin määrätynlainen haittakin koska ei kaikki perheet uskalla laskea lapsiaan koulutielle yksin, enkä ihan täysin saletti ole siitäkään etteikö sudet voisi olla vaarallisia ihmisillekin.

Susikeskustelussa on ollut vuosien varrella monenlaisia ylilyöntejä taholta jos toiseltakin. Niin tai näin ihmiselle vaarallisin luonnonvarainen eläin lienee hirvi. En ole tutkinut tilastoja mutta luullakseni hirvet tappavat joka vuosi jonkin verran ihmisiä. Toisin kuin sudet.

Eläinkokeista on keskusteltu ja niitä on vastustettu ja puoltajakin löytyy. Lääketeollisuus ja kosmetiikkateollisuuskin käyttävät eläinkokeita. Ainakin USA:n armeija testaa kemikaaleja julmalla tavalla apinoilla. Seuraavaa videopätkää ei suositella heikkohermoisille.



Älkää menkö myöskään sirkukseen, jossa koulutetut eläimet esiintyvät: