Ei minkäänlaista hämminkiä aiheuta kenellekään muistelosi viisauksineen Frederiikka. Minusta ainakin päinvastoin olisi mielenkiintoista kuulla avoimien ihmisten omakohtaisia kertomuksia kaikenlaisesta eletystä elämästä, ja jopa lapsuusajoistaan. Monikaan ei sitä vain halua tehdä vaikka lukijoita kyllä piisaisi .
Sama ihminen kirjoittaa toisinaan vakavista asioista, ja toisinaan kevyemmistä. Elämän syntyjä syviä vakavasti miettivät ihmiset voivat toisinaan olla vaikka kuinka hulvattomia ja vallattomia, vähän niinkuin seuran ja mielialan mukaan....

Fransiscus Assisisilainen ei aivan turha jätkä ollutkaan. Ensimmäinen biografia hänestä kirjoitettiin jo neljä vuotta hänen kuolemansa jälkeen noin vuonna 1230. Sen kirjoittanut Thomas av Selano oli elänyt yhdessä "Fransin" kanssa ja tunsi hänet hyvin. Virallisen biografian kirjoitti jo vuonna 1263 fransiskaaneihin kuulunut historioitsija matkustettuaan paikan päälle Assisiin ja omantunnontarkasti kirjattuaan muistiin elossa olevien ensimmäisten fransiskaaniveljien kertomukset. Fransiskaaniveli Leone kirjoitti myös yhdessä ensimmäisten Fransiscuksen opetuslasten, Angelon ja Rufinon kanssa "kolmivelilegendan" Fransiscus Assisisilaisesta vuonna 1246.
Tuosta ennenkaikkea eläinten ystävänä tunnetusta pyhimyksestä on minullakin yksi tanskalaisen Johannes Jörgensenin kirjoittama kirja, Frans av Assisi. Mielenkiintoinen kirja mutta niinpä oli erikoinen persoonallisuus tuo Fransikin.

Ahh Frederiikka, täytyy olla kovin muistorikasta asua lapsuudenkodissaan mihin sinulla on nyt mahdollisuus. Ei ne varmaan siellä talossa niin kovin tiellä ole ne vanhoilta ajoilta jäljelle jääneet muistojen aarrearkut. Olisi todella sääli niitä hävittää, nehän kuuluvat sinne joten älä turhaan huokaile niiden takia.

Ehkä tulin väärään paikkaan jälleen kerran, mutta uuttakaan osastoa en halua luoda. Tiedä häntä - sanoistaan yleensä joutuu tilille. Ehkä täällä on vähän piilommassa pohdiskelemassa tätä asiaa.
Tuolla joogasessioissa sekä Suomessa että Virossa on tullut aika usein vastaan nämä energiakentät.
Kyllähän me fysiikkaa lukeneet tiedämme, että myös massa on energiaa. Siis energia pyörittää ja vaikuttaa vähän kaikessa.
Miksei siis voisi myös sitä havaita ihmisissä ja ympärillä - muutenkin kuin massana.
Virossa joogaopeni on myös reiki-ihminen. Kertoo kyllä ihan nöyrästi, että ihmiset nauravat, kun hän alkaa parantaa
pelkillä käsillään. Ensin minuakin nauratti, mutta ei naurata enää.
Jossain vaiheessa tätä joogan tietä olen törmännyt tuohon energiakenttien maailmaan. Nähnyt, että Kristi on oikeassa.
Se mikä meitä jotenkin näkymättä ympäröi, sisältää valtavia voimia. En enää epäile etteikö toiseen ihmiseen voisi vaikuttaa
muutenkin kuin vaan hienoilla puheilla.

Nyt on tulossa kaksikin joogaleiriä siellä Saarijärven joogaopistolla. En olisi ehkä tällaista tahtia siellä käynyt, mutta kun haluan hakea ohjaajakurssille, niin täytyy.
Olen vähän ihmeissäni itsekin. Minne sinne Saarijärvelle. Paavo on ainoa sana mikä tulee Saarijärvestä mieleen.
Mutta uskon kuitenkin, että hyvää asiaa olen ajamassa. Minustakin tulee vanha, hah haa.
Katselen tuolla kaduilla miten vanhemmat naiset vaappuvat kulkiessaan. Onko ne lantiot vai mikä siinä
menee pilalle. En haluaisi nähdä itseäni tuolla tavoin vaappumassa. Tiedän mitä jooga tekee nivelille ym.
osastoille. Toivon, että vielä vanhanakin pystyn kävelemään ja pitämään päätä pystyssä.
Eli tämä oli jonkinlainen viesti naisille. Ehkä meidän synnyttäjien lantio ei kestä ikääntymistä,
kun näinkin vanhoiksi eletään. Vai onko se laiskuutta, että tuolla ulkona kävelee naisia, jotka eivät näytä pysyvän edes pystyssä.
Kai kaikki ymmärtävät, etten halua loukata ketään, jolla on oikea lonkkavika.

No sellaista vaappumistahan se kävely monesti vanhoilla ihmisillä on, mutta et vissiin ole nähnyt vanhoja miehiä vaappumassa? Minä olen ja ihan samalta näyttää. Toiset on sitten köpöttelijöitä. Kolmannet hissuttelevat. Neljännet ovat vielä vanhuutensa päivinä kuin viidakosta syöksähtäneet elastiset pantterit. Perimä ja elintavat..

Tuo köpöttely liittyy voimakkaasti miesvanhuuteen. Ei saa sitä jalkaa nousemaan enempää.
Ja heillä nämä vaappuvat vaimot. Minähän tässä lähinnä pilkkaan omaa sukupolveani.
Sitä, että tuohon ollaan menossa, jos mitään ei tehdä.
Oma isä ja äiti ovat sellaisia joustikkejä. Kummallakaan ei ole kehossa mitään vikaa.
Pelottavaa on, että päässäkäsin alkaa olla ongelmia.

Vakavasti! Kuulkaapas nytten ystäväni! Minua alkaa nykyisin huolettaa tuo "köpöttelynikin", että pystynkö siihenkään kohta enää.
Oli aika tuossa 40 kieppeillä jolloin pyöräilin 8000 km vuodessa ja sen lisäksi koiriemme kanssa kävelin 30-40 km viikossa. Nostelin täysin treenaamattomanakin 50 kg ja lisäksi tiesin että pystyin tekemään ihan oikeaa työtäkin lähes millä alalla hyvänsä missä vain ruumiillista kuntoa vaaditaan. Ei niitä työssäni vaadittu, tein vain sitä henkisesti inspiroitua työtäni mistä myös maksettiin palkkaa. En muista että olisin inhonnut ainoaakaan lihavaa, alkoholistia, ulkomaalaista, vammaista ikinäni.

Kun tietoisuus laajenee, niin viisaus alkaa! Kerrohan nyt minullekin miksi olen syyllinen tilaani, miksi minun on pakko kohta köpötellä, mistä syystä sinulla olisi oikeutta arvostella minua/meitä?

Tosiasiassa valitsemme keitä inhota ja jos valitset sen inhon kaikkia muita kuin omanlaisiasi kohtaan, niin tulevaisuutesi on täydellinen yksinäisyys, siitä voit olla täysin huoletta.

Harvapa sitä tosiaan täysin kaltaistaan kohtaa, tuskin kukaan. Eilen katsoin naapurin rouvaa, joka on minua 10 vuotta nuorempi ja synnyttänyt vähemmän lapsia kuin minä. Hän ikäänkuin vaappuu, ja näin sen ensimmäisen kerran nyt, kun tuli kauempaa vastaan. aina ennen olemme kohdanneet ihan lähekkäin, enkä kävelyään ole nähnyt. Synnyttäminen tai ikäkään eivät siis välttämättä sanele sitä miten ihminen liikkuu. Itse en vaapu enkä köpöttele, ja jalka nousee kevyesti risukossakin. Voin silti alkaa vaappua tai köpötellä, tai jopa menettää liikuntakykyni kokonaan, kuten eräälle tuttavalle kävi diabeteksen myötä. Hänen jalkojaan on amputoitu moneen otteeseen, eikä enää ole kävellyt aikoihin.

Setäni vaimo on ollut aina vaappuja. Hyvin isokokoinen nainen, monta lastakin saanut, vaappui jo kolmekymppisenä. Oli lonkissa jotakin vikaa.

Vaappujat tai köpöttelijät eivät ole minua koskaan häirinneet. Pikkupoika ja isänsä kävelevät välillä tismalleen samalla tyylillä, hyvin reippaasti ja miehekkäästi hyväryhtisinä, mutta keinuvat joskus kuin merimiehet. Se on hellyyttävää nähdä heidät kävelemässä yhdessä.
Iso poika ja isänsä kävelevät myös joskus samalla tavalla. Niska hyvin jäykkänä ja leuka eteenpäin työntyen. Kädet eivät liiku kovin luontevasti. Mutta joskus.

Kyllä meidän kaikkien keho rapistuu ennemmin tai myöhemmin. Eri ihmisillä eri tahtiin, eikä muiden vaappuminen tai köpöttely minua haittaa millään tavoin. Köpöttely varmaankin alkaa vaivata minua sitten ainakin jonkin verran, kun itse alan köpötellä, enkä pääse liikkumaan samalla tavoin kuin nuorempana. Mieluummin rapistukoon keho, jos yläkerta pysyy jokseenkin siistinä ja asuttavana eivätkä homeongelmat ala vaivata muuta elämää.

Hui miksi joku kuvittelee, että inhoan jotenkin vaappuvia tai köpötteleviä ihmisiä.
Aidosti vaan mietin miksi kävely ja liikkuminen muuttuu vuosien kertyessä. Niinhän kai tapahtuu kaikille.
Ihan hyvässä hengessä vaan mietin miten voisi pitää itseään vanhanakin kunnossa, että olisi rikas ja hyvä vanhuus. Siihenkin kai liittyy liikkuminen siihen hyvään elämään.