Lintu hävisi välillä näkyvistä ja Eetulle tuli hätä, mutta sitten se taas ilmestyi puun oksalle.
Polku muuttui risukoksi ja Eetulla oli todella vaikeuksia seurata lintua.

Yhtäkkiä hän muisti kouluajoilta luonnontiedon tunneilta, että puhuttiin puista ja ilmansuunnista.
Niinhän se oli, että kuusen oksat ovat tuuheammat etelän puolella, niin ja sitten muurahaiset
rakentavat pesää myös etelään päin.

Etelästähän me tulimme, mietti Eetu, ja alkoi tarkkailla puita. No voi hitto, olen kävellyt länteen
ja miten kauaksi lie, mutisi hän mennessään. Ok, tuossa on muutama kuusi, lähdenpä seuraamaan niitä
ja jätän linnun lentelemään yksinään, hän motkotti ääneen.

Jos olen kävellyt länteen niin tien täytyy olla idässä, mietti Eetu. Tunnin käveltyään hän saapuikin tielle,
mutta siellä ei näkynyt minkäänlaista liikettä. Metsää, metsää , metsää........

Eetu oli hetken hämmennyksen ja epätietoisuuden vallassa, mutta pian hän toipui ennalleen ja ryhtyi toimimaan päästäkseen pälkähästä. Hän kasasi tien viereen nuotiotarvikkeet, märkää heinää ja kehitteli itselleen malttia. Nuotion hän oli oppinut jo poikasena tekemään tervaksista ja kun tuli paloi iloisesti, Eetu heitteli nuotioon märkää heinää. Pian taivaalle tuprusikin sankka savuvana ja Eetu katseli tyytyväisenä aikaansaannostaan.

Siinä nuotion vieressä istuessaan hän taas muisteli mitä oli tehnyt, ja mietti oliko sittenkään ollut oikein lähteä
karkuun.

Oli kulunut useita tunteja. Kake heräsi ja nousi istumaan auton takapenkillä, tirkisti ikkunasta ja huomasi että
tankki oli siirretty pois ja tie oli vapaa...... mutta missä oli Eetu.
Kake hätääntyi, kaveri on oudoissa maisemissa ja varmaan eksynyt. Kake lähti ulos ja laskeutui pengertä alas
metsään.
....Eeeeetuuuu, missä oleeet, huuteli Kake mutta kaiku vain vastasi, eeetuuu mis...äää oolleeet?
Kake kompuroi vielä risukoissa ja huuteli mutta ei saanut vastausta, vain linnut visertelivät. Tiekin oli hiljainen.
Ilta alkoi hämärtää, Kake palasi autolle ja mietti, ajelen hiljalleen ja soitan torvea ehkä hän kuulee.

Muutaman kilometrin ajettuaan hän näki mäennyppylän takana savupilven. Olikohan siellä tulipalo?
Ajessaan mäkeä alas hän huomasi, että se olikin nuotio eikä mikään isompi palo, vaikka savupilvi näyttikin siltä.
Lähestyessään Kake näki jonkun hahmon kyykivän nuotiolla ja voi sitä riemua kun hän tajusi että se oli Eetu.

- No sammuta äkkiä se nuotio, olemme jo monta tuntia myöhässä, rähisi Kake.
- Mitä sä rähisset eihän meillä pitänyt olla kiire. murisi Eetu.
- Niin ei kai, mut kun mua ei huvita ajaa yötä myäten ja matkaa on vielä muutama peninkulma, Kake motkotti.
- Pistä sit nasta lautaan, mä otan nokoset, sähän nukuit jo monta tuntia vai...? vastasi Eetu.

Eetu nukahtikin heti auton tasaiseen hyrinään. Kake hyräili hiljalleen jotakin contry biisiä......

- Because you´re mine, I walk the line...
Kake lauleskeli usein itsekseen ajellessaan. Kake piti ajamisesta ja bensiiniä oli vielä melkein perille saakka. Jyväskylä oli ohitettu, kohta Kuopio, pysähtyisiköhän kahville? Eetu kuorsasi niin autuaasti että Kake päätti jatkaa.

Ohitettuaan Siilinjärven hän näki hahmon tienlaidassa. Lähempänä hahmo näytti oikein sievältä, arviolta 25-vuotias tyttö seisoi tienlaidassa peukalo pystyssä. Kake pysähtyi.

- Minne on neidillä matka?
- Erämaahan. Lappiin. Pois.
- Hyppää kyytiin!

Tyttö esittäytyi Millaksi ja hän osoittautui oikein miellyttäväksi matkaseuraksi. Milla kertoi olevansa myös omalla tavallaan pakosalla omista henkilökohtaisista syistään ja hänen tarkoituksenaan oli seuloa ajatuksiaan itsekseen pohjoisen erämaissa. Koska hän ei ollut varautunut tällaiseen tilanteeseen, niin hän sai ystävänsä kautta lyhyen sesonkipestin erääseen Lapin hotelliin keittiöapulaiseksi.

Milla oli kuullut kyllä ikäviäkin tarinoita noista pohjoisen sesonkityöläisistä. Eräs Latviassa asuva suomalainen kokki ei ollut löytänyt jostakin syystä edellisen sesongin aikanakaan Lappia lähempää edes tilapäistöitä ja tuo kokki oli jäänyt lähtemättömästi monille mieleen. Myös sen hotellin johdolle, johon Milla oli lupautunut menemään toviksi töihin, joten Latvian suomalaista miestä siellä ei tarvitsisi katsella. Milla kertoi olevansa reipas tyttö ja osaavansa tarvittaessa hoidella kaikenlaiset muutkin häiriköt. Jos ei muuten, niin pysymällä loitommalla.

Eetun taipumus huolehtia lähimmäisistään heräsi. Hän jätti kuitenkin ajatuksen mielestään, kun kaikkia muitakin alkoi hiukoa ja saavuttiin sopivasti Iisalmeen.

Iisalmesta löytyi hyvin äkkiä mieleinen kyltti: Kellbergin Baari. Kun he kävelivät kohti ravintolaa kuului yhtäkkiä tieltä surinaa joka voimistui ja alkoi käydä pikkuhiljaa sietämättömäksi. Kaikki kolme kääntyivät ja huomasivat että heitä lähestyi ihmeellinen karavaani, vähintään 30 vanhaa Tunturimopoa päristeli ohi letkassa, kaikki mopoilijat olivat keski-ikäisiä ja heillä oli yllään vanhanaikaiset rähjäiset asusteet, vähintään puolella kuljettajista kunnon 60-luvun Nokian kumisaappaat.
- Mitä hiton hulluja noi on? ihmetteli Eetu.
- Halavatun Papat! Iisalmen ylpeys! valisti Milla.
Matkalla baariin tyttö kertoi lisää ilmestyksestä, Iisalmeen perustettiin huumorimielessä tämä mopokerho joskus 80-luvun lopulla kun Tunturimopot olivat todella pois muodista, nämä jäsenet saivat mopoja ilmaiseksi kylän isäntien ladoista kuljeksimasta. Mopomiehet nousivat pian kuuluisuuteen, aiheuttaen täten pappamopon uudelleen tulemisen ja täten myös hintojen nousun sekä varaosien että itse mopojen kohdalla. Eetu hymyili.
- No siksi se Pasi, minun poikani siis, niin halusi vanhaa mopoa yhteen aikaan, minä kun luulin että poikaparka oli ihan seonnut.

Baari oli yksinkertainen mutta viihtyisä, Seinällä oli paikkakunnan lehdestä, Iisalmen Sanomista, leikattu kokosivun artikkeli. Milla luki kiinnostuneena.
- Tämä Kellbergin baari on seissyt täällä jo 70 vuotta! Tällaisen baarin haluan joskus itselleni, kunhan saan kokemusta.
Kaikki tilasivat päivän annoksen, lihapyörykät ruskealla kastikkeella. Milla ja Kake tilasivat keskioluet.
- Sun vuoro ajaa, sanoi Kake Eetulle.
Eetu nyökkäsi ja tilasi ison maidon.


- Harvoin saa baareista näin hyvää kotiruokaa! sanoi Kake.
- Näiden temmiklasikin on ihan onnistunutta, sanoi Milla.
- Mikä?
- Ei anteeksi, taitaa olla sousi-esanpanjoliinia.

Tyttö nauroi miesten hölmistyneille ilmeille ja kertoi sitten ravintola-alan sisäpiirihuumorista. Tämä Latviasta karkoitettu kokki josta hän oli kertonut oli kuulemma tenttaillut nuoria keittiöapulaisiaan ja nöyryyttänyt heitä kun eivät ymmärtäneet näitä aivan käsittämättömiä sanoja. Näin oli käynyt myös Millalle kunnes hänen apulaisekseen oli tullut sanavalmis nuori kaveri joka olikin koulutetumpi kuin luultiinkaan. Hän oli kuunnellut aikansa ja sanonut sitten kokille:
- Ymmärrän, kyllä mutta mitähän pirkanopneeria teillä käytetään?
Kokki oli jäänyt sanattomaksi, jolloin poika oli jatkanut.
- Niin, kyllä minä ruskeat kastikkeet, eli Demi-Glacen ja Sauce Espagnolen tunnen, mutta koska ääntämys saattaa meille pohjoismaalaisille tuottaa vaikeuksia, erityisesti jos hampaissa tai hampaankolossa on vikaa, niin ehkä pysyttelisimme äidinkielessämme. Ja tottahan te nyt kokeneena keittiömestarina sentään tiedätte mikä on kaljapullon avaaja?

Eli Beer Can Opener. Sittemmin tämä tarina oli levinnyt ravintolatyölaisten keskuudessa ja nyt sitä kerrottiin monissa kokkikouluissa ympäri maata. Jotkut opettajatkin käyttivät sitä esimerkkinä miten työpaikalla kannattaa käyttäytyä sekä asiakkaita että työtovereita kohtaan.
- Vaikutat mukavalta tytöltä! Mitä jos otetaan vielä toiset oluet, minä tarjoan, niin Kake saa ottaa kahvit että jaksaa ajaa.
Tyttö nyökkäsi hyväksyvästi.

Toisten oluiden jälkeen matkaa päätettiin jatkaa, kunhan ensin oli käyty ostamassa Iisalmen Alkosta vähän matkaevästä. Kake käänsi auton keulan kohti Kajaania ja matka jatkui iloisissa tunnelmissa.

Sukevan vankilan kohdalla Eetun mielen valtasivat kuitenkin hiukan synkemmät ajatukset ja puolison ikäväkin alkoi vähän vaivata.

-Mitäs sinä oikein mietit, kun olet noin hiljainen? Milla kysäisi.

- Mietin vain tässä, että miten sitä pystyisi saamaan jonkun tekemänsä teon tekemättömäksi? Se on vähän niinkuin laaki ja vainaa, teet jotain kännipäissäsi ja saat maksaa ajattelemattomuudestasi kovan hinnan...

Eetu mutisi lähinnä itsekseen ja haroi hiuksiansa, jotka olivat ohentuneet vain muistoksi niiistä ajoista kun hän ensimmäisiä kertoja Esteriä kotiovelle tansseista saatteli. Saisipa hän tekosensa tekemättömäksi ja sen sijasta että istuisi jonkun keskenkasvuisen tytönheitukan vieressä keskellä erämaata ajatuksiaan vatvomassa, pääsisikin Esterin tuttuun ja turvalliseen syliin. Kotona hänen ei tarvitsisi edes ajatella mitään, vaimo hoiti senkin puolen vuosikymmenten kokemuksella mallikkaasti. Kunhan pöydän päässä nyökkäilisi ja sanoisi välillä "Niin rakkaani", niin kaikki olisi taas hyvin. Hyvä vaimohan se oli, mitä nyt paha suustaan kun sille päälle äityi ja korvillekin hän kerran oli Eetulle antanut. Mutta sen hän tottavie oli ansainnut. Tulla nyt kotiin aamuyöstä juopoteltuaan tarkoituksella naapurin isännän kanssa välttyäkseen tapaamasta anoppiaan, jonka tiesi olevan koko piru luonteeltaan hänenkin, kun hyvin sattui. Nainen ei voinut antaa Eetulle anteeksi, että Pasi oli saanut alkunsa ennen papin aamenta ja Eetu oli pantu syylliseksi Esterin yläluokkaisten tulevaisuudensuunnitelmien kariutumisesta. Ainahan meitä miehiä syytetään kaikesta, niinkuin nyt tuostakin asiasta. Mutta kunnon poikahan se oli, Pasi....vaan olisi hyvin joutanut syntymään vähän myöhemminkin, eikä heti ensimmäisen kerran jälkeen kun hän Esterin peiton alle pääsi.

Ei, tästä ei hyvää seuraisi! Tuo lörpöttelevä tytönhupakko pitäisi heivata kyllä jonnekin mitä pikimmin, ajatteli Eetu ja ryyppäsi kulauksen pullonsuusta. Mikä lie vankikarkuri koko likka, syytteeseen vielä joudumme Kaken kanssa mokoman liftarin takia. Lieneekö puhtaat jauhot pussissa hänellä, vanhojen äijien seurassa viihtyvällä naisihmisellä?

- Et virka mitään, sanoi Milla.
- Näytätkin kuin kissa olisi vienyt kielesi, hän jatkoi epäluuloisen näköisenä.

-En minä mitään sen kummempia, tuli vain oma poikani mieleen. Hän on suunnilleen sinun ikäisesi. Missähän mahtaa tällä
hetkellä huidella?
-Jaa niinkö? Ja nyt sitten ihmettelet minua, mikä minä olen oikein tyttöjäni. Minäpä kerron. Olin ja olen kai vieläkin syvästi
rakastunut erääseen poikaan. Sitten kaikki meni päin helvettiä. Yhtäkkiä Pasi tuli kotiin, pakkasi tavaransa, jätti
avaimen ja ilmoitti ykskantaan, että hän muuttaa sitten toiseen kaupunginosaan asumaan toisen naisen kanssa, koska
rakastaa tätä.

Milla purskahti äänekkääseen ja vuolaaseen itkuun ja Eetun sydän suli. Hän oli ajatellut ilkeitä tuosta tytöstä, mutta hänhän olikin mitä herttaisin olento. Eetu halasi tyttöä ja sanoi:

-Voi tyttökulta, maailma kohtelee meitä joskus käsittämättömän kovakouraisesti, mutta kyllä näistä pahoistakin haaksiri-
koista selvitään. Minunkin poikani nimi on Pasi. Ota oikein kunnon kulaus.

Milla otti pitkä ryypyn viinapullon suusta kuten mies konsanaan, mutta se pani kyllä yskittämään ja oli vähällä tulla ulos. Milla kertoi lähteneensä Lappiin unohtamaan Pasin ja muut murheet ja selvittämään ajatuksiaan. Matka jatkui.

Monta päivää oli kulunut kun Eetu oli lähtenyt talosta ja nyt alkoi Esteri todella huolestua.
Onneksi Tauno oli lohduttamassa. Tauno ei ollut kertonut tavanneensa Eetua.
- Pitäisköhän ilmoittaa poliisille? mietti Esteri.
- Pasi oletko kuullut mitään isästä? kysyi Esteri. Pasi oli mietteissään eikä kuullut kysymystä.
Hän mietti, miksi oli ollut niin ilkeä Millalle. Eihän hän ollut tehnyt tai sanonut mitään pahaa.
Milla oli ihan kunnon tyttö vaikka vaikuttikin vähän kovikselta.
Ei olisi pitänyt lähteä kavereitten kanssa sinne kapakkaan ja sitten päissään hölmöillä
sinne kaverin kämpille naisten kanssa. Tietenkin Milla sai sen tietää ja on nyt hävinnyt
niinkuin isäkin.
- Mennään vaan poliisille ja tehdään ilmoitus myös Millasta, sanoi Pasi........

Kake oli sittenkin päättänyt ajaa itse ihan omankin etunsa kannalta. Vaikka Eetu oli jossakin määrin tunnelmissa suudeltuaan turhan usein rakastamansa pullon suuta, niin hän alkoi vähitellen havaita yhtäläisyyksiä Millan kertomusten ja oman poikansa Pasin elämänvaiheissa. Hän piti ajatuksen kuitenkin omana tietonaan ja vähitellen Eetun epämääräiset ajatukset harhailivat kotipuoleen ja Esterin kauhtuneeseen, kuluneeseen ja osin jo reikiintyneeseenkin mieliasuun, yöpaitaan. Tuon yöpaidan helmoja Eetukin oli innoissaan nostellut aikoinaan ennen kuin Pasista vielä tiedettiin tuon taivaallista.

Uneliaan tunnelman ja Eetun harhailevat ajatukset katkesivat kuin seinään. Takaa tulevan ajoneuvon hälytysääni ja vilkkuvat siniset valot havahduttivat koko seurueen ja poliisien antaman pysähdysmerkin jälkeen Kaken oli ohjattava ja pysäytettävä auto tien varteen.